Varsinais-Suomen ilmastoriskiarviossa arvioidaan eri ilmastoriskien vaikutusta maakuntaan sekä nyt että tulevaisuudessa. Arvion laatiminen on osa parhaillaan käynnissä olevaa maakunnallista ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnittelua, jonka tarkoituksena on parantaa alueen kestävyyttä ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Yhteisesti jaetun maakunnallisen ilmastoriskiarvion laatiminen on olennainen vaihe suunnittelutyössä: riskeihin voidaan varautua tehokkaasti vain, mikäli ne tunnetaan riittävän hyvin.
Ilmasto muuttuu vauhdilla – sään ääri-ilmiöitä luvassa entistä useammin
Pohjoisten alueiden ja siten myös Varsinais-Suomen ilmasto muuttuu vauhdilla. Vuoden keskilämpötila oli Varsinais-Suomessa vertailukaudella 1991–2020 0,6 astetta korkeampi kuin edeltävällä vertailukaudella 1981–2010. Vuosisadan loppuun mennessä ilmaston arvioidaan lämpenevän eri skenaarioiden perusteella 1,7–5 astetta vertailukauteen 1981–2010 verrattuna.
Muuttuva ilmasto lisää erilaisten sään ääri-ilmiöiden riskiä. Muun muassa rankkasateet, tulvat, helteet ja kuivuus sekä yleistyvät että voimistuvat tulevaisuudessa. Ilmastoriskillä tarkoitetaan ihmisiin, luontoon tai esimerkiksi elinkeinoihin kohdistuvaa haitallisen vaikutuksen riskiä. Riskit voivat syntyä edellä mainittujen ilmiöiden tavoin äkillisistä säätapahtumista tai kroonisista hitaasti kehittyvistä ilmiöistä, kuten talvien muuttumisesta tai rakennusten pitkäaikaisesta kosteuskuormituksesta.
Varsinais-Suomen erityispiirteitä
Maataloudella on tärkeä merkitys sekä maakunnallisena elinkeinona että kansallisena huoltovarmuustekijänä. Ilmastonmuutos lisää sadontuotannon epävarmuutta muuttuvien talvien, rankkasateiden, kuumuus- ja kuivuusjaksojen yleistymisen sekä tuholaisriskin kasvun myötä.
Varsinais-Suomi on erityinen kuivuusriskialue. Peltomaan merkittävä osuus, maaperän kuivuusherkkyys, maatalouden runsas vedenkäyttö, vesivarastojen vähyys ja maatalouden taloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys tekevät maakunnan haavoittuvaksi kuivuuden vaikutuksille.
Varsinais-Suomi on Ahvenanmaan jälkeen Suomen lämpimin maakunta. Maakunta onkin monella tapaa eturintamassa ottamassa vastaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia: talviolosuhteiden muutokset sekä uusien lajien ja tuholaisten saapuminen näkyvät Varsinais-Suomessa ensimmäisten joukossa.
Saaristomeri on ilmastonmuutokselle erityisen haavoittuva ekosysteemi, joka kärsii useiden meren ekologiseen tilaan vaikuttavien ilmastoriskien yhteisvaikutuksista. Saaristomerellä on luonnon lisäksi myös tärkeä merkitys sen rannoilla asuville ihmisille ja matkailijoille.
Ilmastonmuutos haastaa sekä luonnon ekosysteemejä että yhteiskunnan eri toimintoja
Sekä luonto että monet yhteiskunnan kriittiset toiminnot ovat sopeutuneita ilmastoon, jota ei enää ole olemassa. Ilmastonmuutos haastaa niin asukkaita, yrityksiä, infrastruktuuria kuin luonnon ekosysteemejäkin ennennäkemättömällä tavalla. Muutokseen sopeutuminen on sitä helpompaa ja sen tarve vähäisempää mitä vähemmän ilmasto muuttuu. Päästövähennysten jatkamista voidaan siis pitää tärkeimpänä sopeutumisen keinona. Konkreettiset toimenpiteet maakunnassa ovat tästä huolimatta välttämättömiä, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii laaja-alaista sopeutumis- ja kriisinkestävyyskykyä koko yhteiskunnalta alkaen kansalaisten henkisestä kestävyydestä ja päättyen yhteiskunnan moninaisiin rakenteisiin. Ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin vastaaminen on mahdollista, mutta se vaatii aktiivisia tekoja maakunnan kaikilta toimijoilta niin ilmastonmuutoksen hillinnän, siihen sopeutumisen kuin myös luonnon monimuotoisuudenkin eteen. Ilmastonmuutosta ja luontokatoa ei ole mahdollista ratkaista erillisinä ongelmina, sillä ne ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa voimistaen toistensa vaikutuksia.
Riskiarviossa on kuvattu ilmastoriskien mahdollisia vaikutuksia maakuntaan. Kuvattujen riskien toteutuminen riippuu kuitenkin useasta eri tekijästä. Maakunnan toimijoiden on yhdessä mahdollista vaikuttaa siihen, millaisessa Varsinais-Suomessa tulevaisuudessa haluamme elää.
Näin arvio laadittiin
Varsinais-Suomen ilmastoriskiarvio on laadittu Valoniassa osana maakunnallista CLIVAS-hanketta. Arvio on laadittu CLIMAAX-emohankkeen mallien mukaisesti.
Riskiarvio on koostettu yhdistämällä tietoa olemassa olevista selvityksistä ja tutkimuskirjallisuudesta sekä CLIMAAX-työkalujen avulla tehdyistä rankkasateiden ja maatalouden kuivuuden riskianalyyseistä. Maakunnallisten toimijoiden lisäksi myös Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat olleet työssä hankkeen tukena. Riskiarviotyön yhteydessä järjestettiin kaksi työpajaa, joista toinen suunnattiin asukkaille ja toinen asiantuntijoille. Maakunnan eri toimijoilta saadut näkemykset auttoivat tekemään riskiarviosta mahdollisimman hyvin Varsinais-Suomea ja sen eri toimijoita kuvaavan.
Ilmastoriskiarviossa on arvioitu pääasiassa maakunnan sisäisiä ennustettavissa olevia kehityskulkuja. On kuitenkin hyvä huomata, että ilmastonmuutoksella voi olla arvaamattomia ja merkittäviä vaikutuksia, joiden ennustaminen on haastavaa. Tällaisia vaikutuksia ovat erilaiset ilmastonmuutoksen systeemiset keikahduspisteet kuten Pohjois-Atlantin merivirtojen AMOC-kiertoliikkeen romahtaminen, joka toisi mukanaan suuria muutoksia Varsinais-Suomen ilmastoon. Pelkillä paikallisesti tehtävillä sopeutumisen toimenpiteillä ei ole mahdollista torjua kaikkia globaalien ilmiöiden haitallisia vaikutuksia, vaan niiden toteutuminen riippuu päästövähennysten onnistumisesta.
Mikä on ilmastoriski?
Ilmastoriski koostuu neljästä eri tekijästä. Vaaratekijä, haavoittuvuus sekä altistuminen lisäävät riskiä, sopeutumisen toimet vähentävät sitä.
Vaaratekijällä tarkoitetaan erilaisia sään ääri-ilmiöitä kuten tulvia tai helleaaltoja. Haavoittuvuuden käsitteen alle luetaan esimerkiksi vanhusten tai monisairaiden kaltaiset ihmisryhmät, maa- ja metsätalouden sektorit tai herkät ekosysteemit, kuten Saaristomeri. Altistuminen on puolestaan tarkasteltavan tekijän asettumista vaaratekijän vaikutuksille alttiiksi. Esimerkiksi kuumina kesinä asukkaat voivat altistua tukahduttavalle kuumuudelle asunnoissaan.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan toimia, joilla varaudutaan ilmastoriskeihin aktiivisesti ja ennakoiden. Luonnonilmiöihin kuten rankkasateiden toteutumiseen vaikuttaminen ei ole mahdollista, mutta sopeutumisen toimilla voidaan alentaa sekä haavoittuvuutta että altistumista vaaratekijälle. Sopeutumisen toimilla pyritään vähentämään erityisesti vakavimpien seurausten riskiä ja varmistamaan yhteiskunnan sekä ekosysteemien toiminta kaikissa tilanteissa.
Sopeutumisen työ ei poista päästövähennysten tarvetta, sillä mitä enemmän ilmastonmuutosta kyetään hillitsemään, sitä vähemmän toimia tarvitaan ja sitä helpompaa sopeutuminen on. Sopeutumisen toimilla on omat luonnon asettamat rajansa, jolloin sopeutuminen ei välttämättä ole enää mahdollista ilman merkittäviä muutoksia yhteiskunnan tai luonnon toimintakykyyn. Varsinais-Suomessa tilanne on esimerkiksi Etelä-Eurooppaan verrattuna tämän osalta hyvä, mutta luonnon rajat saattavat hyvinkin tulla vastaan esimerkiksi Saaristomeren kohdalla.
Varsinais-Suomen ilmastoriskiarvio
Oheiseen taulukkoon on koostettu arviot eri ilmastoriskien vakavuudesta nyt ja tulevaisuudessa, toimien kiireellisyydestä sekä maakunnan nykyisestä sopeutumis- ja kriisinkestävyyskyvystä. Riskiarviossa tulevaisuus käsitetään laajasti lähitulevaisuutena aina vuosisadan loppuun asti. Laajemmissa kuvauksissa käydään tapauskohtaisesti läpi eri riskien toteutumisen aikaikkunoita.
Riskit on priorisoitu vertailemalla vakavuutta, toimien kiireellisyyttä sekä sopeutumis- ja kriisinkestävyyttä eri riskien välillä. Priorisointi auttaa suuntaamaan rajalliset resurssit niihin riskeihin, jotka nähdään vaikutuksiltaan kaikkein vakavimpina. Riskien arvioinnissa on käytetty CLIMAAX-hankkeen yhteiseurooppalaisia arviointiperusteita, joihin voi tutustua CLIMAAX-hankkeen sivuilla.
Yhdenkään riskitekijän ei ennakoida vähenevän tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Myrskytuulten aiheuttaman riskin ennakoidaan säilyvän suurin piirtein ennallaan, mutta muiden riskien ennakoidaan pahenevan. Rankkasateet, helleaallot, luontoriskit ja kuivuuden, erityisesti maatalouden kuivuus, arvioitiin kaikkein suurimmiksi maakunnallisiksi riskitekijöiksi. Jokainen ilmastoriski on esitelty alla laajemmin erikseen. Riskeillä on myös monenlaisia ristivaikutuksia ja monet niistä, kuten rankkasateet ja kuivuus, liittyvät tiiviisti toisiinsa. Näitä yhteisvaikutuksia on pyritty tuomaan kuvauksissa esiin. Yksittäisten riskikuvausten lisäksi arvio sisältää kuvaukset neljästä merkittävästä yhteisriskistä.
Ilmastoriskit sisältävät myös kerrannaisvaikutuksia, joissa yhden riskin toteutuminen edesauttaa toisen riskin toteutumista. Aiemmin mainittu AMOC-kiertoliikkeen romahtaminen on esimerkki tällaisesta. Nämä vaikutusketjut ovat monimutkaisia ja vaikeasti ennustettavissa, eikä niitä tässä ilmastoriskiarviossa ole pystytty ottamaan laajempaan käsittelyyn.
Lisätietoa ilmastoriskeistä
Pääset linkistä suoraan haluaamasi osioon
Jokitulvat | Merivesitulvat | Rankkasateet | Helleaallot | Kuivuus | Maastopalot | Talviaikaiset riskit | Myrskytuulet | Bioottiset riskit | Luontoriskit
Jokitulvat
Ilmastonmuutoksen myötä kevättulvat vähentyvät ja syys- sekä talviaikaiset tulvat lisääntyvät. Ilmastonmuutos kasvattaa sekä vuotuisia sademääriä että rankkasateiden voimakkuutta ja yleisyyttä.
Jokitulvat ovat Varsinais-Suomessa pääosin hallinnassa. Kriittiset paikat on kyetty tunnistamaan tulvamallinnuksin ja erityiset riskikohteet esimerkiksi Salossa ja Perniössä on onnistuttu suojaamaan tulvarakentein. Salon keskustan läpi virtaava Uskelanjoki sekä Perniön keskustan läpi kulkeva Kiskonjoki ovat tehtyjen toimien ansiosta poistuneet merkittävien tulvariskialueiden joukosta, minkä myötä Varsinais-Suomessa ei ole enää ainuttakaan merkittävän jokitulvariskin aluetta. Tulvavesien hallintaa voidaan kuitenkin vielä kehittää toteuttamalla vesistöjen latvaosissa toimenpiteitä vesien viivyttämiseksi. Ilmaston muuttuessa on seurattava tilanteen kehittymistä ja ryhdyttävä tarvittaessa lisätoimiin.
Merivesitulvat
Maankohoamisen arvioidaan suojelevan rannikkoa merivesitulvien pahenemiselta ainakin vuosisadan puoliväliin asti. Valtamerten pinnan nousu kasvattaa meritulvariskejä vuosisadan loppua kohti. Turun rannikko on tunnistettu erityiseksi merivesitulvariskikohteeksi. Merenrannoille kaavoitetaan ja rakennetaan jatkuvasti uutta asutusta, mikä lisää ihmisiin kohdistuvia riskejä. Merivesitulvariskit tulisi huomioida rakentamisessa nykyistä paremmin jo rakennusvaiheessa.
Merivesitulvien riski nousee vuosisadan loppua kohden
Merivesitulvat aiheutuvat voimakkaista myrskytuulista, jotka painavat merivettä kohti rannikkoa nostaen samalla merenpintaa. Yleisen tuulisuuden tai voimakkaiden myrskytuulten ei nykyisellään ennakoida muuttuvan ilmastonmuutoksen myötä merkittävästi, mutta arvioissa on suuria epävarmuuksia. Sen sijaan merenpintojen kohoamisen arvioidaan lisäävän merivesitulvien riskiä erityisesti vuosisadan loppua kohden, jolloin merenpinnan nousun arvioidaan muuttuvan maankohoamista nopeammaksi kasvattaen meritulvariskiä. Merenpinnan nousu riippuu voimakkaasti ilmastonmuutoksen hillinnän onnistumisesta ja eri keikahduspisteiden toteutumisesta, joten tulevaisuuden tarkka ennustaminen on hankalaa.
Turun rannikko on altis merivesitulville
Turun rannikko on tunnistettu merivesitulvien kannalta merkittäväksi tulvariskialueeksi. ELYn tekemässä tulvariskien hallintasuunnitelmassa (PDF) on maakunnallisesti selvitetty eriasteisten tulvien vaikutuksia, arvioitu vahinkojen kokoluokkia ja asetettu tavoitteita sekä toimenpiteitä riskienhallintaan. Maakunnassa merivesitulvat ovat aiheuttaneet ajoittaista taloudellista vahinkoa kiinteistöille ja autoille erityisesti Turun sataman alueella sekä katkoneet teitä saaristossa. Turun sataman alueelle on tehty tulvarakenteita riskin alentamiseksi, mutta muuttuva ilmasto haastaa riskienhallintaa.
Rantarakentaminen kasvattaa tulvariskiä
Rannat ovat houkuttelevia kohteita asuinrakentamiselle. Uusia asuinalueita suunnitellaan tulvariskeistä huolimatta niille yhä edelleenkin, mikä lisää henkeen ja terveyteen kohdistuvia riskejä. Vaikka Turun alueelle on jo asetettu alin suositeltava rakentamiskorkeus, ei kaavoituksessa ja rakennussäädöksissä ole tästä huolimatta huomioitu tulevaisuuden ilmastoa vielä riittävästi. Merivesitulvariskin kasvu toteutuu todennäköisesti vasta vuosikymmenten päästä, joten suunnitteluprosesseihin tarvitaan pitkän aikajänteen skenaarioajattelua nykyistä enemmän.
Asuinrakennuksiin kohdistuvien vahinkojen lisäksi tulvat voivat katkoa tieyhteyksiä, jolloin liikkuminen vaikeutuu ja pelastustoiminta saattaa hätätilanteessa hidastua. Kriittinen infrastruktuuri kuten sähkön-, lämmön- tai vedenjakelu saattavat vakavassa tulvatilanteessa häiriintyä. Turun satama on taloudellisesti tärkeä kohde, jossa tulvatilanteet voivat aiheuttaa taloudellista vahinkoa.
Tulvaveden syvyys 1/100v hule- ja merivesitulva RCP 8,5
Lähde: Turun AMK (2026). IKI-hankkeen kartta-aineistot.
Rankkasateet
Rankkasateiden arvioidaan voimistuvan ja yleistyvän ilmastonmuutoksen myötä. Yhä voimakkaammat rankkasateet haastavat infrastruktuuria erityisesti rakennetussa ympäristössä. Hulevesijärjestelmissä on mittavasti korjausvelkaa, eikä niiden kapasiteetti riitä edes nykyisen ilmaston mukaisiin sademääriin. Luontopohjaisia veden viivyttämisen ja imeyttämisen ratkaisuja on otettu käyttöön, mutta niitä tarvitaan lisää. Voimakkaat rankkasateet aiheuttavat Varsinais-Suomessa ongelmia jo nyt, joten toimiin on ryhdyttävä kiireellisesti.
Rankkasateet voimistuvat ja yleistyvät
Voimakkaat rankkasateet haastavat rakennettua ympäristöä
Yhä voimakkaampien rankkasateiden aiheuttamat hulevesitulvat ovat rakennetun ympäristön keskeisimpiä ilmastoriskejä. Hulevesitulvat voivat aiheuttaa taloudellisia vahinkoja esimerkiksi kellareissa tai muissa tulvimiselle alttiissa rakenteissa. Kaupunkirakenteen tiivistäminen ja läpäisemättömien pintojen lisääminen altistaa hulevesitulville entistä enemmän.
Kaupunkien hulevesijärjestelmät eivät nykyiselläänkään riitä vastaamaan voimakkaimpien rankkasateiden asettamiin haasteisiin, joten voimakkaiden rankkasateiden yleistyminen haastaa tilannetta yhä enemmän. Tilannetta pahentaa hulevesiverkostoihin jo valmiiksi muodostunut korjausvelka ja julkisen sektorin rajoitettu resurssitilanne. Rakennetussa ympäristössä ei teknisten hulevesiratkaisujen ohella ole huomioitu riittävästi veden viivyttämistä ja imeytymistä tukevia luontopohjaisia ratkaisuja. Veden viivyttämisen ja imeyttämisen sijaan tonteilta on pyritty johtamaan vedet mahdollisimman pikaisesti muualle, mikä on johtanut hulevesijärjestelmien ylikuormittumiseen. Kiinteistönomistajilta ei toistaiseksi ole vaadittu tarpeeksi lisätoimia ongelmiin puuttumiseksi.
Hulevesitulvat vaikeuttavat liikkumista ja voivat johtaa vaaratilanteisiin
Hulevesitulvat voivat pahimmillaan aiheuttaa vaaratilanteita. Ihmisiä voi tulvatilanteessa joutua veden varaan ja lisäksi tulvat voivat hätätilanteessa haitata pelastushenkilöstön toimintaa. Tulvat vaikeuttavat liikuntarajoitteisten liikkumista eikä kaikkialle ole välttämättä olemassa esteettömiä vaihtoehtoreittejä. Lisääntynyt sadanta ja voimakkaat rankkasateet voivat heikentää erityisesti valmiiksi heikossa kunnossa olevien päällystämättömien teiden kuntoa, mistä voi aiheutua taloudellisia vaikutuksia esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa.
Rankkasateet aiheuttavat taloudellisia tappioita ja ympäristöhaittoja
Maataloudessa rankkasateiden ja voimakkaan tuulen yhdistelmä aiheuttaa satotappioita ja pitkäaikainen sadanta voi johtaa peltojen vettymiseen. Maatiloilla ei aina ole kyetty varautumaan runsastuviin sateisiin. Tilannetta pahentaa monesti suuri korjausvelka, joka heikentää pellon vesitaloutta sekä maan kasvukuntoa. Kuivuusjaksojen jälkeiset rankkasateet köyhdyttävät peltoja erityisen paljon vieden runsaasti ravinteita vesistöihin ja Saaristomereen. Tämä heikentää vedenlaatua ja voimistaa rehevöitymistä.
Helleaallot
Hellepäivien lukumäärän ja hellejaksojen pituuden ennakoidaan tulevaisuudessa kasvavan merkittävästi. Nykyinen rakennuskanta on suunniteltu viileämpään ilmastoon, joten rakennukset sitovat lämpöä itseensä ja viilenevät hitaasti. Tämä johtaa tukaliin sisälämpötiloihin. Viilennysratkaisuja on otettu käyttöön, mutta ne ovat usein luonteeltaan asuntokohtaisia ja käyttävät paljon energiaa. Ilmastokestävien investointien kalleus sekä taloyhtiöiden heikko taloudellinen tilanne hidastavat ratkaisujen käyttöönotto. Ongelma vaatii kiireellistä huomiota, sillä helleaallot aiheuttavat väestötasolla jo nyt merkittävää ylikuolleisuutta.
Hellejaksot pitenevät ja voimistuvat
Lämpösaarekeilmiö vahvistaa helteiden vaikutusta kaupungeissa
Muun muassa tiiviistä rakentamisesta, lämpöä sitovista pinnoista ja vähäisestä kasvillisuudesta aiheutuva lämpösaarekeilmiö lisää lämpötilaa kaupungeissa. Turussa tehdyissä lämpösaarekeilmiötutkimuksissa on selvinnyt, että lämpötila kaupungin keskustassa voi olla useita asteita ympäröiviä seutuja korkeampi. Suomessa rakennukset on rakennettu erityisesti talvea silmällä pitäen, eikä viilennykseen ole kiinnitetty huomiota. Rakennus- ja huoneistokohtaiset viilennysratkaisut ovat yleistymässä, mutta ne ovat edelleen suhteellisen harvinaisia varsinkin vanhemmissa kerrostaloasunnoissa. Nykyisin yleisesti käytössä olevat viilennysratkaisut käyttävät paljon energiaa. Niiden sijaan tulisi ennemmin suosia erilaisia luontopohjaisia ratkaisuja.
Sairaalat, vanhainkodit ja muut terveydenhuollon yksiköt ovat helteelle erityisen haavoittuvia rakennuksia. Sopeutumistoimien käyttöönotto on hidasta, sillä rakennuskanta uudistuu hitaasti, monilla taloyhtiöillä on taloudellisia vaikeuksia ja viilennysratkaisujen toteuttaminen laajassa mittakaavassa on kallista. Siniviherrakenteen vahvistaminen esimerkiksi puuston latvapeitteisyyttä lisäämällä on tehokas keino kuumuuden torjuntaan. Osa kunnista käyttää jo nykyisin suunnittelun tukena siniviherkerrointa, jonka avulla uusiin asemakaavoihin voidaan sisällyttää riittävä määrä viherrakenteita.
Helleaalloilla on suoria vaikutuksia sekä ihmisten että luonnon hyvinvointiin
Suomalaiset ovat sopeutuneet viileään ilmastoon ja kuolleisuus alkaa väestössä nousta jo päivän keskilämpötilan ylittäessä 15 astetta (vrt. 25 astetta Välimeren alueella). Kuolleisuus nousee merkittävästi keskilämpötilan ylittäessä 20 astetta ja yksittäiset hellejaksot voivat aiheuttaa jopa satoja ylimääräisiä kuolemia. Helteen vaikutuksille erityisen haavoittuvia ryhmiä ovat vanhukset, pitkäaikaissairaat ja pienet lapset. Liikuntarajoitteisilla ei välttämättä ole mahdollisuutta siirtyä viilennettyihin tiloihin tai lämpösaarekkeen keskeltä kaupungista luontoon. Vuokra-asunnoissa asuvat ja pienituloiset ovat erityisen haavoittuvia, sillä heillä ei välttämättä ole mahdollisuutta vaikuttaa kotinsa kuumuuteen tai muuttaa uuteen asuntoon. Nykyinen lainsäädäntö ei vaadi riittävän voimakkaasti vuokranantajia puuttumaan asiaan. Helleaallot aiheuttavat jo nyt merkittävää kuolleisuuden nousua, joten lisätoimia tarvitaan välittömästi.
Kuumat ajanjaksot heikentävät työn tuottavuutta ja aiheuttavat terveysriskejä erityisesti ulkotyötä tekeville ihmisille. Kuumuus kasvattaa virhealttiutta ja voi johtaa lämpöhalvaukseen. Hellejaksot pahentavat mielenterveysongelmia ja lisäävät mielenterveyspotilaiden kuolemanriskiä. Hellejaksot lisäävät myös väkivaltarikollisuutta. Meriveden lämpeneminen lisää tiettyjen tautien kuten noroviruksen tai verenmyrkytystä aiheuttavan vibriobakteerin esiintymistä.
Hellejaksot kuivattavat eliöiden juomapaikkoja ja vaikeuttavat ravinnonhankintaa. Lämpöön tottumaton kasvillisuus kärsii kuumuudesta ja hoidettujen alueiden kastelutarve lisääntyy. Vesistöt voivat lämmetä voimakkaasti, mikä voi pahimmillaan johtaa laajoihin kalakuolemiin. Saaristomerellä helteistä johtuva veden lämpötilan nousu voi johtaa voimakkaisiin sinileväkukintoihin. Helteet vaikuttavat luonnonvaraisten eläinten lisäksi myös lemmikkeihin sekä tuotantoeläimiin, jotka voivat kärsiä vakavistakin oireista.
Lämpötilariski hellejaksolla Turun alueella 23.5.2024-1.6.2024, vähintään 65 vuotiaat.
Lähde: Turun yliopisto, maantieteen osasto (2026). IKI-hankkeen kartta-aineistot.
Kuivuus
Varsinais-Suomi on erityinen kuivuusriskialue. Kuivuus näkyy erityisesti maataloudessa, missä lisätoimia kaivataan kiireellisesti. Kuivuus aiheuttaa maakunnassa viljelijöille jo nykyisin lähes vuosittaisia satotappioita ja tilanteen ennakoidaan pahenevan lähitulevaisuudessa entisestään. Järvien vähäinen määrä tekee kastelun lisäämisestä hankalaa, sillä virtavesien kastelukapasiteetti ei kuivuustilanteessa riitä. Kuivuus vaikuttaa myös metsätalouteen. Turun seudun vesihuolto on varautunut kuivuuteen hyvin, eikä tekopohjaveden riittävyydelle ole uhkakuvia. Kuivuus haastaa kuitenkin haja-asutusalueiden vesihuoltoa ja erityisesti kaivovettä talousvetenään käyttävät kotitaloudet sekä saaristo ovat riskikohteita, joissa vedensaanti ja -laatu voivat heikentyä. Kuivuudella on myös haitallisia vaikutuksia luontoon ja vesistöjen tilaan.
Varsinais-Suomi on kuivuusriskialuetta
Varsinais-Suomi on Suomessa erityinen kuivuusriskialue. Peltomaan merkittävä osuus, maaperän kuivuusherkkyys, maatalouden runsas vedenkäyttö, vesivarastojen vähäisyys ja maatalouden merkitys sekä työllistäjänä että huoltovarmuustekijänä tekevät maakunnan haavoittuvaksi kuivuuden vaikutuksille. Laitilassa ja Uudessakaupungissa sijaitseva Sirppujoen valuma-alue on maakunnassa erityisen haavoittuva alue ja sinne onkin tehty Suomen ensimmäinen kuivuusriskien hallintasuunnitelma. Ilmastonmuutoksen arvioidaan pidentävän ja pahentavan kuivuusjaksoja. Suomen ympäristökeskus ja elinvoimakeskukset seuraavat kuivuustilannetta ja antavat ennusteita kuivuustilanteen kehittymisestä.
Alkutuotanto kärsii kuivuudesta – maatalous erityinen riskisektori
Kuivuuden vaikutukset näkyvät erityisesti maataloudessa. Varsinaissuomalaisille viljelijöille aiheutuu kuivuudesta jo nykyisin lähes vuosittaisia satotappioita ja tilanteen ennakoidaan pahenevan lähitulevaisuudessa entisestään. Kuivuusjaksot osuvat yhä useammin keväälle ja alkukesälle aikaan, jolloin viljelykasvien vedentarve on kaikkein suurimmillaan. Kuivuus vaikuttaa erityisesti kevätkylvöisten kasvien itämiseen ja sadonmuodostukseen. Kastelun lisääminen on järvien luontaisen vähyyden ja virtavesien riittämättömän kastelukapasiteetin vuoksi hankalaa. Lisäksi kannattamattomuusongelmat heikentävät monien viljelijöiden kohdalla mahdollisuuksia lisätä toimia. Koska kastelua ei ole mahdollista lisätä laajasti, tarvitaan kiireellisesti erilaisia luontopohjaisia valuma-aluetasoisia vesienhallintaan liittyviä ratkaisuja sekä pelloilla maan kasvukunnon parantamista lisäämällä orgaanista ainesta ja veden pidätyskykyä.
Kuivuus aiheuttaa metsätaloudessa taloudellisia tappioita hidastamalla puuston kasvua ja altistamalla puut taudeille ja tuholaisille. Ilmastoriskeihin on metsätaloudessa kiinnitetty huomiota jo pitkään, mutta toimien vaikuttavuutta hidastaa metsien hidas, vuosikymmeniä kestävä uudistuminen. Liian kuiville alueille istutetut kuusimetsät ovat erityisiä riskikohteita, joissa puuston kasvu saattaa ilmastonmuutoksesta aiheutuvasta yleisestä puuntuotannon lisääntymisestä huolimatta taantua. Kuivuus kasvattaa myös maastopaloriskiä.
Haja-asutusalueiden vesihuolto riskikohde
Turun seudulla talousveden saantiin on varauduttu hyvin, eikä kuivuus aiheuta nykyisellään minkäänlaista riskiä. Kokemäenjoesta Virttaankankaan tekopohjavesilaitokselle johdetun veden avulla tuotetaan laadukasta talousvettä maakunnassa 300 000 asukkaalle sekä teollisuuden käyttöön.
Sen sijaan haja-asutusalueilla kuivuus vaikuttaa kotitalouksien ja eläintilojen talousveden saantiin. Pohjavesialueet ovat jakautuneet maakunnassa epätasaisesti ja sijaitsevat asutuksen ja vedenkäytön kannalta pääsääntöisesti epäedullisissa paikoissa. Pohjavesialueet ovat paikoin pienehköjä ja pohjavesivarannot vähäisiä. Kaivovettä talousvetenään käyttävissä kotitalouksissa sekä saaristossa juomaveden saatavuus ja laatu voivat heikentyä ja vedentulo pahimmillaan loppua jopa kokonaan. Kuivuusjaksojen aikana voidaan antaa suosituksia vedenkäytön vähentämiseksi. Poikkeustilanteessa vedenjakelun kapasiteetti ei nykyisellään välttämättä riitä. Puhtaasta vedestä riippuvaiset yritykset esimerkiksi elintarvikealalla voivat häiriötilanteessa joutua supistamaan tuotantoaan.
Kuivat kaudet vaikuttavat luontoon ja maaperään
Kuivuus vaikuttaa lajeihin ja ekosysteemeihin. Se vaikuttaa ravintoketjuihin heikentäen eliöiden ravinnonhankintaa. Kasvillisuus kärsii kuivuudesta, hoidettujen ympäristöjen kastelutarve lisääntyy ja kuivuutta kestämätön kasvillisuus voi tuhoutua. Kuivina aikoina vesistöt voivat pahimmillaan kuivua jopa kokonaan aiheuttaen peruuttamatonta tuhoa vesiekosysteemeille.
Varsinais-Suomelle tyypillinen savimaaperä painuu kuivuessaan, mikä rikkoo samalla rakennusten perustuksia ja putkistoja. Pitkän kuivuusjakson jälkeiset rankkasateet puolestaan lisäävät eroosiota ja maanvyörymäriskiä. Pohjaveden pinnan lasku voi happamilla sulfaattimailla johtaa vesistöjen happamoitumiseen ja haitallisten raskasmetallien liukenemiseen veteen.
Maastopalot
Maastopalokausi alkaa tulevaisuudessa nykyistä aiemmin ja kestää pidempään. Maastopaloista syntyvän riskin ei ennusteta kuitenkaan kasvavan merkittävästi. Maastopalot ovat hyvin hallinnassa ja suuria paloja syttyy vain harvoin. Maastopalovaroitusjärjestelmä on toimiva ja syttyneet palot kyetään havaitsemaan ja sammuttamaan nopeasti. Palojen hallinnan kannalta olennainen metsäauto- ja yksityistieverkosto on kattava mutta osittain heikossa kunnossa. Tilanteen kehittymistä on ilmaston muuttuessa syytä seurata ja ryhtyä tarvittaessa lisätoimiin.
Maastopalovaaran ei arvioida kasvavan merkittävästi
Varsinais-Suomesta tehdyn riskianalyysin (PDF) perusteella maastopalovaaran ei kokonaisuudessaan ennusteta kasvavan ilmastonmuutoksen myötä merkittävästi. Merkittävimmän muutoksen arvioidaan tapahtuvan keväällä, jolloin lumien sulamisen aikaistuminen ja sitä seuraavien kuivuusjaksojen yleistyminen aikaistaa maastopalokauden alkua. Talviaikaisten tuulituhojen lisääntyminen saattaa lisätä palavan aineksen määrää metsissä. Vaikka maastopalokausi piteneekin keväällä, kesällä maastopalojen esiintyminen saattaa pitkien hellejaksojen yleistymisestä huolimatta kuitenkin jopa laskea. Arviossa on epävarmuustekijöitä, minkä vuoksi maastopaloriskin kehitystä on syytä seurata tarkasti ja lisätä toimia tarvittaessa.
Maastopaloihin varautuminen hyvällä tasolla
Maastopalot ovat Suomessa olleet jo pitkään hyvin hallinnassa ja suuria paloja on syttynyt vain harvoin. Suomessa on toimiva metsäpalovaroitusjärjestelmä ja syttyneet maastopalot kyetään yleensä havaitsemaan sekä sammuttamaan nopeasti. Kuivuustilanne voi kuitenkin asettaa haasteita sammutusveden saatavuudelle. Maastopalojen sammuttaminen voi olla pois muilta kiireellisiltä pelastustehtäviltä, joihin vastaaminen voi pahimpaan metsäpaloaikaan viivästyä.
Kattava metsäauto- ja yksityistieverkosto auttaa palojen nopeassa sammuttamisessa, mutta toisaalta tiestön kunto on paikoitellen heikko. Talvien leudontuminen kuormittaa teitä jatkossa yhä enemmän, mikä saattaa vaikeuttaa kattavan tieverkoston ylläpitämistä. Talven jäljiltä huonokuntoiset tiet saattavat maastopalokauden aikaistuessa vaikeuttaa palokohteisiin pääsemistä.
Maastopalot ovat riski terveydelle ja turvallisuudelle
Maastopalot leviävät harvoin asutuksen lähettyville, mutta ne voivat pahimmassa tapauksessa johtaa evakuointeihin, aineellisiin vahinkoihin ja jopa hengenvaaraan. Luonnossa liikkuvat voivat joutua maastopalon vuoksi saarroksiin. Paloista kulkeutuva savu on erityisen haitallista sydän- ja keuhkosairaille. Savua voi kantautua maakuntaan myös sen ulkopuolelta.
Talviaikaiset riskit
Talvet lämpenevät ilmastonmuutoksen myötä merkittävästi. Nollanylityspäivät lisääntyvät lähitulevaisuudessa mutta kääntyvät taas laskuun vuosisadan puolivälissä. Lumisateet muuttuvat yhä useammin vesisateiksi. Talvitulvien riski kasvaa erityisesti tilanteessa, jossa vesisateet yhdistyvät lumien sulamisvesiin ja routaiseen maahan. Sateisuuden ja viistosateiden lisääntyminen kasvattaa rakennusten pitkäaikaista kosteuskuormitusta. Jatkuvat sulamis-jäätymissyklit haastavat tiestön kunnossapitoa sekä materiaalikestävyyttä ja tekevät kulkuväylät vaarallisen liukkaiksi. Liukkaus lisää tapaturmariskiä ja vaikeuttaa liikuntarajoitteisten liikkumista. Liukkaudentorjunta pahentaa katupölyongelmaa. Pimeät talvet vaikuttavat haitallisesti mielenterveyteen. Muuttuviin olosuhteisiin ei nykyisellään ole varauduttu riittävästi.
Talvet lyhenevät ja lämpenevät
Talvien arvioidaan lämpenevän ilmastonmuutoksen vuoksi merkittävästi. Keskimääräinen lumensyvyys on vähentynyt noin 2–5 cm ja ensilumen saapuminen myöhentynyt noin neljä vuorokautta vuosikymmenessä. Pakkaspäivien määrä on ajanjaksolla 1991–2020 vähentynyt kuudella päivällä ajanjaksoon 1981–2010 verrattuna. Kaiken kaikkiaan talvisen vuodenajan arvioidaan vuosisadan puoliväliin mennessä lyhentyvän jopa 50 päivällä. Nollanylityspäivien määrän arvioidaan lisääntyvän lähitulevaisuudessa mutta kääntyvän laskuun vuosisadan puolen välin paikkeilla. Nollanylityspäivillä tarkoitetaan päiviä, joina vuorokauden ylin lämpötila on yli 0°C ja alin alle 0 °C, eli lämpötila sivuuttaa päivän aikana nollarajan vähintään kerran. Talvet ovatkin tulevaisuudessa yhä lyhyempiä, vähälumisempia, jäisempiä ja pimeämpiä.
Talvien muuttuminen lisää epävarmuutta maa- ja metsätaloudessa
Routaisen ajan lyheneminen lisää metsätaloudessa talviaikaisia tuulituhoja ja vaikeuttaa puunkorjuuta sekä puukuljetuksia. Talvien leudontuminen mahdollistaa entistä paremmin uusien tuholaisten ja haitallisten vieraslajien talvehtimisen. Toisaalta talvien lyhenemisestä on metsätaloudelle myös hyötyä puiden kasvun nopeutuessa kasvukauden pidentymisen myötä.
Talvien muuttuminen ja lumipeitteen vähentyminen lisää maanviljelyn epävarmuutta muun muassa syysviljan ja monivuotisten kasvien talvehtimisen vaikeutuessa. Leudot ja sateiset talvet lisäävät vesistöihin kulkeutuvia ravinnevalumia ja köyhdyttävät peltoja ravinteista. Kasvituholaiset ja -taudit kestävät talvet jatkossa entistä paremmin.
Talviaikaiset vesisateet lisäävät tulvariskiä
Talviaikaisten vesisateiden ja nollanylityspäivien yleistyminen lisää lähitulevaisuudessa talvitulvien riskiä. Runsaan lumipeitteen, routaisen maan sekä voimakkaan vesisateen yhdistelmä on talvitulvien osalta erityisen ongelmallinen, sillä routainen maa ei kykene imemään itseensä suuria vesimääriä. Rakennetussa ympäristössä tulvat voivat katkoa teitä, vahingoittaa rakennuksia ja äärimmäisissä tapauksissa johtaa hengenvaaraan. Talvitulvat vievät mukanaan valtavia määriä ravinteita ja muita haitta-aineita vesistöihin ja mereen.
Nollanylityspäivät haastavat teiden ja rakennusten kestävyyttä
Nollanylityspäivien lisääntymisestä aiheutuvat jatkuvat sulamis- ja jäätymissyklit asettavat haasteita rakennusten ja teiden kunnossapidolle sekä materiaalien kestävyydelle. Sateet tulevat yhä useammin alas lumen sijaan vetenä ja viistosateet lisääntyvät jopa kolmanneksella. Aikaisemmin kuivina pysyneisiin rakenteisiin tuulen voimasta ulottuvat viistosateet lisäävät rakennusten kosteuskuormitusta ja sitä kautta kosteusongelmia. Kosteusongelmien lisääntyminen voi lisätä astmaan sairastumisen riskiä sekä erilaisia sisäilmasta aiheutuvia oireita.
Tieverkon kunto on jo nyt monin paikoin heikko ja korjausvelkaa on mittavasti. Tieverkko tarvitsee jatkossa entistä enemmän hoitoa, mistä aiheutuu lisäkustannuksia. Syys- ja talviaikaisten sateiden lisääntyminen lisää tiepäällysteiden kulumista ja erityisesti vilkkaimpien teiden kulumisen arvioidaan lisääntyvän selvästi. Toisaalta lämpimämmän ilmaston arvioidaan vähentävän routavaurioiden riskiä.
Jääolosuhteiden muuttuminen vaikuttaa saariston talviaikaiseen saavutettavuuteen erityisesti kelirikkoaikaan, jolloin jää ei ole tarpeeksi vahvaa kulkemiseen, mutta toisaalta myöskään laiva- ja veneliikenteen kulku ei ole mahdollista.
Talviolosuhteiden muutokset vaikuttavat niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin
Talvien muuttuminen haastaa liikkumisen turvallisuutta ja saavutettavuutta. Nollanylityspäivien lisääntyminen vaikeuttaa lähitulevaisuudessa teiden kunnossapitoa ja tekee niistä vaarallisenkin liukkaita, jolloin onnettomuusriski kasvaa ja terveydenhuollon päivystykset kuormittuvat. Liukkaus vaikuttaa liikuntarajoitteisiin, jotka eivät välttämättä pysty liikkumaan ulkona talvisaikaan. Liukkaudentorjunta on tärkeää, mutta se voi pahentaa katupölyongelmaa, joka aiheuttaa jo nykyisin merkittäviä terveysvaikutuksia. Lisääntynyt suolaus voi aiheuttaa ympäristöongelmia. Toisaalta yhä lämpimämpinä talvina kulkuväylien huolto voi liukkauden puutteen vuoksi olla jopa nykyistä helpompaa.
Kylmyydestä aiheutuvien terveyshaittojen ja kylmäkuolleisuuden arvioitu väheneminen ilmastonmuutoksen edetessä voidaan nähdä positiivisena terveysvaikutuksena. Kylmäkuolleisuudelle haavoittuvia ryhmiä ovat muun muassa vanhukset, pitkäaikaissairaat sekä kodittomat. Koska kylmäkuolleisuus on lämpökuolleisuutta moninkertaisesti merkittävämpi ilmiö, sen väheneminen voi ilmaston lämmetessä riittävään hellevarautumiseen yhdistettynä johtaa kylmästä ja kuumasta säästä aiheutuvan kokonaiskuolleisuuden alenemiseen.
Talvien muuttuminen vaikuttaa mielenterveyteen. Pilvisyyden, sateisuuden ja pimeyden yhdistelmä lisää masennusoireiden esiintymistä ja esimerkiksi itsemurhien määrän on todettu lisääntyvän pimeinä aikoina. Talvien muuttuminen vähentää esimerkiksi perinteisten talvilajien harrastusmahdollisuuksia. Talvien katoaminen saattaa aiheuttaa ihmisissä ympäristösurua.
Myrskytuulet
Tuulisuuden ei arvioida ilmastonmuutoksen myötä muuttuvan nykyisestä. Talviaikaisten metsätuhojen arvioidaan kuitenkin kasvavan. Kaatuneet puut voivat aiheuttaa haittaa niin tieverkostolle, rakennuksille, muulle infrastruktuurille kuin myös ihmisillekin. Myrskyihin on varauduttu varsin hyvin esimerkiksi kattavalla tuulivaroitusjärjestelmällä sekä sähköverkkojen maakaapeloinnilla. Tilanne ei nykyisellään vaadi erityisiä lisätoimia, mutta esimerkiksi rakennusten ja infrastruktuurin ympäristössä olevan puuston kunto on syytä huomioida nykyistä paremmin.
Tuulisuus ei muutoksessa – metsätuhot silti kasvussa
Tuulisuuden ei yleisesti ottaen ennusteta lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä Suomessa. Talviaikaisten metsätuhojen arvioidaan kuitenkin tästä huolimatta kasvavan, sillä routainen aika lyhenee ja märkyys lisääntyy. Roudan puuttuessa erityisesti yleisimmästä lounaistuulesta poikkeava tuulensuunta lisää tuulituhojen riskiä. Puita voi kaatua niin teiden, asuinrakennusten, sähköverkkojen ja muun infrastruktuurin kuin myös ihmistenkin päälle. Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää huomioida metsähakkuiden yhteydessä säästettävien puiden herkkyys tuulta kohtaan sekä esimerkiksi rakennuksia ja kriittistä infrastruktuuria ympäröivän puuston kunto.
Tuuliriskeihin on varauduttu hyvin. Suomessa on toimiva tuulivaroitusjärjestelmä, jonka avulla voidaan varautua myrskyihin. Sähköverkkoyhtiöt ovat varautuneet myrskytuhoihin sähköverkkojen maakaapeloinnilla. Investoinnit ovat kuitenkin hintavia ja haja-asutusalueilla työ on yhä kesken. Yhteiskunnan kasvava sähköriippuvuus lisää haavoittuvuutta sähkökatkojen vaikutuksille. Sähkökatkot vaikuttavat moniin kriittisiin toimintoihin kuten lämmitykseen, vesihuoltoon ja tietoliikenneyhteyksiin. Kaatuvat puut voivat katkaista liikenneväyliä ja pahimmillaan aiheuttaa myös henkilövahinkoja.
Talvimyrskyissä sade tulee yhä useammin alas vetenä, jolloin syntyy yhä useammin otollisia olosuhteita viistosateille, joiden ennustetaan kasvavan jopa kolmanneksella nykyisestä. Viistosateet lisäävät rakennusten kosteuskuormitusta ja aiheuttavat haasteita materiaalien kestävyydelle.
Bioottiset riskit
Tässä ilmastoriskiarviossa riskeillä tarkoitetaan erilaisia elävien eliöiden kuten hyönteisten, sienten tai erilaisten taudinlevittäjien aiheuttamia riskejä.
Ilmastonmuutos tuo Varsinais-Suomeen uusia tuholaisia, haitallisia vieraslajeja ja taudinaiheuttajia. Ilmastonmuutos lisää tauti- ja tuholaisriskejä maa- ja metsätaloudessa kasvattaen viljelijöiden ja metsänomistajien taloudellisia tappioita. Sekä maa- että metsätaloudessa kaivataan aiheesta lisää tietoa, osaamista ja toimenpiteitä. Ilmastonmuutos pidentää ja pahentaa siitepölyallergiakautta ja tuo mukanaan myös uusia taudinvälittäjiä ja ihmisiin tarttuvia tauteja.
Uudet taudit ja tuholaiset haastavat maa- ja metsätaloutta
Suomen viileä ilmasto on aiemmin suojellut maata monilta muualla maailmassa yleisesti tavattavilta tuholaisilta ja taudinaiheuttajilta. Ilmastonmuutoksen myötä yhä useammalla tuholaisella ja taudilla on tulevaisuudessa mahdollisuus levitä maakuntaan ja maakunnassa. Manner-Suomen lämpimimpänä maakuntana Varsinais-Suomi on kohtaamassa muuttuneen ilmaston haasteet Suomessa ensimmäisten joukossa.
Ilmastonmuutoksesta ei arvioida olevan haittaa yhdellekään nykyisistä metsätuholaisista. Metsätaloudessa ilmastonmuutos lisää todennäköisesti juurikäävän kaltaisten tautien ja kirjanpainajan kaltaisten tuholaisten aiheuttamia metsätuhoja ja siten myös taloudellisia tappioita. Havuparikas-sienen ja okakaarnakuoriaisen aiheuttamat mäntykuolemat ovat uusi ja huolestuttava, erityisesti Varsinais-Suomen rannikolla tavattava ilmiö. Ilmiötä seurataan ja tutkitaan, mutta tietoa sen arvioimiseksi tarvitaan vielä lisää. Ilmaston lämpenemisen ansiosta kiihtyvä metsänkasvu saattaa toisaalta vähentää tappioiden merkitystä.
Maataloudessa uusien kasvi- ja eläintautien, tuholaisten ja rikkakasvien yleistyminen lisää satotappioita ja siten myös viljelijöille aiheutuvia kustannuksia. Pahimmassa tapauksessa niiden lisääntyminen saattaa uhata jopa kansallista ruokaturvaa, minkä vuoksi riskien torjumiseen on syytä tarttua muun muassa uudenlaisia kasvilajikkeita kehittämällä. Maataloudessa kaivataan aiheesta lisää tietoa, osaamista ja toimenpiteitä.
Luonnollisesti leviävien tulokaslajien lisäksi etenkin kansainvälisen kasvikaupan kautta leviävät vieraslajit voivat aiheuttaa nopeasti laajaa tuhoa myös Suomessa.
Lämpenevä ilmasto pahentaa allergiaoireita ja tuo mukanaan uusia tauteja
Ilmaston lämpeneminen lisää siitepölyn määrää ja pidentää siitepölykautta. Allergisoivien puulajien kukinta on 1980-lukuun verrattuna aikaistunut noin viikolla ja niiden erittämän siitepölyn määrä kaksinkertaistunut. Suomalaisista noin joka viides saa allergisia oireita siitepölystä, joten allergiakausien pidentyminen ja paheneminen vaikuttaa hyvinvointiin.
Ilmastonmuutos on jo nyt lisännyt puutiaisten levittämien tautien esiintyvyyttä. Se saattaa tuoda Varsinais-Suomeen myös muita tauteja levittäviä hyönteisiä kuten tiikerihyttysen. Kuumina kesinä meriveden lämpeneminen voi lisätä voimakkaasti sekä sinilevän, noroviruksen että verenmyrkytystä aiheuttavan vibriobakteerin esiintymistä uimavesissä.
Ulkomaanmatkailijat voivat sairastua yhä useammin ilmastonmuutoksen myötä yleistyviin ja leviäviin sairauksiin. Esimerkiksi dengue, chikungunya, malaria ja zika kuuluvat sairauksiin, jotka voivat jatkossa tarttua matkailijoihin yhä useammin Euroopan sisälläkin.
Luontoriskit
Tässä ilmastoriskiarviossa luontoriskeillä tarkoitetaan luonnon tilan heikkenemiseen liittyviä riskejä niin lajien kuin elinympäristöjenkin tasolla.
Ilmaston lämpeneminen pahentaa ihmistoimista aiheutuvaa luonnon tilan heikentymistä, vieraslajien leviämistä ja monimuotoisuuden katoamista. Ilmastonmuutos on yksi luontokadon tärkeimmistä ajureista. Luontokatoa on torjuttu erilaisten ohjelmien ja aloitteiden kautta, mutta ne eivät ole riittäneet sen etenemisen pysäyttämiseksi. Luonnon tila on monilta osin hälyttävä ja luonnon monimuotoisuutta tukevia toimia tarvitaan lisää erittäin kiireellisesti, jotta luonnolla ja sitä myöten myös yhteiskunnalla olisi parempi mahdollisuus sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Ilmastonmuutos kiihdyttää luontokatoa
Ilmastonmuutos on maan- ja merenkäytön muutosten, luonnon suoran hyödyntämisen, ympäristön saastumisen ja pilaantumisen sekä haitallisten vieraslajien leviämisen ohella yksi tärkeimmistä luontokadon ajureista. Ilmaston lämpeneminen pahentaa ihmistoiminnasta aiheutuvaa luonnon tilan heikentymistä ja luontokadon muiden ajurien vaikutusta. Luontokato puolestaan pahentaa ilmastonmuutosta ja heikentää ekosysteemien sopeutumiskyvykkyyttä. Yhteiskuntamme ja taloutemme ovat luonnon ekosysteemipalveluista riippuvaisia. Luonnon köyhtyminen vaikuttaa negatiivisesti muun muassa ihmisten terveyteen, yritystoiminnan tuottavuuteen sekä ruokaturvaan.
Varsinais-Suomen luonto on sopeutunut ilmastoon, jota ei enää ole. Nopea muutos haastaa eri lajien ja ekosysteemien sopeutumiskyvykkyyttä. Keskilämpötilan nouseminen siirtää viileämpään ilmastoon tottuneiden lajien esiintymisalueita pohjoisemmaksi. Samalla monet eteläistä alkuperää olevat tulokaslajit kuten eri hyönteis- ja lintulajit ovat jo nyt yleistyneet merkittävästi. Ilmastonmuutos muuttaa luonnon kiertokulkua ja esimerkiksi lintujen kevätmuutto ja kasvien kukinta aikaistuvat.
Lajit eivät pysy muutoksen perässä
Osa lajeista kykenee siirtymään itse, mutta esimerkiksi puut ja monet muut lajit eivät kykene siirtymään riittävän nopeasti ilmastonmuutoksen alta. Maakunnasta saattaa pahimmassa tapauksessa hävitä tiettyjä lajeja jopa kokonaan. Siinä missä Varsinais-Suomen alkuperäislajisto usein kärsii ilmastonmuutoksen vaikutuksista, vieraslajit, taudit ja tuholaiset selviävät lämpenevässä ilmastossa entistä paremmin syrjäyttäen niiltä tilaa. Joskus myös paikalliset lajit hyötyvät muuttuvasta ilmastosta. Ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen luontoon myös sen rajojen ulkopuolella: esimerkiksi Suomen linnustosta valtaosa kuuluu muuttolintuihin, joiden talvehtimispaikkojen muutokset vaikuttavat väistämättä myös niiden kantoihin Suomessa.
Luontokatoa on torjuttu erilaisten ohjelmien ja aloitteiden kautta, mutta toimet eivät ole osoittautuneet riittäviksi sen pysäyttämisessä. Luonnon tila on monilta osin hälyttävä ja luonnon monimuotoisuutta tukevia toimia tarvitaan kaikilla osa-alueilla lisää erittäin kiireellisesti, jotta luonnolla ja sitä kautta myös koko yhteiskunnalla olisi parempi mahdollisuus sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Suorien luontotoimien lisäksi ilmastonmuutoksen hillinnällä on tärkeä rooli.
Esimerkkejä ilmastoriskien yhteisvaikutuksista
Pääset linkistä suoraan haluaamasi osioon!
Ilmastoriskeille haavoittuva Saaristomeri
Saaristomeri kärsii useiden eri ilmastoriskien yhteisvaikutuksista, jotka vaikuttavat meren herkkään ekologiseen tilaan. Ilmaston lämpeneminen muuttaa meren lajistoa ja ekosysteemejä. Lisääntyvät kuivuusjaksot, rankkasateet ja yleinen sadannan kasvu lisää Saaristomeren ravinnekuormitusta. Sadannan lisääntyminen alentaa meren suolapitoisuutta ja heikentää merilajien elinoloja. Hellejaksojen paheneminen pahentaa sinilevätilannetta. Talvien lämpeneminen kutistaa jääpeitteen paksuutta ja laajuutta, heikentää viileään veteen sopeutuneiden lajien elinolosuhteita ja parantaa vieraslajien elinolosuhteita. Saaristomeren heikko tila vaikuttaa myös paikallisiin asukkaisiin, matkailijoihin ja elinkeinoihin. Saaristomeren valuma-alueella tehdään toimia meren tilan parantamiseksi, mutta työ kaipaa lisätoimenpiteitä ja -resursseja.
Saaristomeri on ilmastonmuutokselle erityisen haavoittuva elinympäristö
Vakavasta rehevöitymis- ja saastumisongelmasta kärsivä Saaristomeri on ollut heikossa kunnossa jo pitkään. Saaristomeri on ilmastonmuutokselle erityisen haavoittuva elinympäristö, joka kärsii monen riskitekijän yhteisvaikutuksista. Niin ilmaston lämpeneminen, helle- ja kuivuusjaksojen pidentyminen ja yleistyminen, yleisen sadannan ja rankkasateiden lisääntyminen kuin myös talvien muuttuminen vaikuttavat Saaristomeren ekologiseen tilaan. Saaristomeren herkän ekologisen tasapainon keikahtaminen voisi pahimmassa tapauksessa tuoda mukanaan jopa peruuttamattomia muutoksia meren tilaan.
Eri toimijat tekevät Saaristomeren tilan parantamiseksi monia toimia esimerkiksi Saaristomeri-ohjelman kautta. Toimia kaivataan kuitenkin kipeästi lisää koko Saaristomeren valuma-alueella, jossa täytyy lisätä toimenpiteitä vesien viivyttämiseksi ja luontaisen vesitasapainon palauttamiseksi lähemmäs luonnontilan kaltaista tilaa. Kun toimissa huomioidaan myös luonnon monimuotoisuus, on mahdollista parantaa sekä vesien laatua että eri lajien elinolosuhteita niin vesistöissä kuin niiden ranta-alueilla. Saaristomeren tila on heikko, mutta sen parantaminen on määrätietoisin toimin edelleenkin mahdollista.
Lämpeneminen muuttaa lajistoa ja meriekosysteemiä
Ilmastonmuutos lisää ravinnevalumia Saaristomeren valuma-alueella
Ilmastonmuutoksen arvioidaan vähentävän routaisen ajan kestoa sekä lumipeitteisyyttä ja lisäävän talvisten vesisateiden määrää. Suurin osa Saaristomereen päätyvästä vuotuisesta ravinnekuormituksesta syntyy talvikuukausien aikana. Talvien muuttuminen lisää peltojen eroosiota ja siten myös vesistöihin päätyviä ravinnevalumia entisestään. Syys ja talviaikaisten rankkasateiden lisääntyminen voi johtaa erittäin voimakkaisiin lyhyen aikavälin ravinnevalumiin kuten talvina 2020 ja 2024.
Myös kesäaikainen ravinnekuormitus saattaa kuivuusjaksojen ja niitä seuraavien rankkasateiden seurauksena kasvaa. Pahasta kuivuusjaksosta kärsivä maa ei kykene imemään itseensä rankkasateista syntyviä runsaita vesimassoja. Vedet valuvat sen sijaan vesistöihin vieden sinne mukanaan runsaasti maa-ainesta ja ravinteita.
Sateiden lisääntyminen vaikuttaa ravinnekuormituksen ohella myös meriveden suolapitoisuuteen, joka Itämeressä on jo ennestään matala. Suolapitoisuuden aleneminen johtaa järvilajien lisääntymiseen ja merilajien taantumiseen. Saaristomerellä tämä tarkoittaa esimerkiksi sinisimpukan, rakkohaurun ja meriajokkaan kaltaisten ekosysteemeille tärkeiden avainlajien taantumista.
Jääpeite kutistuu Saaristomerellä
Saaristomeren tilan heikkeneminen vaikuttaa ihmisiin ja elinkeinoihin
Hellejaksojen yleistyminen ja pidentyminen vaikuttaa Saaristomereen. Veden lämpeneminen johtaa sinileväkasvustojen paksuuntumiseen ja laajenemiseen pidentäen samalla myös sinileväkauden kestoa. Lämmin vesi lisää uimareiden terveysriskejä lisäämällä noroviruksen sekä verenmyrkytystä aiheuttavan vibriobakteerin esiintymistä. Ilmastonmuutos on jo lisännyt puutiaisten levittämiä tauteja erityisesti saaristossa.
Saaristomeren tilan heikkenemisellä on vaikutuksia rannikolla eläviin ihmisiin, matkailijoihin sekä elinkeinoihin. Saaristossa asuvien ihmisten ympäristö muuttuu vauhdilla, mikä vaikuttaa suoraan heidän arkeensa. Saaristomeren heikentyvä tila voi vaikuttaa haitallisesti paikallisidentiteettiin ja aiheuttaa ympäristösurua.
Saaristomeren tilan heikkeneminen vaikuttaa haitallisesti moniin elinkeinoihin. Ilmastonmuutos heikentää esimerkiksi kalastuksen ja kalankasvatuksen parissa toimivien toimintaedellytyksiä. Matkailu on tärkeä elinkeino, mutta ympäristöongelmat ja erityisesti sinileväkausien pahentuminen voivat karkottaa matkailijoita pois. Hellejaksojen yleistyminen lisää merialueiden virkistyskäytön houkuttelevuutta, mutta samanaikaisesti ympäristöongelmat heikentävät sitä.
Maanviljelyn sääolot muuttuvat yhä ennustamattomammaksi
Ilmastonmuutos lisää epävarmuutta maanviljelyssä sään ääri-ilmiöiden yleistyessä ja yleisen ennustamattomuuden lisääntyessä. Maanviljely kärsii samanaikaisesti monista eri haasteista: kuumuus, kuivuus, rankkasateet, tuholaiset ja talviaikaisten olosuhteiden muutokset vaikeuttavat viljelyä ja lisäävät taloudellisten tappioiden riskiä.
Maatalous kärsii monien ilmastoriskien yhteisvaikutuksista
Maatalous on tärkeä sekä elinkeinona että kansallisena huoltovarmuustekijänä. Maanviljelyn toimintaympäristö muuttuu ilmastonmuutoksen myötä kuitenkin yhä epävarmemmaksi ja ennustamattomammaksi. Ilmastonmuutoksen myötä aiemman ilmaston mukaiset normaaleina pidetyt kasvukaudet harvinaistuvat ja tilalle tulee entistä enemmän yllätyksellisyyttä ja sään ääri-ilmiöitä. Viljelijät joutuvat tulevaisuudessa kohtaamaan yhä useammin vaikeita talvisia olosuhteita, kuivuutta, kuumuutta, rankkasateita ja uusia tuholaisia, mitkä haastavat myös viljelijöiden henkistä ja taloudellista resilienssiä. Toisaalta ilmaston lämpeneminen myös pidentää satokautta, mikä voi kasvattaa yleisesti satomääriä ja mahdollistaa uusien viljelykasvien monipuolisemman viljelyn.
Ilmastonmuutos tuo mukanaan kuivuutta ja rankkasateita
Ilmastonmuutoksen seurauksena pelloilla on jatkossa yhä useammin joko liian vähän tai liikaa vettä. Varsinais-Suomi on tunnistettu erityiseksi kuivuusriskialueeksi ja varsinaissuomalaisille viljelijöille aiheutuu kuivuudesta jo nykyisin lähes vuosittaisia satotappioita. Tilanteen arvioidaan lähitulevaisuudessa pahenevan entisestään. Kuivuusjaksot kohdistuvat yhä useammin keväälle aikaan, jolloin viljelykasvit vaativat eniten vettä mutta jolloin niiden juuret eivät vielä ulotu tarpeeksi syvälle. Hellepäivien määrän kasvu ja hellejaksojen piteneminen lisäävät kuivuusriskiä kesällä. Itse veden puutteen lisäksi kuivuus altistaa viljelykasvit herkemmin myös kasvitaudeille ja tuholaisille. Kastelujärjestelmien lisääminen on järvien vähäisyyden ja virtavesien riittämättömyyden vuoksi hankalaa. Kannattamattomuusongelmat heikentävät monien viljelijöiden kohdalla mahdollisuuksia ryhtyä toimiin. Jatkossa kaivataan entistä enemmän valuma-aluetasoisia vesienhallintaratkaisuja sekä maan kasvukunnon parantamista orgaanisen aineksen määrää ja veden pidätyskykyä parantamalla.
Kuivuuden vastapainona aiempaa voimakkaammat rankkasateet aiheuttavat satotuhoja yhä useammin. Pellot vettyvät yhä useammin pitkäaikaisista sateista. Rankkasateet lisäävät peltojen eroosiota ja vievät runsaasti ravinteita mukanaan. Kuivuusjaksot kovettavat erityisesti Varsinais-Suomessa yleiset saviperäiset pellot, jolloin ne eivät kykene imemään rankkasateiden mukanaan tuomia vesimääriä.
Talvien muuttuminen lisää viljelyn epävarmuutta ja tuo uusia tuholaisia
Talvet muuttuvat yhä lämpimämmiksi ja vähälumisemmiksi. Talvien muuttuminen lisää epävarmuutta muun muassa syyskylvöisten kasvien ja monivuotisten kasvien talvehtimisen vaikeutuessa. Lämpimämpien talvien seurauksena yhä useampi kasvitauti ja -tuholainen kykenee jatkossa selviämään Varsinais-Suomen ilmastossa, mikä lisää satotuhoriskiä. Yleinen sadannan kasvu lisää erityisesti syys- ja talviaikaisia sateita, joiden myötä pelloilta poistuu entistä enemmän ravinteita, mikä köyhdyttää viljelysmaata ja heikentää vesistöjen tilaa.
Ilmastonmuutos lisää maaperään kohdistuvia riskejä
Muuttuva ilmasto lisää maaperään kohdistuvia riskejä. Kuivuusjaksot, rankkasateet sekä syys- ja talviaikaisten sateiden lisääntyminen lisäävät jokieroosiota ja jokipengerten sortumia, maaperän eroosiota sekä maanvyöryjen ja -sortumien riskiä. Varsinais-Suomessa yleinen savimaaperä on herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille, jotka pahentavat maaperän painumista ja tiivistymistä. Kuivuusjaksojen ja toisaalta myös sadejaksojen yleistyminen kasvattavat happamien sulfaattimaiden ympäristörasitusta. Lisääntynyt eroosio köyhdyttää peltoja ja lisää vesistöjen ravinnekuormaa. Maaperäriskeihin ei ole toistaiseksi varauduttu vielä riittävän kattavasti.
Kuivuus, sateet ja talvien lämpeneminen vaikuttavat maaperään
Talvien lämpeneminen sekä kuivuusjaksojen, rankkasateiden sekä syys- ja talviaikaisten sateiden yleistyminen lisäävät maaperäriskejä, joihin ei ole toistaiseksi vielä varauduttu riittävän kattavasti.
Sekä rankkasateiden yleisyyden ja voimakkuuden että yleisen vuotuisen sadannan arvioidaan kasvavan ilmastonmuutoksen myötä. Ilmaston lämpeneminen lisää syys- ja talviaikaisia sademääriä, mikä lisää erityisesti jokieroosiota ja jokipengerten sortumia. Ne lisäävät myös maaperän eroosiota sekä maanvyöryjen ja -sortumien riskiä. Savimaaperä lisää jokipengerten maanvyörymäriskiä entisestään. Jokipengerten maanvyörymäriski on maakunnassa suurimmillaan Aurajoen, Uskelanjoen ja Paimionjoen alueella.
Varsinais-Suomelle tyypillinen kuivuudelle ja rankkasateille herkkä savimaaperä on ilmastonmuutoksen vaikutuksille altis. Savinen maaperä kovettuu kuivuessaan, jolloin kuivuusjaksoja seuraavat rankkasateet eivät kykene imeytymään aiheuttaen tulvia ja maaperän eroosiota. Savimaan painuminen rikkoo rakennusten perustuksia ja lisää niiden paalutustarvetta. Pelloilla savimaiden tiivistyminen heikentää maan rakennetta ja kasvukuntoa.
Kuivuusjaksojen ja sadannan lisääntyminen vaikuttaa maakunnassa laajalti esiintyviin happamiin sulfaattimaihin. Sulfaattipitoiset maat altistuvat kuivuusjaksojen aikana hapelle, jolloin maaperästä vapautuu rikkihappoa ja haitallisia raskasmetalleja. Pohjaveden pinnan myöhemmin noustessa nämä yhdisteet liukenevat veteen happamoittaen sekä maaperää että vesistöjä. Happamoitumisen riski on suurin jo valmiiksi eroosioherkillä alueilla, josta eri yhdisteet päätyvät esimerkiksi maanvyöryjen seurauksena herkemmin vesistöihin.
Syys ja talviaikaiset sateet vievät pelloilta mukanaan ravinteita ja lisäävät vesistöjen sekä Saaristomeren ravinnekuormitusta. Peltoeroosion seurauksena vesistöt rehevöityvät, liettyvät ja sameutuvat.
Maaperään liittyvat ilmastoriskit Turun seudulla, kokoomakartta.
Lähde: Turun yliopisto, maantieteen osasto (2026). IKI-hankkeen kartta-aineistot.
Ilmastonmuutoksen heijastevaikutukset
Ilmastonmuutoksen globaalit vaikutukset ulottuvat myös Varsinais-Suomeen. Ilmastonmuutoksen keikahduspisteiden ja luontokadon etenemisen vaikutukset maakuntaan ovat epävarmoja mutta mahdollisesti mittaviakin. Ilmastonmuutoksella on vaikutusta talouteen ja huoltovarmuuteen kansainvälisten toimitusketjujen ja vientimarkkinoiden mahdollisten häiriötilanteiden myötä. Ilmastonmuutos voi aiheuttaa ilmastosiirtolaisuuden kasvua, millä voi olla yhteiskunnallisia vaikutuksia myös Varsinais-Suomessa.
Ilmastonmuutoksen globaalit vaikutukset heijastuvat myös Varsinais-Suomeen
Varsinais-Suomi ei sijaitse tyhjiössä, vaan maakunta ja sen asukkaat ovat osa globaalia vahvasti keskinäisriippuvaista järjestelmää. Tämän vuoksi myös Varsinais-Suomen ulkopuolisilla ilmastoriskeillä on vaikutusta maakunnan asukkaisiin, yrityksiin ja ekosysteemeihin. Vaikka Suomen arvioidaan olevan suhteellisen turvassa ilmastonmuutoksen kaikkein vakavimmilta riskeiltä, ilmastonmuutoksen keikahduspisteet ja muut kerrannaisvaikutukset voivat muuttaa tilannetta merkittävästi.
Globaalien elämää ylläpitävien järjestelmien romahtaminen voi muuttaa Varsinais-Suomen elinolosuhteita merkittävästi
Ilmastonmuutoksella voi olla arvaamattomia koko planeetan ilmastoon vaikuttavia seurauksia. Näitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutoksen systeemiset keikahduspisteet kuten jäätiköiden sulaminen, Amazonin sademetsän tuhoutuminen tai Pohjois-Atlantin merivirtojen AMOC-kiertoliikkeen romahtaminen. Esimerkiksi AMOC-kiertoliikkeen romahtaminen muuttaisi Varsinais-Suomen ilmastoa merkittävästi.
Erilaisten elämää ylläpitävien järjestelmien romahtamiseen ei välttämättä ole mahdollista sopeutua ilman merkittäviä muutoksia nykyiseen toimintaympäristöömme. Näiden vaikutusten osalta tärkein ennaltaehkäisevä toimenpide on ilmastonmuutoksen hidastaminen päästöjä vähentämällä siten, ettei keikahduspisteitä saavuteta.
Ilmastonmuutos on yksi luontokadon tärkeimmistä ajureista. Ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen luontoon myös sen rajojen ulkopuolella: esimerkiksi Suomen linnustosta valtaosa kuuluu muuttolintuihin, joiden talvehtimispaikkojen muutokset vaikuttavat väistämättä myös niiden kantoihin Suomessa. Maantieteellisesti kaukaistenkin ekosysteemien romahtaminen voi vaikuttaa elämään Varsinais-Suomessa. Ilmastonmuutoksen hillinnällä voidaan vaikuttaa globaaliin luontokatoon, mutta sen ratkaisemiseksi vaaditaan myös paljon muita toimia sekä ekosysteemien ennallistamiseksi että nykyisten luonnonvarojen hyödyntämistapojen muuttamiseksi.
Varsinais-Suomi kytkeytyy globaaliin talouteen kansainvälisten toimitusketjujen ja vientimarkkinoiden kautta
Ilmastonmuutoksesta aiheutuvien kriisi- ja katastrofitilanteiden yleistyminen niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa voi aiheuttaa vakavia häiriötilanteita kansainvälisiin toimitusketjuihin, mitkä voivat pidentää tuotteiden toimitusaikoja, nostaa raaka-aineiden ja komponenttien hintaa sekä aiheuttaa taloudellisia tappioita. Vientimarkkinoista, ulkomaisista raaka-aineista sekä erityisesti yksittäisistä tavarantoimittajista tai markkina-alueista kriittisesti riippuvaiset yritykset ovat kansainvälisen kaupan häiriöille erityisen alttiita.
Yritysten lisäksi kansainvälisten toimitusketjujen häiriöt vaikuttavat laajemmin myös yhteiskuntaan ja kansalaisiin. Suomalainen maataloustuotanto on monelta osin riippuvaista ulkomaisista tuotantopanoksista, joten markkinoiden häiriötilanteessa tuotantokustannukset ja siten myös elintarvikkeiden hinnat voivat nousta merkittävästikin. Tuontielintarvikkeiden hinnat voivat nousta ja tuotteiden saatavuus voi heiketä merkittävästikin globaalin tuotannon muuttuessa epävarmemmaksi. Terveydenhuolto on vahvasti riippuvaista ulkomaisesta lääketuonnista ja terveysteknologiasta, jolloin ihmisten terveys voi häiriötilanteessa olla pahimmillaan jopa uhattuna. Matkailusektori on osittain ulkomaisista turisteista riippuvaista, joten mahdollisilla kriisitilanteilla voi olla äkillisiä vaikutuksia alan yrityksiin.
Ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan erityisen voimakkaasti globaaliin etelään. Sään ääri-ilmiöt, nälänhädät, aavikoituminen ja yleisen toivottomuuden leviäminen voivat vaikuttaa vakavasti yhteiskunnalliseen vakauteen ympäri Afrikkaa ja Aasiaa. Tulevaisuudessa yhä useampi ihminen saattaa joutua tai päätyä jättämään kotinsa ilmastonmuutoksen takia. Vaikka suurin osa ilmastosiirtolaisista muuttaakin uuteen asuinpaikkaan maansisäisesti, ilmastosiirtolaisuus voi vaikuttaa myös suomalaiseen yhteiskuntaan ja aiheuttaa erilaisia konfliktitilanteita.
Lähteet
- Ahokangas, E. (2026). Turun seudun maaperään kohdistuvat ilmastonmuutosvaikutukset. (utu.fi)
- Ahopelto, L., Parjanne, A. & Tuukkanen, T. (2024). Kuivuusriskien hallinnan kansalliset suuntaviivat. (julkaisut.valtioneuvosto.fi)
- Ahopelto, L., Parkkila, P. & Parjanne, A. (2020). Sirppujoen vesistöalueen kuivuusriskien hallintasuunnitelma. (vesi.fi)
- Allergia-, iho- ja astmaliitto (2025). Ilmastonmuutos lisää siitepölyallergioita – astman riski kasvaa. (allergia.fi)
- Baltic Sea Action Group. Ilmastonmuutos muuttaa Itämerta. (bsag.fi)
- Economist Impact (2024). Climate change’s disruptive impact on global supply chains and the urgent call for resilience. (economist.com)
- European Environment Agency (2025). Thematic briefing – Climate Risks to the economy. (eea.europa.eu)
- Gregow, H., Mäkelä, A., Tuomenvirta, H., … & Siiriä, S.M. (2021). Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ohjauskeinot, kustannukset ja alueelliset ulottuvuudet. (ilmastopaneeli.fi)
- Gregow, H., Rantanen, M., Laurila, T.K. & Mäkelä, A. (2020). Review on winds, extratropical cyclones and their impacts in Northern Europe and Finland. (helda.helsinki.fi)
- Haulos, S., Meskanen, P., Brander, K., Vauramo, S., Dettenborn, T. & Metsävuo, J. (2023). Ilmastonmuutokseen sopeutuminen väylänpidossa. (doria.fi)
- Huhta, E. & Melin, M. (2023). Ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden vaikutukset luontoon ja luonnonvaratalouteen: Synteesiraportti. (luke.fi)
- Ilmasto-opas (2014). Itämeren erityispiirteet saattavat kadota ilmaston muuttuessa. (ilmasto-opas.fi)
- Ilmasto-opas (2022). Varsinais-Suomi – tyypillistä tammivyöhykkeen ilmastoa. (ilmasto-opas.fi)
- Ilmasto-opas (2024). Ilmastonmuutos lisää rakennetun ympäristön tulvariskejä. (ilmasto-opas.fi)
- Ilmasto-opas. Hakkuukertymä kasvaa mutta metsätuhot lisääntyvät. (ilmasto-opas.fi)
- Ilmasto-opas. Ilmastonmuutos aiheuttaa haasteita maantieliikenteelle. (ilmasto-opas.fi)
- Ilmatieteen laitos. Alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet Suomen rannikolla. (ilmatieteenlaitos.fi)
- Ilmatieteen laitos. Taustaraportti – Ilmastonmuutos Suomessa. (sitra.fi)
- Ilmatieteen laitos (2023). Maankohoamisilmiö suojaa Suomen rannikkoa merenpinnan nousulta, mutta ei loputtomiin. (ilmatieteenlaitos.fi)
- Ilmatieteen laitos (2025). Lämpenevä ilmasto tuo uusia tauteja Eurooppaan – punkit, hyttyset ja muut eläimet vektoreina. (ilmatieteenlaitos.fi)
- IPCC (2023). Climate Change 2023 Synthesis Report. (ipcc.ch)
- Itämeri.fi. Ilmastonmuutos vaikuttaa vääjäämättä Itämereen. (itameri.fi)
- John Nurmisen Säätiö. Ilmastonmuutos lisää rehevöitymistä ja kiihdyttää ravinnekuorman vaikutusta. (johnnurmisensaatio.fi)
- Lenton, T., Milkoreit, M., Abrams, S. … & Dennis, D. (2025). Global Tipping Points Report. (global-tipping-points.org)
- Kollanus, V., Halonen, J.I. & Lanki, T. (2023). Helteen vaikutukset ja varautuminen terveydenhuollossa. (duodecimlehti.fi)
- Kollanus, V. & Lanki, T. (2021). Helteen terveyshaitat ja niiden ehkäisy Suomessa. (julkari.fi)
- Kriit, H.K., Chen-Xu, J., Semenza, J.C., Heiliger, H., … & Rocklöv, J. (2026). The 2026 Europe report of the Lancet Countdown on health and climate change: narrowing window for decisive health action. (thelancet.com)
- Kühn, T., Hanhikoski, T., Laitinen, J., … & Zandersons, V. (2025). 5 CRA Pilot reports: Lessons learnt and success stories. (cmcc.it)
- Luomaranta, A., Rantanen, M., Lehtonen, I., Virman, M. & Ruosteenoja, K. (2025). Ilmastonmuutos-ennusteet – Rakennusperinnön ilmastoriskeihin vaikuttavia näkökulmia. (suomenlinna.fi)
- Luomaranta, A., Virman, M., Rantanen, M., Hautala, J., Ruosteenoja, K. & Mäkelä, A. (2025). Sateisuuden havaittuja ja ennakoituja muutoksia Suomen maakunnissa. (helda.helsinki.fi)
- Paanukoski, S., Mäkelä, P., Ylioja, T. & Höckerstedt, (2025). Metsätuhoihin varautuminen Suomessa Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan varautumissuunnitelma metsätuhoihin. (julkaisut.valtioneuvosto.fi)
- Pörtner, H.O., Scholes, R.J., Agard, J., … & Ngo, H.T. (2021). IPBES-IPCC co-sponsored workshop report on biodiversity and climate change. (ibpes.net)
- Ruosteenoja, K., Räisänen, J., Venäläinen, A. & Kämäräinen, M. (2016). Ilmastonmuutos lämmittää Suomen kasvukausia. (journal.fi)
- Savonia. Ilmastonmuutos ja terveys. (savonia.fi)
- Siivonen, S. (2025). Uudenmaan ilmastoriski- ja haavoittuvuustarkastelu. (uudenmaanliitto.fi)
- Snellman, R. & Todorovic, S. (2023). Kuivuusvaara ja -haavoittuvuuskarttojen tuottaminen Suomessa. (vesi.fi)
- Suomen Luonto (2025). Ympäristö nyt: Marraskuun tulvavedet syöksivät valtavan fosforikuorman Saaristomereen. (suomenluonto.fi)
- Sustainable Travel Finland. Sustainable Tourism Guide – Climate Change & Travel. (visitfinland.com)
- Sutela, S. & Ylioja, T. (toim.) (2025). Metsätuhot vuonna 2024. (luke.fi)
- Tuomenvirta H., Haavisto R., Hildén M., … & Veijalainen, N. (2018). Sää- ja ilmastoriskit Suomessa – Kansallinen arvio. (julkaisut.valtioneuvosto.fi)
- Turku.fi. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kartat. (turku.fi)
- Turun seudun vesi. Veden pitkä matka kuluttajalle. (turunseudunvesi.fi)
- Turun tulvaryhmä (2022). Turun rannikkoalueen tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2022–2027. (doria.fi)
- Valtioneuvosto (2023). Valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmasta vuoteen 2030 – Hyvinvointia ja turvallisuutta muuttuvassa ilmastossa. (julkaisut.valtioneuvosto.fi)
- Valonia (2025). Maatalouden kuivuudesta ja rankkasateista tehtyjen ilmastoriskiarvioiden tuloksia. (valonia.fi)
- Varsinais-Suomen alueellinen riskiarvio (2023).
- Vesi.fi. Ajankohtaisia katsauksia vesitilanteesta. (vesi.fi)
- Vesi.fi. Happamat sulfaattimaat vaativat maankäytöltä tarkkuutta. (vesi.fi)
- Vesi.fi. Kuivuuden vaikutukset. (vesi.fi)
- Vesi.fi. Tulvariskien aluesivut – Tulvat Varsinais-Suomessa. (vesi.fi)
- Walinski, A., Sander, J., Gerlinger, G., Clemens, V., Meyer-Lindenberg, A. & Heinz, A. (2023). The Effects of Climate Change on Mental Health. (aerzteblatt.de)
- Yle (2025). Kevättulvat aikaistuivat, talvitulvat lisääntyivät – näin ilmastonmuutos muuttaa Suomen jokia. (yle.fi)
- Yli-Heikkilä, K. & Badawieh, O. (2023). Turun seudun jätevesiylivuotojen parempi hallinta. (valonia.fi)
Funded by the European Union. Views and opinions expressed are however those of the author(s) only and do not necessarily reflect those of the European Union or European Commission. Neither the European Union nor the granting authority can be held responsible for them.
