Paraisten alueen puroja, noroja, lähteitä ja muita pienvesiä kartoitetaan karttapohjaisen kyselyn avulla. Kyselyyn toivotaan vastauksia koko Paraisten kaupungin alueelta, eli kanta-Paraisilta, Nauvosta, Korppoosta, Houtskarista ja Iniöstä. Kyselyn vastauksia hyödynnetään Paraisten alueen pienvesien kunnostusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi vastauksia voidaan huomioida kohteiden lähiympäristön monimuotoisuuden säilyttämisessä.
Kohteiden ilmoittaminen ei sido ilmoittajaa mihinkään. Mahdollisista kunnostustoimien suunnittelusta ja toteutuksesta sovitaan aina erikseen kohteen maanomistajien kanssa. Kyselyn toteutus on yksi toimenpiteistä Paraisten ilmasto- ja ympäristöohjelmassa 2023–2035, jonka tavoitteena on muun muassa luontokadon torjuminen. Kysely on myös osa Valonian Pienvesi-Helmi -hanketta.
Vastaa kyselyyn Paraisten pienvesistä tästä linkistä
(Kyselyyn voi vastata sekä suomeksi että ruotsiksi / Enkäten finns både på svenska och finska)
Mitä ovat pienvedet ja miksi niistä pitäisi olla huolissaan?
Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (2018) mukaan pienvesien tilanne on Etelä-Suomessa heikko: kaikki pienvesiluontotyypit luokiteltiin uhanalaisiksi. Pienvedet on luonnon monimuotoisuudeltaan arvokkaita ympäristöjä. Pienvesillä on suuri vaikutus myös niiden lähiympäristön toimintaan. Purot toimivat kalojen ja muiden vesieliöiden kulku- ja nousureitteinä sekä lisääntymispaikkoina, rannikon fladat ja kluuvit taas ovat erityisen tärkeitä lintujen pesimisalueita ja lisääntymisalueita useille kalalajeille, kuten hauelle ja ahvenelle. Ympäri vuoden sulana pysyvissä lähteissä taas elää hyönteislajeja, joita ei tavata missään muualla. Lähteet ja muut pienvedet muovaavat myös ympäristönsä pienilmastoa ja luovat suotuisat olot monille vaatelialle lajeille.
Pienvesien tarjoamat ekosysteemipalvelut ovat tärkeitä myös virkistyskäytölle, luontomatkailulle, riista- ja kalataloudelle sekä maa- ja metsätaloudelle. Pienvesillä on myös keskeinen rooli myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa muun muassa tulvien ja hulevesien hallinnassa.
Tutustu pienvesiluontotyyppeihin
Fladat ovat maankohoamisen seurauksena merestä irtautuvia merenlahtia ja kluuvit merialueesta jo irtautuneita vesialueita. Ne poikkeavat merialueesta selkeästi, ja niiden tärkeimpiä ominaispiirteitä ovat veden alhainen suolapitoisuus, mataluus ja veden vähäinen vaihtuvuus. Tyypillisimpiä fladojen tilaa heikentäneitä tekijöitä on suuaukolla sijainneen kynnyksen ruoppaaminen, voimakkaat kasvillisuusniitot ja rantarakentaminen. Pengertiet ja väärin asennetut tierummut ovat myös voineet estää kalojen ja muiden vesieliöiden pääsyn fladaan. Fladojen ja kluuvien ominaispiirteet tekevät niistä suotuisia elinympäristöjä ja lisääntymisalueita muun muassa kaloille ja hyönteisille.
Fladoja voidaan ennallistaa muun muassa palauttamalla suuaukon kynnys. Ihmisen rakentamat vaellusesteet voidaan poistaa. Voimakkaasta rehevöitymisestä aiheutunutta vesikasvillisuutta ja umpeen kasvua voidaan vähentää hyvin suunnitteluilla vesikasvillisuuden niitoilla. Fladojen ja kluuvien kunnostuksessa tulee muistaa, että luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset fladat ja kluuvit ovat vesilailla suojeltuja pienvesiä. Enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan ja kluuvijärven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.
Matalilla, sulkeutuneilla merenlahdilla voi olla samankaltaisia ominaispiirteitä kuin fladoilla. Merenlahtien kunnostustoimia ovat muun muassa kasvillisuusniitot. Oleellista on ulkoisen kuormituksen, valuma-alueelta tulevien ravinteiden ja kiintoainekuormituksen vähentäminen valuma-alueen vesiensuojelutoimilla.
Kunnostustarpeen arvioinnissa tulee huomioida, että esimerkiksi vesialueen mataluus ja rehevä kasvillisuus eivät välttämättä tarkoita, että vesistössä olisi ekologisen tilan näkökulmasta kunnostustarpeita. Matalat vesialueet ovat usein erityisen hyviä lintujen, kalojen ja muun eliöstön elinympäristöjä. Vesistöjen virkistyskäyttö, kuten vesillä liikkuminen ja niihin liittyvät vesistökunnostustavoiteet, voivat olla ristiriitaisia vesistön ekologisen tilan tavoitteiden kanssa. Erilaisia tavoitteita voidaan kuitenkin yhteensovittaa hyvällä suunnittelulla. Esimerkiksi kasvillisuusniittoja voidaan toteuttaa siten, että ne parantavat virkistyskäyttöä ja samalla lisäävät esimerkiksi kaloille ja linnuille soveltuvaa elinympäristöä.
Purot ovat jokia pienempiä virtavesiä, joiden valuma-alue on kooltaan alle 10 km². Puroissa virtaa vettä läpi vuoden ja niissä on useimmiten lajistona kalastoa. Norot ovat puroja pienempiä virtavesiä, jotka ovat usein kausikuivia. Purot ovat tärkeitä kalojen lisääntymisalueita. Esimerkiksi monet kevätkutuiset kalalajit kuten ahven, hauki ja särkikalat nousevat merestä puroihin lisääntymään. Purot usein myös yhdistävät vesistöjä toisiinsa ja toimivat tärkeinä eliöstön kulkureitteinä. Melko vaatimattomatkin ojat voivat toimia kevätkutuisten kalojen lisääntymisalueina.
Tyypillisimpiä virtavesien tilaa heikentäneitä toimia ovat purojen perkaus, rantametsän hakkuut, valuma-alueen ojitukset ja erilaiset vaellusesteet kuten padot, ja tierummut, jotka estävät kalojen vaeltamista. Purot kärsivät myös ravinne- ja kiintoainekuormituksesta, joka on useimmiten lähtöisin valuma-alueen ojituksista tai uoman perkauksista. Puroja voidaan kunnostaa muun muassa poistamalla vaellusesteitä ja palauttamalla perkauksilla poistettuja koski- ja virtapaikkoja tai lisäämällä uoman monimuotoisuutta lisäämällä kiveä, soraa ja puuainesta. Rantametsät ovat puroille tärkeitä. Rantapuusto varjostaa uomaa ja kasvillisuudesta päätyy puroihin ravinteita ja orgaanista ainesta. Rantakasvillisuus myös sitoo maaperää ja vähentää siten puroon päätyvää kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.
Lähteet ovat paikkoja, joissa pohjavesi purkautuu maan pinnalle. Usein samalla alueella voi olla useita pohjaveden purkautumispaikkoja, esimerkiksi selviä purkautumispaikkoja, joihin on muodostunut vesiallas eli allikko, kosteita tihkupintoja ja usein näistä muodostuva pieni virtavesiuoma noro tai puro. Lähteet poikkeavat ominaispiirteiltään ympäröivästä luonnosta, sillä pohjavesi luo ympärilleen kostean ja viileän pienilmaston. Lähdeympäristöissä elääkin niille ominaista kasvillisuus- ja hyönteislajistoa.
Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset lähteet on suojeltu sekä vesi- että metsälailla. Lähteiden tilaa ovat heikentäneet erityisesti ojitukset, metsien uudistamis- ja hoitotoimet ja virtavesien perkaukset. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa lähteiköt arvioitiin koko maassa vaarantuneiksi ja Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi.
Lähteitä voidaan ennallistaa muun muassa poistamalla niihin tehtyjä rakenteita ja tukkimalla ojituksia. Lähteiden tilan turvaamiseksi on tärkeää säilyttää lähteen lähiympäristön puusto ja pensaikko, joka turvaa kostean ja viileän pienilmaston.
Lampi on hyvin joustava käsite ja yleensä sillä tarkoitetaan järveä pienempää vakavettä. Vesilain suojaamat lammet tai järvet ovat pinta-alaltaan enintään yhden hehtaarin kokoisia vakavesiä. Metsälaki suojaa enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt.
Lampien suuri rantavyöhykkeen määrä suhteessa avovesialueeseen tekee niistä monimuotoisia elinympäristöjä useille lajiryhmille kuten selkärangattomille ja kaloille. Koska rantaviivaa on runsaasti vesitilavuuteen nähden, lammet ovat myös herkkiä ympäristöjä pilaantumiselle. Erityisesti metsäisissä lampiympäristöissä on myös pienvesille tyypillinen kostea pienilmasto. Lampien luonnontilaisuutta on yleisimmin heikentäneet lähiympäristön ojitukset, rantarakentaminen, metsähakkuut ja rehevöityminen.
Lampia voidaan ennallistaa muun muassa palauttamalla vedenpinta luontaiselle tasolle, poistamalla rakennettuja rantarakenteita tai tukkimalla valuma-alueella ja ranta-alueilla tehtyjä ojituksia.
Lisätietoa pienvesistä
- Suojele- ja kunnosta pienvesiä webinaarisarja (Suomen vesistösäätiö)
- Pienvesiopas
- Fladojen ja kluuvien kunnostus kalojen lisääntymisalueiksi : Kokemuksia kunnostuksista ja tuloksellisuuden mittausmenetelmistä (LUKE)
- Lähteikköjen ennallistamiopas (Eskelinen & Juutinen 2023)
- Pienvesien- ja rantaluonnon kunnostus (Ympäristöministeriö, Helmi-ohjelma)
