Kesäkuun alussa 23 ympäristöalan asiantuntijaa kouluttautui Salon Teijon alueella lähteiden inventointiin ja kunnostuksiin. Osallistujina oli vesistökunnostajia, luontokartoittajia, opiskelijoita ja kuntien henkilöstöä. Koulutuksessa vierailtiin kolmella lähteikköalueella, joilla opeteltiin tunnistamaan lähdelajistoa. Lisäksi vertaisoppien pohdittiin lähdeympäristöjen ennallistamismahdollisuuksia ja tutustuttiin toteutettuun lähdepuron kunnostukseen.
Mikä on lähde?
Lähteet ovat paikkoja, joissa pohjavesi purkautuu maan pinnalle. Usein samalla alueella voi olla useita pohjaveden purkautumispaikkoja, esimerkiksi selviä purkautumispaikkoja, joihin on muodostunut vesiallas eli allikko, kosteita tihkupintoja ja usein näistä muodostuva pieni virtavesiuoma noro tai puro. Lähteet poikkeavat ominaispiirteiltään ympäröivästä luonnosta, sillä pohjavesi luo ympärilleen kostean ja viileän pienilmaston. Lähdeympäristöissä elääkin niille ominaista kasvillisuus- ja hyönteislajistoa.
Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset lähteet on suojeltu sekä vesi- että metsälailla. Lähteiden tilaa ovat heikentäneet erityisesti ojitukset, metsien uudistamis- ja hoitotoimet ja virtavesien perkaukset. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa lähteiköt arvioitiin koko maassa vaarantuneiksi (VU) ja Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi (EN).
Tunnelmia maastokoulutuksesta
Lähteet eivät aina ole selvästi erottuvia, joten lähdelajiston, erityisesti sammalien ja putkilokasvien, tunnistaminen on oleellista. Esimerkiksi tihkupinnat voivat erottua ainoastaan muuta ympäristöä kosteammasta maaperästä ja sammallajistosta. Sammalten tunnistamisessa käytetään apuna yleensä 10–20-kertaiseksi suurentavaa luuppia, jolla voi erottaa lajien tuntomerkkejä, kuten sammalten lehtisuonet ja lehtien hampaat.
Päivän aikana kohteista löydettiin runsaasti pohjavesivaikutusta indikoivaa lajistoa. Luuppien läpi tarkasteltiin muun muassa harsosammal (VU), hetehiirensammal, purolähdesammal, lähdelehväsammal, isonauhasammal (VU), purosuikerosammal, poimulehväsammal, hetealvesammal, haaraliuskesammal (VU) ja purokinnassammal, jotka kaikki ovat edustavaa lähdelajistoa. Putkilokasveista selkeää lähdelajistoa olivat muun muassa lähdesara, suokeltto ja purolitukka. Lähdeympäristöissä esiintyy usein runsaana myös useita generalistilajeja, jotka esiintyvät myös muissa ympäristöissä. Tällaisia helposti havaittavia lähdelajeja ovat muun muassa leskenlehti ja suo-ohdake.
Maastokoulutuksessa perehdyttiin lähdelajistoon luontokartoittaja Esa Hankosen opastamana. Lisäksi oppaina toimivat Varsinais-Suomen ELY-keskuksen suunnittelija Roosa Kemppi ja Valonian asiantuntijat. Koulutus järjestettiin osana Pienvesi-Helmi-hanketta.
Uudella oppaalla vauhtia lähteiden ennallistamiseen
Lähteiden ennallistamistarve on valtava, koska suuri osa lähteistä on heikentynyt erityisesti Etelä-Suomessa. Lähteiden ennallistamista on toistaiseksi tehty melko maltillisesti ja toteuttajina on ollut erityisesti Metsähallitus valtion suojelualueilla. Myös Metsäkeskuksen toimesta on toteutettu lähteiden ennallistamista. Helmi-elinympäristöohjelman myötä pienvesien, myös lähteiden, ennallistaminen on kuitenkin aktivoitunut. Uusi keväällä 2023 julkaistu Lähteiden ennallistamisopas (Eskelinen & Juutinen) esittelee kattavasti lähdeympäristöjä. Oppaaseen on koottu parhaat käytännöt lähteiden ennallistamiseen. Opas ohjeistaa lähteiden inventoinnista, kunnostukseen ja seurantaan asti.
Lähteiden inventointiin ja kunnostukseen voi perehtyä myös Pienvesi-Helmi -hankkeen järjestämän webinaarin tallenteen ja aineistojen avulla. Webinaarissa ennallistamisoppaan kirjoittaja Iina Eskelinen esittelee lähteiden tunnistamista paikkatietoaineistojen avulla ja kokemuksia lähteiden ennallistamisesta. Toisessa esityksessä luontokartoittaja Esa Hankonen kertoo lähteiden inventoinnista ja lajistosta. Kolmannessa esityksessä lähteitä tutkinut Jussi Jyväsjärvi esittelee tuloksia lähdetutkimuksista. Webinaaritallenteet löytyvät Suomen vesistösäätiön sivuilta.
Lisätietoja
