Järviniityn lehto sijaitsee Raisiossa Järviniityn kaupunginosan pohjoispuolella. Alueelle on perustettu Järviniityn lehdon luonnonsuojelualue (YSA022735), jonka pinta-ala on noin 0,7 hehtaaria. Kokonaisuudessaan Järviniityn lehtoalue on noin 2 hehtaaria. Alueella kasvaa muun muassa kookkaita tammia ja pähkinäpensasta. Raision kaupunki sai Kunta-Helmi erityisavustusta Järviniityn lehtoalueen hoitosuunnitelman päivittämiseksi ja hoidon toteuttamiseksi. Hoitosuunnitelma ja sitä tukeva liito-oravaselvitys sekä luontokartoitus ovat juuri valmistuneet ja kunnostuksiin päästään heti kelien salliessa.
Järviniityn lehto on useille lähialueen asukkaille tuttu, sillä siellä kulkee Kaanaan omakotiyhdistyksen ylläpitämä Järviniityn metsäpolku. Polku on hyvin kulunut, mikä kertoo alueen aktiivisesta virkistyskäytöstä. Polun varrella sijaitsee Ikitammeksi kutsuttu erittäin vanha tammi. Aiempi kasvillisuusselvitys ja hoitosuunnitelma on laadittu vuonna 1997, mutta sen mukaisia hoitotoimenpiteitä lehto- ja ketolajiston turvaamiseksi ei ole tehty. Jo vuoden 1997 luontoselvityksessä todetaan, että lehtokasvillisuus on suojelualueella taantunut kuusien varjostuksen vuoksi. Päivitetyssä kasvillisuusselvityksessä ja hoitosuunnitelmassa todetaan, että hoitamattomuus ei kuitenkaan ole hävittänyt lehtokasvillisuutta ja vuonna 1997 havaittuja huomionarvoisia lajeja on edelleen alueella.
Liito-oravan asumisesta ei merkkejä – mahdollisuuksia pesimiseen tulee kuitenkin taata
Liito-oravan asumisesta ei selvityksessä saatu merkkejä, mutta Järviniityn lehdon rakennepiirteet tukevat liito-oravan suosimia elinolosuhteita. Alueella on ollut aiemmin havaintoja liito-oravasta, mutta kevään 2023 kartoituksissa ei tehty havaintoja esimerkiksi papanoista tai sopivista pesäpuista, kuten kolohaavoista tai kuusen risupesistä. Havaintoja tehtiin kuitenkin lahopuista sekä käpytikasta. Ajan saatossa järeät haavat saattavat tikkalintujen avulla muuttua koloontumisen myötä liito-oravalle soveliaiksi lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi. Myös oravien tekemät risupesät voivat tarjota liito-oravalle lisää hyviä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.
Vaikka alue olisi tällä hetkellä asumaton, on siellä potentiaalia liito-oravalle, kuten liito-oravan suosimaa sekametsää lehtipuineen ja kuusineen. Siksi onkin tärkeää, että alueella säästetään liito-oravalle tärkeitä ominaisuuksia ja kulkuyhteyksiä, kuten suuria metsälehmuksia ja haapoja sekä kuusia.
Hoitotoimenpiteenä lähinnä kuusien raivausta, samalla alueelta poistetaan vieraslajeja ja jätettä
Lehtolajiston elinolosuhteita parannetaan raivaamalla noin neljäsosa alle 40 cm ympärysmitan kuusia, jotka varjostavat lehtolajistoa. Puita poistetaan erityisesti tammien, metsälehmusten ja pähkinäpensaan ympäriltä. On kuitenkin huomioitava, että erityisesti suurien haapojen ympärille on tärkeää jättää kuusia, jotta ne toimivat mahdollisen liito-oravan kolopuun suojapuina. Puut oksineen kuljetetaan alueelta pois, sillä neulaskarike happamoittaa maaperää. Alueella on jo runsaasti lahopuuta, joten sen lisäykselle ei ole hoitosuunnitelman perusteella tarvetta.
Luontoselvityksessä havaittiin alueella myös haitallisia vieraslajeja, jotka hoidon yhteydessä tulee poistaa muun muassa terttuseljaa ja kiiltotuhkapensasta. Lisäksi alueella on jätettä, jotka viedään pois. Hoitosuunnitelma ja -toimien tavoitteet käytiin vielä yhdessä selvitysten laatijoiden ja kaupungin työntekijöiden sekä urakoitsijan kanssa läpi maastossa. Maastokäynnillä huomioitiin poistettavaksi soveltuvat puut sekä jätteet ja katsottiin ajolinjat sekä paikat raivaustähteiden kasaamiselle. Hoitotoimenpiteitä on tarkoitus toteuttaa talven aikana kelien salliessa ennen lintujen pesintäaikaa. Loppukesästä puiden raivausta voidaan jatkaa erityisesti vieraslajien osalta, jotka on helpompi tunnistaa, kun ne ovat lehdessä.
Luontoselvityksessä huomioitiin myös pieni keto, jossa hyvin vähäisellä vesakon ja pienten puiden raivauksella saadaan parannettua valo-olosuhteita. Keto on melko pahasti rehevöitynyt ja puuston varjostama, eikä se enää täytä minkään edustavan perinnebiotooppityypin määritelmää. Siellä kasvoi kuitenkin vielä huomionarvioisia perinnebiotooppikasveja, kuten sikoangervoa, aholeinikkiä ja nuokkukohokkia sekä keltamataraa ja tavallisempaa ketolajistoa kuten kissankelloa, huopavoikeltanoa, ahdekaunokkia, särmäkuismaa ja ahopukinjuurta. Peruskunnostuksella ja säännöllisellä hoidolla sen tilaa on mahdollista parantaa.
Luontoselvityksen ja hoitosuunnitelman laati Envibio Oy:n Turkka Korvenpää, liito-oravakartoituksen teki luontokartoittaja (EAT) Saija Kajala. Hoitotoimenpiteiden toteutuksesta vastaa Raision kaupunki ja työ tilataan ulkopuoliselta urakoitsijalta.
Kun hoitotoimia, käytännössä puuston raivausta alueella tehdään, on noudatettava työmaaohjeistuksia. Työmaan aikana kulku ei ole sallittua metsäpolulle turvallisuussyistä.
