Maatalouden kastelumenetelmät sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset kastelutarpeisiin

Tähän kirjallisuuskatsaukseen on koottu tietoa maatalouden kastelumenetelmistä ja -tarpeista sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista kastelutarpeisiin. Katsauksessa arvioidaan ilmastomuutoksen vaikutuksia olemassa olevan meteorologisen tilastotiedon sekä tulevaisuusskenaarioiden perusteella. Tietopohjan laajentamiseksi työhön sisällytettiin alan asiantuntijoiden, tutkijoiden ja viljelijöiden haastatteluja Luonnonvarakeskuksesta, Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta, Salaojayhdistyksestä, maa- ja metsätalousministeriöstä, Pyhäjärvi-instituutista, puutarhayrityksestä ja laitetoimittajalta.

Kirjallisuuskatsaus tehtiin tilaustyönä Turun ammattikorkeakoululta osana Valuma-aluetason vesienhallinnalla kuivuusriskien hallintaa -hanketta.

Yhteenveto kirjallisuuden ja haastattelujen löydöksistä

• Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilojen nousu tulee todennäköisesti lisäämään kasvukauden aikaista kuivuutta ja haihduntaa, mikä lisää kastelun tarvetta. Kevään ja alkukesän on ennustettu olevan kuivaa, mikä on haaste maataloudelle, koska ne ovat kriittistä aikaa Suomessa viljeltäville satokasveille.
• Vuositasolla sateen määrän on ennustettu kasvavan, mutta sateet keskittyisivät kasvukauden ulkopuolelle, syksylle ja talvelle.
• Etelä-Suomessa talven lumipeitteen on ennustettu vähenevän. Tämä pienentää kevättulvien riskiä etelässä ja myös tästä syystä kevät voi olla paljon kuivempi. Tulevaisuudessa etelässä suurimmat tulvat voivat olla milloin vain, koska äärisateiden aiheuttamat tulvat voivat olla suurempia kuin kevättulvat.
• Pellon vedenpidätyskyvyn parantamiseen tähtääviä luontopohjaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi maan multavuutta ja mururakennetta parantavat viljelytoimet ja jatkuva kasvipeitteisyys. Pellon vedenpidätyskyvyllä on vaikutuksia maaperään ja vesistöihin.
• Perinteisesti Suomessa on tarvittu peltojen kuivatusta, mutta ilmastonmuutoksen edetessä tarvitaan entistä enemmän myös kastelua ja sitä varten tulee varastoida vettä.
• Kasteluvesinä käytetään yleensä luonnonvesiä, kuten läheisen ojan, joen tai järven vettä. Kastelutarpeita suunniteltaessa tulee ottaa huomioon käytettävän vesivaraston riittävyys myös tulevina kuivina kausina. Lainsäädäntö ja vesilaki määrittää vedenottoa ja ja käyttöä Suomessa.
• Automatiikka todennäköisesti tulee lisääntymään tulevaisuudessa erityisesti keskikokoisilla tiloilla.

Kenelle

Maatalouden toimijoille ja sidosryhmille

Lisätiedot

Työn toteuttivat Turun ammattikorkeakoulun energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat Mia Härkönen, Konsta Vuorinen, Mervi Tulonen, Anna Hupponen, Santeri Lempiäinen ja Axel Virkkunen. Työn ohjaukseen osallistuivat tilaajan edustajina Valonian asiantuntijat Jarkko Leka, Katariina Yli-Heikkilä ja Silja Ngobese. Turun ammattikorkeakoulussa työn ohjaajina toimivat asiantuntijat Antti Kaseva ja Aleksi Reini.