Kolopuilla varaudutaan talousmetsissä muuttuvaan ilmastoon

“Onko nyt niin, että niitä kolopuita pitääkin jättää metsään?”, kysyi kokenut metsänomistaja metsäntutkijalta. Vastaus on kyllä. Kuolleen puun hyödyt metsälle on ymmärretty ja metsänhoitosuositusten mukaan eri ikäistä kuollutta puuta jätetään talousmetsään, niin maa- kuin pystylahopuunakin ylläpitämään monimuotoisuutta ja metsien terveyttä.  Myös pienvesien, kuten lampien ja purojen päälle kaatuneet puut säilytetään, sillä puulla on merkittävä rooli vesiekosysteemissä.

Elottomalta vaikuttava kuollut puu kätkee sisälleen paljon ympäröivälle metsälle tärkeää elämää. Suomessa on noin 25 000 metsähyönteislajia, joista noin 5 000 on riippuvaisia kuolleesta puusta – kannattaa huomioida, että tuholaisia on näistä vain murto-osa, yksittäisiä lajeja. Monet tuholaiset hyötyvät kuivista ja lämpimistä kesistä sekä leudoista talvista. Tuoreen kuolleen puun houkutellessa tuholaisia erilaiset luontaiset viholliset, kuten muurahaiskuoriainen ja pohjantikka, voivat auttaa rajoittamaan tuhoja.

Perinteisissä talousmetsissä on otolliset olosuhteet tuholaisille: yhden puulajin suosiminen sekä avoimet, lämpimät alueet tarjoavat parhaat lisääntymispaikat esimerkiksi kirjanpainajalle. Yksinkertaisinta on suosia sekapuustoisuutta kaikkien raivaus- ja hakkuuvaiheiden kautta, jättää eri ikäiset pysty- ja maalahopuut koskematta ja välttää liiallista ojitusta kuivuuden välttämiseksi. Lahopuun muodostumista voidaan edistää tekopökkelöillä, jotka luodaan katkaisemalla eläviä, mieluiten lehtipuita 2–5 metrin korkeudelta ja jättämällä ne lahoamaan. Monimuotoinen, terve metsä kestää paremmin tuhoja.

Havaituista metsätuhoista kannattaa ilmoittaa Luonnonvarakeskukselle. Erityisesti Lounais-Suomessa uudet tuholaiset, kuten havuparikassieni ja okakaarnakuoriainen leviävät tällä hetkellä nopeasti. Tietoa kaivataan siitä, miten laajalle ja millaisiin metsiin tuhot ovat levinneet, jotta osataan antaa suosituksia metsänomistajille tuhoihin varautumisessa.