Perinteinen vesienhallinta pohjautuu Suomessa pääasiassa ojituksiin (ml. salaojat), virtavesien oikaisuihin, patoamiseen ja perkauksiin sekä järvien kuivattamiseen, vedenpinnan laskemiseen ja säännöstelyyn. Näitä toimia on tehty Suomessa jo parin vuosisadan ajan. Voimaperäinen soiden ojitus on tosin alkanut konetyönä vasta 1950-luvulla. Vesienhallinnan toimien myötä veden ja aineiden kierto maaperän ja vesistöjen välillä on muuttunut hyvin merkittävästi luontaisiin olosuhteisiin nähden.
Kestävän vesienhallinnan toimintatavoilla pyritään pidättämään ja viivyttämään sade- ja pohjavesiä valuma-alueille purojen ja jokien virtaamien tasaamiseksi ja maaperän vesivarastointikyvyn ylläpitämiseksi. Ilmastonmuutoksen aiheuttamiin tulva- ja kuivuusjaksoihin varautuminen edellyttää sadevesien pidättämistä maaperään. Hyvin toteutetulla kestävällä vesienhallinnalla voidaan saavuttaa hyötyjä myös vesiensuojelua, luonnon monimuotoisuutta ja hiilensidontaa ajatellen.
Varsinais-Suomessa useita kunnostuskohteita turvemailla
Valonian PUUJALKA-hankkeen toimenpiteillä päästään käytännössä tekemään valuma-aluekunnostuksia erityisesti kestävän vesienhallinnan ja vesiensuojelun parantamiseksi. Hyviä kunnostuskohteita on löytynytkin yhteistyökumppaneina toimivien Salon ja Turun kaupunkien alueilta. Salon kaupunki omistamalla Nairassuon noin 160 hehtaarin kiinteistöllä päästään kunnostustöihin loppukesästä tai alkusyksystä 2022. Kunnostus tapahtuu tukkimalla ojia vanhoilla kaivuuturpeilla. Vesien pidättämisen hyötyala kunnostusten jälkeen on lähes 100 hehtaaria. Nairassuo on ollut ennen ojituksia valtaosin niukkatuottoista ja vähäpuustoista keidasrämettä. Suon ojitus on ollut metsätaloudellisesti kannattamaton tiettyjä kivennäismaihin rajautuvia alueita lukuun ottamatta. Kunnostusten myötä suon vedenpinnan taso nousee lähemmäs luontaista tasoa, mikä puolestaan lisää suolajiston monimuotoisuutta ja palautumista. Soiden ennallistaminen on hyvin tärkeää suoluonnon suojelemisen suhteen.
Muita hankkeen kunnostuskohteita ovat muun muassa Turun kaupungin omistama Kitussuo, Salon kaupungin Peppursuo sekä Perniössä Kontolan tilan mailla olevat metsäiset ojitusalueet. Pääasiallinen kunnostustapa näissä kohteissa on ojien tukkiminen. Tämän lisäksi monin paikoin on tarpeen poistaa puustoa kunnostettavilta alueilta, koska tiheä puusto käyttää tehokkaasti maaperän vettä hidastaen tai jopa estäen suon vesitalouden palautumista. Toisaalta tehokkaasti vettyvissä kohteissa puut voivat kuolla pystyyn.
Ennallistamisten vesistö- ja ilmastovaikutukset
Soiden ennallistamisen vesistövaikutuksista on raportoitu vaihtelevia tuloksia. Tutkimusten mukaan erityisesti suon ravinnetase heijastuu vesistövaikutuksiin. Ennallistetuilta karuilta soilta huuhtoumat ovat olleet vähäisiä. Ravinteisten korpien ennallistamisesta muodostuu kohtalaisia vesistövaikutuksia. Metsäojitetuissa korvissa ennallistamisen vaikutukset ovat hyvin samanlaiset kuin vastaavien soiden avohakkuun vesistövaikutukset. Toisaalta on tarpeen muistaa, että kunnostusten ja ennallistamisten vesistövaikutukset vähentyvät vuosien myötä. Noin kymmenen vuoden kuluttua ennallistamisesta hyödyt ovat haittoja merkittävämmät, kun tarkastellaan koko ajanjakson vesistövaikutuksia.
Pohjoiset suot muodostavat merkittävän, pitkäaikaisen, hiilivaraston sitomalla noin 500 gigatonnia hiiltä, mikä on noin kolmasosa globaalista maahan sitoutuneesta hiilestä (Itä-Suomen yliopiston uutinen 2.4.2019). Soiden hiilen sidonta riippuu suurelta osin kosteudesta. Kun suon turve on märkyyden vuoksi vähähappista, hajotus on hidasta ja hiiltä varastoituu. Siksi soiden hiilivarasto on erityisen herkkä ilmaston lämpenemiselle, jonka ennustetaan kuivattavan soita. Kuivumisen myötä hapellisen turvekerroksen paksuus kasvaa ja turve voi hajota tehokkaammin hiilidioksidiksi ilmakehään.
Suon ennallistaminen nostaa pohjavedenpintaa ylemmäs, jolloin turpeen muodostuminen elpyy ja suo alkaa sitomaan hiiltä. Turvetta muodostuu suokasvien (esim. rahkasammalet ja sarat) jäänteistä epätäydellisen hajoamisen seurauksena kosteissa ja hapettomissa olosuhteissa. Pitkällä aikajänteellä soiden ennallistaminen hillitsee myös ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia.
