Silakan saatavuus ruokapöytään turvattu – kalastus jatkuu alennetuilla kalastuskiintiöillä

Silakka lukeutuu merellisiin kalalajeihin, joiden pyyntiä säädellään Itämeren rannikkovaltioita koskevien kalastuskiintiöiden avulla. Itämeren kalastuskiintiöt pohjautuvat tieteelliseen neuvonantoon, jonka tuottaa Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES, sekä poliittiseen päätöksentekoon. Itämeren kiintiöistä päättää Euroopan Unionin maatalous- ja kalastusneuvosto.

Kalastuskiintiöillä pyritään varmistamaan kalastuksen kestävyys Itämeren alati muuttuvissa olosuhteissa. Kiintiöt ovat keskeinen keino kalastuselinkeinon jatkuvuuden ja uusiutuvan luonnonvaran saatavuuden takaamiseen. Silakan osalta Euroopan Komissio esitti vuodelle 2024 silakan kalastuksen keskeyttämistä kokonaan ja ICES kiintiön vähentämistä noin puoleen vuoden 2023 tasosta. Suositusten taustalla on silakan kutubiomassan alentuminen.

Euroopan Unionin maatalous- ja kalastusneuvosto päätti lokakuun lopussa, että silakan kalastus jatkuu vuonna 2024 Pohjanlahdella 31 prosentilla sekä Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella 43 prosentilla alennetuilla kiintiöillä.

Kuluttajalle uutinen on myönteinen, sillä silakan saatavuus elintarvikkeeksi on toistaiseksi turvattu. Kuluttajien valinnoilla on tässäkin asiassa merkitystä, sillä elintarvikkeeksi pyydetty silakka tuottaa kalastajille yleensä parhaimman tuoton suhteessa silakkasaaliin muihin käyttötarkoituksiin. Kuluttaja voi valinnoillaan ohjata silakkasaalista enenevissä määrin elintarvikekäyttöön. Silakalla on merkittävää potentiaalia yhtenä ekologisesti kestävänä proteiinin lähteenä kuluttajien ruokapöydässä ja kalastus on myös tärkeä elinkeino rannikolla. Silakka tarjoaa toimeentuloa ja ravintoa, minkä lisäksi kalastus on myös keskeinen tapa rehevöittävien ravinteiden kierrätykseen Itämerestä maalle.