Tämä katsausartikkeli on osa Valonian ohjelmakauden väliraporttia vuosilta 2021–2023.
Artikkelin sisältö
- Metsäluonnon turvaamisen tavoitteisiin on vielä matkaa
- Hajanaisia langanpäitä yhteen: valuma-aluetasoinen tarkastelu tuo työlle vaikuttavuutta
- Valonia kokosi kunnat luontotyön äärelle
- Muuttuva ilmasto haastaa luontoa ja yhteiskuntaa – luonnon omat keinot käyttöön
- Kuntametsät luonnon monimuotoisuuden parantamisessa
Viime vuosina on julkisessa keskustelussa alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja käytännön toimiin sen edistämiseksi. Hälyttävät merkit luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta olivat jo ohjelmakauden alkaessa ilmassa, kuten vuonna 2019 julkaistussa Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa todettiin.
Vuonna 2020 käynnistettiin laajat kansalliset elinympäristöohjelmat: Helmi-ohjelma luontoelinympäristöjen kunnostamiseen ja hoitoon sekä vaelluskalaohjelma NOUSU. Molemmat keskittyvät luonnon köyhtymisen tärkeimpään syyhyn, eli elinympäristöjen hupenemiseen sekä konkreettisiin toimiin niiden palauttamiseksi. Sekä näiden että metsien suojeluun keskittyvällä METSO-ohjelmalla tavoitevuotena on vuosi 2030.
Vuonna 2021 Suomen hallitus käynnisti Saaristomeri-ohjelman Saaristomeren Hot Spot -tiekarttahankkeella, jonka tavoitteena on valuma-alueen maatalouden kuormituksen poistaminen Itämeren suojelukomission (HELCOM) Hot Spot -listalta. Saaristomeri-ohjelmaa jatkettiin seuraavanaan vaiheeseen vuonna 2023 tiekartan ja Saaristomeri-ohjelman toimien toimeenpanolla.
Kansallisten ohjelmien lisäksi myös erilaiset kansainväliset sopimukset ja sitoumukset vaikuttavat kuntien velvoitteisiin. Ohjelmakauden alussa vuonna 2020 EU-maat hyväksyivät biodiversiteettistrategian, jonka tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Osana biodiversiteettistrategiaa on valmisteltu EU-laajuista ehdotusta ennallistamisasetukseksi, joka tähtää luontokadon pysäyttämiseen.
Metsäluonnon turvaamisen tavoitteisiin on vielä matkaa
Biodiversiteettistrategia edellyttää, että 30 % EU:n maa- ja merialueiden pinta-alasta on suojeltu vuoteen 2030 mennessä – tästä tiukassa suojelussa kolmasosa. Lisäksi pinta-alasta riippumatta kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on oltava tiukasti suojeltuja. Vuonna 2022 Suomi sitoutui lisäksi YK:n 2030 luonnon monimuotoisuustavoitteisiin, jossa on myös sovittu 30 % suojelualasta. Parhaillaan Suomen hallitus valmistelee uutta luonnon monimuotoisuusstrategiaa vuoteen 2035.
Luontopaneeli suosittaa metsäluonnon turvaamista käsittelevässä raportissaan suojelutavoitteiden kohdentamista maakunnittain: ”Luonto on erilaista paikasta riippuen eikä monimuotoisuutta voi turvata suojelemalla alueita vain tietyllä maantieteellisellä alueella. [—] Suojelun jyvittäminen maakunnittain on perusteltua myös ekosysteemipalveluiden reilun ja oikeudenmukaisen saavutettavuuden kannalta.”
Metsälakikohteita ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolisia Natura 2000 -verkoston alueita ei SYKEn KOKASU-raportin perusteella pidetä tiukasti suojeltuina vaan rajoitetun käytön alueina, joten näitä – usein laajoja – alueita ei lasketa EU:n tiukempaan 10 % tavoitteeseen. Tiukkaan suojeluun lasketaan varsinaiset suojelualueet sekä muita kokonaisuudeltaan pienempiä alueita, esimerkiksi METSO-ohjelman alueet.
Varsinais-Suomessa suojelutavoitteeseen on vielä matkaa. Maa-alueista tiukassa suojelussa on 3,8 %, tiukan suojelun ja rajoitetun käytön alueita yhteensäkin vain 5,6 %. Merialueiden osalta maakunta on lähellä pinta-alatavoitteita, mutta monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseksi myös kohdentuminen on tärkeää – esimerkiksi Saaristomeren kansallispuisto on pinta-alaltaan laaja käsittäen 16 % maakunnan merialueista ja sekin lasketaan näillä näkymin mukaan tavoitteisiin.
Pintavesien tilan seuranta tekee toimien tarpeen näkyväksi
Pintavesien ekologisen tilan luokka kertoo, miten paljon ihmisen toiminta on muuttanut vesistön tilaa luonnontilasta. Luokkia on viisi: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Tavoitteena on, että vesien tila olisi vähintään hyvä vuoteen 2027 mennessä.
Lounais-Suomen joet ovat pääosin tyydyttävässä tai välttävässä tilassa. Useimmat Lounais-Suomen järvet edustavat hyvää tai tyydyttävää ekologista tilaa – järvien tilaa huonontaa ennen kaikkea rehevöityminen. Rannikkovedet on luokiteltu Saaristomerellä pääosin tyydyttäviksi. Välttäviä alueita on lähinnä voimakkaasti kuormitetuissa merenlahdissa ja salmissa. Selkämerellä ulommat rannikkovedet ovat hyvässä tilassa, kun taas sisemmistä rannikkovesistä osa on tyydyttävässä luokassa.
Pintavesien ekologinen luokittelu perustuu biologisiin tekijöihin ja vedenlaatuun. Biologisia tekijöitä ovat kasviplankton, päällyslevät, kalat, pohjaeläimet ja vesikasvit. Vedenlaadun mittareita ovat muun muassa pääravinteet eli fosfori ja typpi.
Hajanaisia langanpäitä yhteen: valuma-aluetasoinen tarkastelu tuo työlle vaikuttavuutta
Vesiensuojelutyössä on siirrytty laajemmin tarkastelemaan koko valuma-aluetta. Kuormituksen vähentämisen lisäksi kiinnitetään huomiota vesitalouden kestävään hallintaan ja luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Valonian ohjelmakauden ensimmäisinä vuosina painopiste onkin siirtynyt vesiensuojelusta laajempaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Kunnat ovat ottaneet aktiivisemmin kantaa luonnonsuojeluun esimerkiksi metsäsuunnitelmissa ja ilmasto- ja ympäristöohjelmissa – erityisesti kuntalaisten aktiivisuuden vuoksi. Lähes kaikissa kuntien laatimissa ilmasto- ja/tai ympäristöohjelmissa on huomioitu luonnon monimuotoisuus, vaikka erillistä luonnon monimuotoisuusohjelmaa ei useassa kunnassa olekaan laadittu.
Turun kaupungin Luonnon monimuotoisuusohjelma (LUMO) toimii esimerkkinä muille kunnille ja laajassa, Suomen kaikkien aikojen suurimmassa luontohankkeessa Priodiversity LIFE tullaan tekemään koko maakunnan alueelle monimuotoisuusohjelma. Näitä täydentää useiden muiden Varsinais-Suomen kuntien tekemä työ niin ohjelma- kuin toimenpidetasolla monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Luonnon monimuotoisuuden suojelussa on kyse laajoista kokonaisuuksista. Tavoitteena on hyödyntää resursseja tehokkaasti, mutta monimuotoisuuden turvaamista maksimoiden. Luonto- ja paikkatiedon avulla tiedon tuominen käytännön työhön helpottuu ja paikkatiedon hyödyntäminen onkin ohjelmakauden aikana lisääntynyt niin Valoniassa kuin kuntatyössäkin. Paikkatiedon avulla on löydetty arvokkaita ja mielenkiintoisia elinympäristöjä ja kuntalaisia on saatu mukaan karttapohjaisten kyselyjen avulla, joista onkin poikinut mahdollisia kunnostus- ja ennallistamiskohteita.
”Varsinais-Suomen vesistökunnostusverkosto on tuonut hyvää jatkuvuutta vesiensuojelutyön koordinointiin. Verkosto on edistänyt tietojen jakamista ja toimenpiteiden toteuttamista. Neuvontamme on tavoittanut toistasataa henkilöä vuosien 2020–2023 aikana. Kaikkiaan 140 koulutukseen ja tapahtumaan on osallistunut yli 5600 henkilöä.”
”Paikkatiedon avulla saamme kerättyä isoja määriä tietoja yhteen helposti ymmärrettävään muotoon. Kuntien pinta-alat ovat laajoja, joten maastokartoituksen ja jatkoselvitysten tarkka kohdentaminen on ensisijaisen tärkeää ja tätä voimme edesauttaa paikkatietoja hyödyntämällä.”
Valonia kokosi kunnat luontotyön äärelle – paljon vaikutusmahdollisuuksia monimuotoisuuden vaalimiseksi
Vuonna 2020 Helmi-elinympäristöohjelmasta jaettu Kunta-Helmi-avustus rohkaisi kuntia panostamaan luonnonhoitoon. Tähän mennessä jo 11 kuntaa Varsinais-Suomessa on tehnyt avustuksen avulla konkreettisia toimia: perinnebiotooppien kunnostuksia ja hoitoa, kosteikkojen kunnostuksia, soiden ennallistamisia, pienvesien ja niiden rantaluonnon kunnostuksia tai jalopuumetsiköiden ja lehtojen hoitoa. Pelkästään Kunta-Helmin kautta Varsinais-Suomen kunnissa on kunnostettu ja otettu hoidon piiriin tai ennallistettu lähes 50 erilaista kohdetta. Muutkin Helmi-ohjelman toimijat ovat tehneet alueella elinympäristöjen kunnostusta, esimerkiksi Metsähallitus, Varsinais-Suomen ELY-keskus sekä Metsäkeskus.
”Valonia on osaltaan mahdollistanut ja aktivoinut töitä kunnissa tarjoamalla asiantuntemustaan ja tukea luonnonhoitotöihin ja hanketoimintaan. Tiedon ja koulutusten avulla kuntien osaaminen on lisääntynyt ja konkreettisia toimia on toteutettu runsaasti eri elinympäristöjen kunnostamiseksi. Lisäksi viestintään on panostettu entistä enemmän, jotta kunnostustoimet ja niiden kohteet ovat tulleet tutuiksi alueen asukkaille. Kuntien somekanavissa onkin näkynyt ilahduttavan säännöllisesti päivityksiä kunnan luontotöihin liittyen.”
NOUSU-ohjelman tuella myös vesistöjen vaellusesteiden purkuun on panostettu ja useita jokikilometrejä on vapautunut kalojen kululle myös Varsinais-Suomessa. Viimeisimpänä Salossa Aneriojoen Holstenkosken vanhaa patoa purettiin 12 metrin osuudelta, minkä myötä Kiskonjoen vaelluskaloille avautuu yli 40 kilometrin laajuinen uomaverkosto. Kunnostukset valmistuvat syksyllä 2024.
Raisionjoella toteutettiin valtakunnallisesti merkittävä vesistökunnostushanke vuosina 2020–2023. Raisionjoen virtaaman säännöstely päättyi, kun vedenottoon liittyvät säännöstelypadot muutettiin kalatierakenteiksi ja luonnonmukaisiksi koskialueiksi. Kalojen vaellusyhteys avattiin mereltä joen latvaosiin asti. Kunnostustoimien myötä Raisionjoen ekologinen tila parani, virkistyskäyttömahdollisuudet kasvoivat ja jokimaisema kohentui tuntuvasti. Lisäksi valuma-alueen pellot avautuivat myös fosforikuormitusta vähentävään kipsikäsittelyyn soveltuviksi, kun järveksi luokiteltavia patoaltaita ei enää ole. Valonia toimi hankkeessa elinympäristöasiantuntijana.
Myös yhdistykset ovat aktivoituneet hakemaan rahoitusta erilaisten elinympäristöjen hoitoon. Haasteita töiden suunnitteluun ja toteutukseen niin kunnissa kuin yhdistyksissäkin tuovat niukat resurssit ja toisaalta luontotiedon puute. Vuonna 2023 perustettiin Suomen ympäristökeskuksen ja Kuntaliiton koordinoima Luontoviisaat kunnat -verkosto, johon kunnat voivat liittyä. Sen tavoitteena on kerätä tavoitteelliseen luontotyöhön tähtääviä kuntia yhteen ja edistää kunnissa tehtävää luonnonsuojelu- ja luonnon monimuotoisuustyötä – vähän samaan tapaan HINKU-verkosto ilmastoasioissa. Aihepiiri on kunnille vielä uusi ja kunnat suhtautuneet liittymiseen varovaisesti, vaikka kiinnostusta aiheeseen on. Ensimmäisen vuoden aikana ei Varsinais-Suomen kuntia vielä ole liittynyt.
Maakuntamme vesiensuojelu- ja vesistökunnostustyön aktiivisuustasoa kuvaa ehkä kattavimmin toteutettujen vesienhoitohankkeiden määrä. Vuosina 2020–23 Varsinais-Suomessa oli käynnissä 39 Varsinais-Suomen ely-keskuksen rahoittamaa vesienhoitohanketta. Hankkeita rahoitettiin ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelmasta ja vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden toteuttamisavustuksista sekä maa- ja metsätalousministeriön vesistötoimenpiteiden toteuttamisavustuksista. Vastaavalla ajanjaksolla Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla on toteutunut kussakin noin kaksinkertainen määrä vesienhoitohankkeita. Etenkin Saaristomeriohjelman avulla aktivisuustasoa sekä hankkeiden vaikuttavuutta pyritään parantamaan Varsinais-Suomessa. On kuitenkin huomioitava, että pienempiä ja suurempia vesienhoitohankkeita rahoitetaan myös muilla varoilla kuten Leader-avustuksilla ja yksityisellä rahoituksella.
Muuttuva ilmasto haastaa luontoa ja yhteiskuntaa – luonnon omat keinot käyttöön
Ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset luontoon näkyvät jo ja tulevat voimistumaan tulevaisuudessa. Sään äärevöitymiseen liittyvät ilmiöt (sadanta, kuivuus, lämpötila, tuulisuus) haastavat laaja-alaisesti yhteiskuntia ja luonnon sopeutumiskykyä vaihtuviin oloihin. Luontopohjaiset tai luonnonmukaiset ratkaisut ovat yksi keinovalikoima hillitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Ratkaisuilla pyritään vahvistamaan ja jäljittämään luonnon omia keinoja sopeutumisessa ympäristömuutoksiin. Luontopohjaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi soiden ennallistaminen, suojavyöhykkeet, peltomaan rakenteen ja vesitalouden parantaminen (maanparannusaineet, hiiliviljely, viljelykierto), luonnonmukaisten kosteikkojen rakentaminen, uomien luonnonmukaistaminen, luonnonniityt hoidettujen nurmialueiden sijaan ja metsän jatkuva kasvatus. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisääminen vaatii monipuolisia toimenpiteitä. Valonian toiminnan ytimessä on auttaa tunnistamaan juuri ne toiminnot, joissa kunnilla on mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi valumavesien laadun paranemiseen, sään ääri-ilmiöistä aiheutuvien haittojen vähenemiseen tai elinympäristöjen tilan paranemiseen. Vesiensuojelussa kunnat ovat tehneet mittavaa työtä erityisesti jätevesien puhdistuksen tehostamisessa. Työtä on vielä tehtävänä siinä, etteivät taajamien hulevedet aiheuttaisi haitallisia viemäriylivuotoja. Kaupunkivesien eli hulevesien käsittelyyn ovatkin useat varsinaissuomalaiset kunnat jo kiinnittäneet huomiota.Kuntametsät luonnon monimuotoisuuden parantamisessa
Kuluvan ohjelmakauden aikana Valonia on laajentanut työnkuvaansa yhä selvemmin metsien suuntaan. Kuntien metsäomaisuus on pirstaleista ja hajallaan eri kiinteistöissä ympäri kuntaa. Tämä vaikeuttaa luonnonsuojelun ja -hoidon mahdollisuuksien hahmottamista. Kuntien omistamat metsäalueet ovat myös ristipaineen alla, sillä kiinteistöihin kohdistuu suojelun ja monimuotoisuuden edistämisen lisäksi taloudellisia, maankäytöllisiä ja virkistyskäyttöpaineita. Keskustelun lisääminen eri toimijoiden välillä on ensiarvoisen tärkeää, jotta pystymme hahmottamaan ja mahdollisimman laaja-alaisesti turvaamaan metsien monimuotoisuuden kuntien mailla. Myös yksityiset naapurikiinteistöjen omistajat ovat tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Valonia on vuonna 2023 käynnistyneen RantaMETSO-hankkeen johdolla käynnistänytkin kuntien omistamien metsien tavoitteellisen kartoituksen ja pyrkinyt edistämään luontoselvitysten ja paikkatiedon laajempaa käyttöä, monimuotoista metsänkäyttöä ja monimuotoisuusasioiden huomioon ottamista metsänhoitosuunnitelmissa ja päätöksenteossa.
Valonian pienimuotoisen kyselyn perusteella varsinaissuomalaiset kunnat ovatkin jo ottaneet monimuotoisuusasiat huomioon metsänhoitosuunnitelmissaan. Kuntien vastuullinen metsänkäyttö voi toimia esimerkkinä yksityisille metsänomistajille ja antaa vahvan signaalin kuntalaisilleen ottavansa metsät kokonaisvaltaisesti osaksi ilmasto- ja luontopäätöksentekoaan. Useassa kunnassa on jo tehty päätös luopua laajoista avohakkuista eli hoitaa talousmetsiä jatkuvan kasvatuksen periaatteen mukaisesti. Lisäksi kunnat ovat osoittaneet potentiaalisia alueita suojeluun. Ajatusmalli uudenlaisesta metsänkäytöstä voi yhä laajeta ja selkeytyä, sillä kuntalaiset ovat koko ajan kiinnostuneempia lähiympäristönsä tilasta ja siihen liittyvästä päätöksenteosta.
Maaomaisuutensa kautta kunnilla voi olla merkittävä rooli luonnonhoitopainotteisen metsätalouden suunnannäyttäjänä. Toisaalta myös omistamiensa, yleensä ulkopuolisille vuokrattujen peltojen vuokrasopimusten kautta kunnat voivat edistää niin vesiensuojelua kuin monimuotoisuuden säilyttämistä, mutta ainakaan vielä tämä ei näy laajasti kuntien vuokrapeltojen sopimusehdoissa.
Kuntametsiä ja niihin liittyvää päätöksentekoa on kuitenkin tutkittu hyvin vähän ja toivottavasti saamme siitä uutta, tarkempaa tietoa lähivuosina. Kuntien metsäomaisuuden hallinta peilaa yleiseen julkiseen keskusteluun ja kuntien on julkisina toimijoina tärkeää avoimesti viestiä metsiensä käytöstä ja hoidosta sekä hyödyntää ajantasaista tutkittua tietoa myös monimuotoisuuden turvaamisessa.
