Huhtikuun lopulla järjestettiin Qvidjassa, Kosken kartanolla ja Tuorlassa kaksipäiväinen kestävän ja uudistavan maatalouden seminaari, joka keräsi suuren osanottajajoukon. Aiheina olivat kestävät ja uudistavat viljelymenetelmät, kuten hiiliviljely ja peltometsäviljely sekä vesistöjen suojelu. Seminaarin järjesti ammattiopisto Livian Vesistä virtaa -hanke yhteistyössä Hiilipelto-hankkeen kanssa.
Mitä ovat uudistava viljely ja hiiliviljely?
Yleisellä tasolla peltojen hiilivarastot ovat vähentyneet. Uudistavalla, eli regeneratiivisella viljelyllä ja hiiliviljelyllä pyritään parantamaan ekosysteemin hiilitasetta. Keinoja siihen ovat muun muassa monimuotoisuus viljelykierrossa, orgaanisten lannoitteiden käyttö ja lannoituskäytännöt, maan ekosysteemien ruokkiminen, hiilisyöte ja hiilen pysyvyyden edistäminen. Uudistava viljely on viljelijää ja ympäristöä hyödyttävä tapa tuottaa ruokaa.
Qvidjan tila Paraisilla toimii uudistavan ja hiiltä sitovan viljelyn kokeilutilana, jossa tehdään aiheesta tutkimusta. Tilanhoitaja Pekka Heikkinen kertoi tilan ympäristötyöstä ja luonnon monimuotoisuuden huomioimisesta kaikessa toiminnassa. Kartoituksissa on löytynyt uhanalaisia hyönteisiä ja Qvidjassa erityisenä lajina huolehditaan isoapolloperhosen elinympäristöstä.
Tilan hankkimisesta alkaen on ollut tärkeää kunnostaa peltoja, parantaa maan rakennetta ja laittaa peltojen vesitaloutta kuntoon. Tilalla on tehty säätösalaojitus, rakennettu kosteikko, tasattu peltoa sekä levitetty pellolle ravinnekuitua ja komposteja. Huomiota kiinnitetään aktiiviseen hiilisyötteeseen, mikä tarkoittaa muokkauksen minimointia, nurmia viljelyssä, elävää ympärivuotista kasvipeitteisyyttä ja rotaatiolaidunnusta. Nurmea hyödynnetään omassa biokaasulaitoksessa.
Tutkimustyötä ja maailman toistaiseksi ainoa hiilensidontaennuste
Tilalla on käynnissä tutkimustoimintaa kasvihuonekaasumittauksista ja niittokorkeuden sekä rotaatiolaidunnuksen vaikutuksista hiilitaseeseen. Tutkimuksessa mitataan maaperän hiilimäärää uudella menetelmällä, jonka avulla voidaan todentaa pysyvää hiilensidontaa: meneekö hiiltä enemmän maaperään ja kasvustoon vai ilmakehään. Peltoekosysteemin hiilivirroilla tarkoitetaan sitä, miten hiiltä tulee ja poistuu. Hiiltä tulee yhteytyksessä (CO2) ja kompostin, lannan ja muiden orgaanisten lannoitteiden kautta. Hiiltä taas poistuu kasvihengityksen, juuri- ja mikrobihengityksen eli orgaanisen aineksen hajoamisen ja sekä sadon ja valunnan kautta. Ilmatieteen laitoksen Laura Heimsch kertoi, että laidunnuksella olleilla testilohkoilla oli positiivisia vaikutuksia kasvuston kykyyn sitoa hiiltä. Korkeammalla kasvustolla juuret ovat syvemmällä, kun taas niittokorkeudessa ei ole ollut tutkimuksessa merkittäviä eroja yhteyttämispotentiaalissa.
Pelto-observatorio (fieldobersvatory.org) on Suomessa Carbon Action -verkoston tutkijoiden, tilojen, viljelijöiden ja yritysten yhteistyönä kehitetty alusta, joka tuo suoraan pelloilta dataa toimenpiteistä, niiden vaikutuksista ja peltoekosysteemin hiilivaraston kehityksestä. Tiloja on ympäri Suomen.
Laidunkanojen munia ja kumppanuusmaataloutta
Uudistavaa viljelyä voi toteuttaa eri kokoisilla tiloilla. Tuiskula Farm Siuntiossa on vuonna 2021 perustettu pieni, kahdeksan hehtaarin perhetila, jossa tuotetaan no dig (kohopenkki) -periaatteella vihanneksia, laidunkanojen munia sekä kukkia ja marjoja. Essi Ruuskanen tilalta kertoi, että he lähtivät liikkeelle ilman aiempaa viljelytaustaa – nyt tilalla on 900 laiduntavaa kanaa ja mobiilikanala. Kanat siirretään uudelle nurmelle joka toinen päivä, talvet kanat viettävät kasvihuoneessa. Tilalla on suunnitelma 200 vuoden päähän ja sitä ohjaavat arvot, kuten biodiversiteetti, ravinneomavaraisuus, maatalousmaan uudistaminen ja eläinten integrointi. Se on kumppanuusmaatalous-tila (CSA, Community Supported Agriculture), joka saa tulonsa suoramyynnistä, satokasseista ja REKO-toreilta.
”Terve maaperä varastoi hiiltä, vaalii elonkirjoa ja tuottaa suuremmat sadot, ilman päästöjä vesistöihin. Maaperään satsaaminen tuo kyllä rahan takaisin ja on sijoitus.”
– Pekka Heikkinen, Qvidjan tilanhoitaja
”Maataloudesta voi hyvin löytyä ratkaisut: enemmän hiiltä, enemmän elämää, enemmän ravinnekiertoa, mahdollisimman pitkään kasvipeite ja monimuotoisuuden lisääminen.”
– Laura Heimsch, Ilmatieteen laitos
Vesiensuojelu ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on myös ilmastonmuutokseen sopeutumista
Valonian Katariina Yli-Heikkilä nosti esiin puheenvuorossaan valuma-aluelähtöisyyttä ja kestävän vesienhallinnan keinoja, jotka auttavat myös sopeutumaan ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin, kuten kuivuuteen ja tulviin. Näistä saatiinkin kahden päivän aikana havainnollisia esimerkkejä.
Qvidjan tilakierroksella nähtiin vaelluskaloille vesistöön rakennettuja koskia ja tutustuttiin parhaillaan kunnostuksessa olevaan 16 hehtaarin kosteikkoon. Kosteikon tehtävänä on paitsi pidättää ravinteita valumasta Saaristomereen ja lisätä monimuotoisuutta, myös vastata kastelutarpeeseen yhä lisääntyvän kuivuuden myötä. Vettä saadaan kosteikosta laidunten kasteluun pumppauksen ja sadettimien avulla.
Toinen seminaaripäivä alkoi Kosken kartanolla, jossa tutustuttiin sertifioidun luonnonlaidunlihan tuotantoon, rotaatiolaidunnukseen ja tilan ympäristötoimiin. SOTKA-ohjelman avulla tilan maille on valtion rahoittamana rakennettu suuri kosteikko Kiskonjoen valuma-alueella. Maata voi yhä laiduntaa padonsäätelyn avulla, mutta samalla kosteikko lisää monimuotoisuutta ja parantaa ympäristön tilaa. Tilanomistaja Fredrik von Limburg Stirum luettelikin useita hyötyjä: ilmasto- ja monimuotoisuushyödyt, virkistys ja maisema sekä matkailun ja metsästysturismin tuomat mahdollisuudet.
Livian ammattiopiston Tuorlan toimipaikassa kierrettiin Jenna Ekmanin opastamana tekeillä oleva maatalouden vesistöpolku, jonka kärkinä ovat yhteinen Saaristomeremme, valuma-alueen viljelijöiden aktivointi ja käytännön esimerkit kestävään vesienhallintaan. Se on suunnattu laajasti eri kohderyhmille lapsista tutkijoihin, ja sisältää myös virtuaalisen vesistöpuiston ja 3D-mallin. Kaarinan kaupungin Pasi Saario kertoi, että Piikkiönlahden valuma-alue on Saaristomeren kunnostuksen pilottialue vuosina 2024–2030.
Kaupungin strategiassa on nostettu ensimmäistä kertaa, että Kaarinan kaupunki edistää Saaristomeren hyvinvointia. Kunnissa ei ehkä tunnistettu aiemmin sitä roolia, mitä voisi tehdä enemmän. – Pasi Saario, Kaarinan kaupunki
Puustoinen agrometsätalous monipuolistaa maatilojen tuotantoa
Puustoisessa maataloudessa (agroforestry, myös suomennettu agrometsätalous) hyödynnetään puuvartisia kasveja osana maataloutta. Se on aina suunnitelmallista ja monihyötyistä, eli sillä ei tarkoiteta peltojen umpeenkasvua. Suomessa puustoisen maatalouden menetelmiä on hyödynnetty vähemmän kuin muissa EU-maissa.
Joshua Finch Noviasta perehdytti kuulijoita agrometsätalouteen. Hän vetää Novian Lill-Nägelsin pilottia Kirkkonummella ja Agroforestry in Nyland -hanketta, jossa perustetaan muun muassa pienryhmiä. Ne tarjoavat vertaistukea kokemusten ja ideoiden jakamiseen ja puustoisen maatalouden suunnitteluun omalla tilalla. Materiaaleja kehitetään myös neuvojille ja asiantuntijoille.
Tilojen on mahdollista saada tuottoa hiilensidontatoimista
Vapaaehtoiset päästökompensaatiot kiinnostavat maataloudessa, sillä ne ovat mahdollisuus saada tuloa uudistavan viljelyn toimista. Parhaillaan työn alla on EU:n laajuinen hiilenpoistojen sertifiointikehys. Hankkija on mukana Agreena Carbon -ohjelmassa, joka toimii 18 eri maassa. Hankkija aloitti toiminnan ReGen -viljelysopimuksilla Suomessa vuonna 2022 ja mukana tällä hetkellä on 4000 hehtaaria maata. Sopimuksessa on toimittava uudistavan viljelyn menetelmien mukaisesti, mikä tarkoittaa kokonaisvaltaista koko ekosysteemiä elvyttävää viljelytapaa: maan kasvukuntoa, luonnon monimuotoisuutta, vesitaloutta ja tilannetajuisuutta. Ohjelma tulouttaa tuottoa hiilensidonnan muutoksesta suhteessa aikaisempaan, eli kyseessä ei ole hiilijalanjälkilaskuri. Tulevat muutostoimet peltolohkoilla tuovat lisää hiilensidontaa, josta ohjelma tulouttaa hiilisertifikaatteja.
