Syyskuun lopussa järjestettiin Jukka Lehtisen tilalla Salon Vaskiolla pellonpiennartilaisuus, jonka aiheena oli kasvipeite maan kasvukunnon parantajana. Lehtisen tila on mukana varsinaissuomalaisessa Hiilipelto-porukassa ja hän on käyttänyt kerääjäkasveja jo monta vuotta pitääkseen pellon kasvipeitteisenä myös puintien jälkeen seuraavaan kylvöön asti. Tilaisuudessa yli 30 osallistujan joukko kokoontui kaurapellolle, jossa kerääjäkasvina italianraiheinä on toiminut hyvin. Tilaisuuden järjestivät Hiilipelto, Satotason nosto Länsi-Suomessa ja CAP:n toteutuksen edistäminen Saaristomeren valuma-alueella -hankkeet ja yhteistyössä mukana oli Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisas ja muutosjoustava ruokajärjestelmä pellolta kuluttajalle (MURU) -hanke.
Maaperän biologiaa – lierot muokkaavat ja parantavat maata
Erikoistutkija Visa Nuutinen Luonnonvarakeskuksesta aloitti kertomalla lieroista ja niiden tutkimuksista. Maaperäeläimet, kuten lierot, ovat osa maaperän ravintoverkkoa. Ne hajottavat kasvintähteitä, muodostavat maahan käytäviä ja palauttavat ravinteita kasvien käyttöön. Kokeet ovat osoittaneet, että lierot kohottavat satoa noin 20 %. Tutkimusten mukaan orgaanisilla lannoitteilla on positiivisia vaikutuksia lierojen vapauttaman typen ja fosforin määrään, ja orgaanisten lannoitteiden kanssa sato voi kohota jopa 26 %.
Suomessa lieroja on 16 erilaista lajia ja ne elävät maan eri kerroksissa. Toiset muokkaavat maata syvemmältä, toiset pintamaassa ja -karikkeessa. Lapiolla kaivellessa pellolta löytyi ainakin kolmenlaisia lieroja: peltolieroja, kastelieroja ja savilieroja, sekä jälkiä, kuten ulostepaakkuja ja olkikekoja. Lierot pitävät erityisesti nurmi- ja palkokasveista, öljykasveista ja orgaanisista lannoitteista. Lierot eivät viihdy tiivistyneessä ja märässä maassa. Ne hyötyvät suorakylvöstä ja kevennetystä maanmuokkauksesta, ja kevätmuokkaus on niille parempi kuin syysmuokkaus.
Kerääjäkasveista on monenlaista hyötyä: keräävät typpeä ja vähentävät lannoitustarvetta
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Hannu Känkänen nosti esiin, että viljelijät odottavat ja toivovat kerääjäkasveilta paljon. Maanpeitekasvien suosio on lisääntynyt Suomessa 10 vuoden aikana ja ilmastonmuutoksen myötä niiden käyttö yleistynee. Monilla on kokemusta niiden viljelystä: pellonpientareella osallistujat olivat viljelleet kerääjäkasveina vaihtelevalla menestyksellä italianraiheinää, englanninraiheinää ja puna-apilaa.
Juurten määrä ja monipuolisuus lisääntyy, kun viljelykiertoon lisätään kerääjäkasveja. Ne vapauttavat typpeä satokasvien käyttöön. Erilaisia kerääjäkasveja ja seoksia on tutkittu, ja esimerkiksi suomalaisissa tavanomaisen tuotannon kokeissa apila-aluskasvien typpilannoitusvaikutus on ollut 20-40 kg/ha. Systeemi pitää kuitenkin saada ensin pyörimään: kerääjäkasvien hyöty ei näy yhdessä satokaudessa vaan se tulee vuosien mittaan.
Kasvipeite pitää ravinteet pellossa ja lisää hiilensidontaa
ProAgria Länsi-Suomen asiakkuuspäällikkö Mari Koskela summasi puheenvuorossaan kasvipeitteisyyden merkitystä ja toteuttamisen mahdollisuuksia. Talvi ja sateet ovat jälleen vastassa, ja kasvipeite auttaa ehkäisemään eroosiota ja pitämään ravinteita pellossa. Kasvipeite lisää vihreitä viikkoja eli yhteyttämistä ja hiilensidontaa. Se lisää pellon orgaanisen aineksen määrää ja siten tarjoaa ruokaa maaperän eliöille ja parantaa pellon vesitaloutta. Samalla kasvipeite on hallintakeino kasvitauteja ja rikkakasveja vastaan.
Varsinais-Suomessa on paljon kasvintuotantotiloja, joilla voisi olla enemmän nurmea kierrossa. Koskela kannusti pohtimaan eri vaihtoehtoja. Olisiko nurmea mahdollista lisätä? Voisiko yhteistyötä tehdä eläintilojen kanssa tai olisiko mahdollista saada nurmea biokaasun polttoaineeksi? Nurmen ja kerääjäkasvien lisäksi muita kasvipeitteen lisäämisen vaihtoehtoja ovat syysviljat, viherlannoitusnurmet ja kesannot.
Kerääjäkasvit
Kerääjäkasvit ovat viljelykasveja, joita voidaan kylvää aluskasviksi tuotantokasvin kanssa tai heti tuotantokasvin sadonkorjuun jälkeen. Kerääjäkasvien hyötyjä:
- parantavat maan kasvukuntoa ja sitä kautta satoa
- hoitavat maan vesitaloutta
- vähentävät ravinnevalumia ja tehostavat ravinnekiertoja
- pienentävät lannoitekustannuksia
- hillitsevät eroosiota
- torjuvat rikkakasveja
- pienentävät kasvitauti- ja tuholaisriskejä
- lisäävät monimuotoisuutta
- lisäävät hiilensidontaa
Lähde ja lisätietoa: Kerääjäkasviopas (BSAG, 2020)
Tietokortti: Alus- ja kerääjäkasvit maataloudessa – Vesi.fi aineistopankki (2023)
Tietokortti: Talviaikainen kasvipeitteisyys – Vesi.fi aineistopankki (2023)
