Tämä katsausartikkeli on osa Valonian ohjelmakauden väliraporttia vuosilta 2021–2023.
”Uuden ohjelmakauden ensimmäisten vuosien aikana luonnonvarojen käyttöön liittyvät kysymykset nivoutuivat ihmisten puheissa aiempaa tiiviimmin ilmasto- ja luontokysymyksiin. Tämä on ollut ilahduttava muutos, osoitus systeemisemmän ymmärryksen vahvistumisesta. Yli 90 % luontokadosta ja vesistöjen kuormituksesta sekä arviolta yli 55 % kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu luonnonvarojen käyttöönotosta ja prosessoinnista.”
Maailmanlaajuisesti materiaalien käyttö on yli kolminkertaistunut viimeisten 50 vuoden aikana ja jatkaa kasvuaan 2,3 % vuosivauhdilla (YK:n katsaus Global Recources Outlook 2024, PDF). Suurin osa luonnonvarojen käyttöönoton kasvusta on tapahtunut hyvin toimeentulevissa maissa. Keskimäärin suomalaiset kuluttavat noin sata tonnia luonnonvaroja vuodessa, mikä on enemmän kuin missään muualla Euroopassa.
Kiertotalouden mukaiset tavat toimia ovat tiemme kohti kestävämpää elämäntapaa, mutta luonnon monimuotoisuuden kysymykset tulee huomioida nykyistä paremmin. Valonian ohjelmakausi käynnistyi tilanteessa, jossa kiertotalous oli jo vakiintunut puheisiimme ja tavoiteltavaksi toimintatavaksi, mutta kytkentä ilmastonmuutokseen ja luontokatoon oli vielä heikko.
YK:n katsaus nostaa yhdeksi päähuomiokseen, että meidän tulee keskittyä jatkossa yhä vahvemmin suuntaamaan luonnonvarojen kestävän kulutuksen toimenpiteitä tuotannon ja tarjonnan lisäksi myös kysyntään ja kulutukseen. Puhuessamme kysynnästä ja kulutuksesta siirtyy katse kuluttajavalintoihin sekä tilaajiin ja hankintoihin. Julkisten hankintojen osalta summaamme nykytilaa jäljempänä tässä artikkelissa.
Tarvitsemme vastuullisen kuluttamisen murrosta, jossa vähemmän on enemmän ja jakaminen ja uusiokäyttö on normi. Yksilöiden osalta tekojen voima on niiden skaalautuvuudessa ja kyvyssä muuttaa käsitystä normaalista. On myös uskallettava katsoa toimiemme vaikutuksia muualla: käytettävissämme oleva raha ohjautuu usein ulkomailla tuotettuihin tavaroihin ja hyödykkeisiin. Tuontitavara aiheuttaa päästöjä ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä siellä, missä raaka-aineet otetaan käyttöön ja tuote valmistetaan.
Kulutusperusteisista päästöistä on nykyisin tietoa saatavilla, mutta luvut ovat valitettavasti vuodelta 2015. Esimerkiksi Satakunnassa ja Uudellamaalla kotitalouksien kulutus on 8,5 tCO2e/asukas, Pirkanmaalla 8,0 tCO2e/asukas.
Iso kuva kiertotaloudessa ei kuitenkaan ole ohjelmakauden aikana muuttunut. Vuonna 2018 maailman materiaalien kiertoaste oli hälyttävä 9,1 %. Seuraavina vuosina suunta on ollut alaspäin: vuonna 2023 se oli enää 7,2 % (Circularity Gap -raportti). Näin ollen yli 90 % luonnonvaroista ja materiaaleista hukataan maailman ollessa riippuvainen lähes täysin neitseellisistä luonnonvaroista.
Vaikka tilasto on maailmanlaajuinen, on ensiarvoisen tärkeää, että julkisella sekä yksityisellä sektorilla hyödynnetään kaikki ne vaikuttamisen paikat, joissa on mahdollisuus tehdä kestävämpiä valintoja. Esimerkiksi rakentamiseen liittyvät hankinnat ovat yksittäisen kunnan tasolla kaikkein merkittävimpiä hetkiä tehdä kiertotalouden mukaisia päätöksiä ja tukea luonnonvarojen kestävämpää käyttöä. Katse tulee kääntymään yhä vahvemmin yksityisen sektorin työhön, jota myös kansainvälinen sääntely tulee ohjaamaan jatkossa yhä vahvemmin.
Luonnonvarojen otto ja kulutus
Valtioneuvoston selvityksen mukaan (PDF) Varsinais-Suomessa raaka-aineiden loppukäytön kokonaismäärä on maakunnista neljäntenä, mutta asukasta kohden raaka-aineiden kulutus on valtakunnallisesti toiseksi pienin. Tähän vaikuttaa asukasmäärä sekä käytetyt kulutusmenot, mutta tilastojen valossa Varsinais-Suomessa loppukäyttö ei ole niin materiaali-intensiivistä, kuin esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla. Tuloksista voi tehdä tässä vaiheessa vain hyvin varovaisia tulkintoja, mutta tietojen seuraaminen edesauttaa ymmärtämään, missä mennään Suomen kansallisen kiertotalousohjelman tavoitteiden osalta. Sen mukaan kotimaan primääriraaka-aineiden kokonaiskulutus ei 2035 ylitä vuoden 2015 tasoa.
Kiertotalouden osalta laaja yhteistyö eri toimijoiden kesken on jatkunut ja uusia tekijöitä on saatu aktivoitua työhön mukaan. Toimintakauden aikana kunnissa on onnistuttu kirkastamaan sitä, missä suurimmat vaikuttamismahdollisuutensa kiertotalouden osalta ovat ja miten asia olisi mahdollista huomioida paremmin esimerkiksi hankinnoissa.
Maakunnan kiertotalouden tiekarttaa ei ole päivitetty uudelleen vuoden 2017 jälkeen, mutta Turun kaupunginhallitus hyväksyi loppuvuodesta 2021 Turun kiertotalouden tiekartan, joka kokoaa hyvin ajantasaiset näkemykset kiertotalouden isoista linjoista, vaikuttamisen paikoista ja kunnan roolista kehitystyössä. Turun suunnitelma antaa hyviä suuntaviivoja myös pienemmille kunnille ja yhä enenevissä määrin luonnonvarojen kestävän käytön tematiikka näkyy osana kuntien ilmasto- ja ympäristöohjelmia.
Loppuvuodesta 2023 tuli myös voimaan uusi Lounais-Suomen jätehuolto-ohjelma 2023–2028, joka on yhteistoiminta-alueen kuntien yhteinen näkemys siitä, miten seudun kunnallista jätehuoltoa kehitetään seuraavien vuosien aikana. Ohjelmassa on vahva painotus kiertotalouteen ja jätteen synnyn ehkäisyyn. Valonia osallistui aktiivisesti ohjelman laatimiseen sparraajana ja ohjausryhmän jäsenenä.
Valonian ja Varsinais-Suomen liiton yhteistyönä toteutettiin seitsemän vuotta kestänyttä Circwaste-hanketta vuoden 2023 loppuun saakka. Tämä hanke toimi vakaana resurssina kiertotalouden alueelliseen edistämiseen ja ajattelutavan vakiinnuttamiseen sekä merkittävissä määrin myös linkityksen vahvistamiseen ilmasto- ja luontotyöhön liittyen. Olennaista on ollut iskostaa eri toimialoilla ja eri toimijoille, mitä kiertotalouden mukainen toiminta voi missäkin yhteydessä tarkoittaa ja minkälaista tulevaisuutta kohti olisi kuljettava. Kiertotalous tulee nähdä toimintatapana kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Hankinnat ovat kuntien tärkeä vaikuttamisen paikka
Kuntien merkittävä vaikutus luonnonvarojen kestävän käytön lisäämisessä kytkeytyy hankintoihin. Ensimmäinen kansallinen hankintastrategia (2020) sekä Keino-osaamisverkosto vauhdittivat kestäviin hankintoihin liittyvää keskustelua, mikä näkyi konkreettisesti myös Varsinais-Suomessa: suurimmat kaupungit olivat mukana verkostoissa ja kehittämisohjelmissa ja useat muut kunnat ja kaupungit aktiivisesti osana alueellista Valonian koordinoimaa hankintaverkostoa. Kun samalla kunnat valmistelivat ympäristö- ja ilmasto-ohjelmiaan, tuli niihin mukaan myös tavoitteita ja toimenpiteitä hankintoihin liittyen. Turun kaupungin julkaisema hankintastrategia (2021) antoi pohjaa konserniyhtiöiden, mutta myös muiden kuntien tavoitteiden asettamiseen. Hankintaosaamisen tarve kuitenkin on ilmeinen, johtuen osittain myös hankintojen jakautumisen merkittävästä muutoksesta hyvinvointialueuudistuksen myötä.
Hankintojen osalta aktiivisuus ja kiinnostus kestävyysnäkökulmia kohtaan on lisääntynyt. Samaan aikaan kunnat ovat saaneet uudenlaisia työkaluja työnsä tueksi, esimerkiksi kestävyyttä tukevia kriteereitä ja toimintamalleja. Kunnat ovat myös alkaneet aktiivisemmin jakaa hyviä käytäntöjä keskenään. Turun hankintastrategian pääteemoissa ovat mainittuna taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys ja kaupungissa on aktiivisesti kehitetty osaamista näiden huomioinnissa. Turussa on myös saatu aikaan useita konkreettisia esimerkkejä kestävistä hankinnoista. Useissa muissakin kaupungeissa hankintapolitiikkaa ja sisäistä yhteistyötä on lähdetty vahvistamaan.
Valonia toimi vuosina 2019–2023 kansallisen kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen KEINO-osaamisverkoston alueellisena yhteyspisteenä. Verkosto on vahvistanut kansallisesti tietämystä parhaista käytännöistä, koonnut yhteen esimerkkejä ja kehittänyt työkaluja. Hankintayksiköiden verkostoituminen ja vertaisoppiminen on myös ollut keskeisessä roolissa. Alueellisesti hankinta-asiantuntijoiden verkosto on koonnut yhteen erityisesti suurimpien kuntien yhteyshenkilöt ja vuosien varrella on toteutettu yhteisiä koulutuksia, infoja ja markkinavuoropuhelua. Valonian asiantuntijatuella on tuettu useiden hankintayksiköiden hankintojen kehittämistä ja kestävyysnäkökulmien huomioimista.
Maatalous on ratkaisijan roolissa – koko ruokaketjua tarvitaan
Maataloudessa yhteistyö eri toimijoiden kesken on lisääntynyt ja vahvistunut kestävän maatalouden edistämiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö aloitti vuonna 2020 Hiilestä kiinni -ohjelman osana maankäyttösektorin ilmastotoimenpidekokonaisuutta, jonka tavoitteena on tukea ilmastokestävien ratkaisujen tuottamista ja maa- ja metsätalouden hiilinielujen ja varastojen lisäämistä.
Uusi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ohjelmakausi CAP27 alkoi vuonna 2023. Ukrainan tilanne nosti maatalouden tuotantopanokset pilviin, polttoaine- ja lannoitekustannukset nousivat valtavasti. Tämä sysäsi liikkeelle esimerkiksi aurinkoenergiainvestointeja maatiloilla.
Syksyllä 2023 Valonia ja Varsinais-Suomen liitto allekirjoittivat myös EU:n maaperämission, jonka tavoitteena on tuoda näkyvyyttä maaperän terveydelle, edistää yhdenmukaista seurantaa, jakaa tiedepohjaista tietoa ja edistää hyvien käytäntöjen jakamista.
Maatalouden haastava taloudellinen tilanne viime vuosina on kärjistynyt sään ääri-ilmiöiden vuoksi: keväisin on ollut kuivuutta kylvöjen aikaan, kun taas syksyisin sateet ovat vaikeuttaneet puinteja. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja varautuminen on korostunut puheissa ja viljelijöiden keskuudessa. Haasteita tulisi ratkoa pitkäjänteisellä kehittämisellä ja taloudellisilla panostuksilla, vaikka ymmärrettävästi tiloilla saatetaan usein keskittyä yhteen kasvukauteen kerrallaan. Onkin tärkeää tarkastella koko ruokaketjua ja lisätä yhteistyötä niin, että alueen ruoantuotanto on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä pohjalla. Ruokakasvatuksella on myös tärkeä merkitys valinnoissa.
”Hiilestä kiinni -ohjelma ja sen korostama näkökulma on ollut merkittävä viesti vahvana ruoantuotantoalueena tunnetulle Varsinais-Suomelle. Rahoitus on antanut konkreettisia mahdollisuuksia maataloudelle toimia ratkaisijan roolissa niin ilmastonmuutoksen hillinnän kuin myös esimerkiksi Saaristomeren hyvinvoinnin vahvistamisen näkökulmista. Varsinais-Suomeen saatiin vuonna 2022 rahoitus Hiilipelto-hankkeelle, jossa on jalkautettu tietoa ja edistetty ilmastokestävää maataloutta tilatasolle muun muassa pienryhmätoiminnan, tilaisuuksien ja tehokkaan viestinnän kautta.”
Maataloustilastoista käy ilmi, että tilojen lopettaminen on ollut pitkäaikainen trendi. Vuosittain jopa sata tilaa lopettaa, samalla kun tilakoot kasvavat. Esimerkiksi sikatiloja on siirtynyt kasvintuotantoon. Varsinais-Suomessa maidontuotanto ja maitotilojen lukumäärä ovat vähentyneet edelleen. Ruoantuotanto on kuitenkin monipuolista: maakunnassa viljellään paljon viljaa ja erikoiskasveja, ja siellä tuotetaan kananmunia sekä sika-, siipikarja- ja lammastuotteita. Ympäristökorvaukseen sitoutuneiden tilojen määrä on pysynyt pitkään samana, sillä 88 % tiloista ja 91 % peltopinta-alasta kuuluu ympäristösitoumuksen piiriin. Tämä viisivuotinen sitoumus sisältää tilakohtaisia ja lohkokohtaisia toimenpiteitä.
Maatalouden tukien ehdollisuuteen (ruokavirasto.fi) kuuluu aiempaa enemmän ympäristö- ja ilmastotavoitteita edistäviä vaatimuksia. Ehdot ohjaavat myös muun muassa lannoittamista, vesiensuojelua ja ilmastonmuutoksen hillintää. Esimerkiksi kasvipeitteisyys suojelee maaperää ravinteiden huuhtoumilta ja vähentää maan eroosiota. Viljelykiertovaatimuksen tavoitteena puolestaan on maaperän kasvukunnon säilyttäminen ja parantaminen.
Talviaikaisen kasvipeitteisyyden prosenttiosuus kokonaispinta-alasta on kasvanut lievästi viime vuosina ja myös uusi maatalouspolitiikan ohjelmakausi CAP27 ohjaa jatkossa siihen suuntaan. Talviaikaista kasvipeitteisyyttä voidaan toteuttaa monin tavoin, kuten monivuotisilla ja yksivuotisilla talven yli säilytettävillä nurmilla, syyskylvöisillä kasveilla, kerääjäkasveilla, saneerauskasveilla, monivuotisilla puutarhakasveilla sekä jättämällä edellisen kasvukauden sänki talveksi. Kevytmuokkauksessa kasvinjätteet sekoitetaan pintamaahan, maan muokkaussyvyys on huomattavasti kyntöä matalampi eikä maata käännetä yhtä perusteellisesti kuin kynnössä.
Valonia on vahvistanut rooliaan maatalouden teemassa, ja yhteistyö maatalouden toimijoiden kanssa on lisääntynyt. Ilmastokestävä maatalous linkittyy vahvasti kestävään vesienhallintaan ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen työhön. Valonia on lisännyt maatalouden parissa tehtävän työn linkittymistä myös kuntien ilmastotyöhön ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen, mikä on ollut kentällä tervetullutta.
Yhtä, kaikille tiloille sopivaa ratkaisua ei ole, joten tilojen kehittämistyöhön ja sopivien ilmasto- ja ympäristötoimien valintaan tarvitaan työkaluja ja neuvontaa. Tärkeintä Valonian työssä maatalouden kentällä on ollut toteuttaa yhteistyössä kumppaneiden kanssa tehokasta viestintää, viljelijöiden vertaisoppimista ja tilaisuuksia – sitä kautta on luotu mahdollisuuksia viedä tutkittua tietoa käytäntöön Varsinais-Suomen tiloilla.
Ympäristökasvatuksen merkitys tunnistetaan – näkökulma laajenee kohti ekososiaalista sivistystä
Ohjelmakauden alussa ympäristökasvatus Suomessa oli murroksessa ja vakiintumassa yhä vahvemmin osaksi koulutusta ja yhteiskunnallista keskustelua. Kehitys heijasteli laajempia maailmanlaajuisia trendejä ja yhteiskunnallista painetta, joka syntyi muun muassa ilmastokriisin ja kestävän kehityksen tavoitteiden myötä. Samalla, kun aiemmat ympäristökasvatuksen verkostot ja yhteistyömuodot Varsinais-Suomessa olivat olleet hiipumassa, oli ympäristö- ja kestävyysajattelu kouluissa ja yhdistyksissä valtavirtaistunut.
Vuonna 2021 voimaan tulleessa opetussuunnitelmassa ympäristökasvatus ei enää esiinny omana käsitteenään. Sen sijaan mukaan on tuotu uusi, laajempi käsite ekososiaalinen sivistys, joka korostaa ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten kestävyyshaasteiden ymmärtämistä ja niiden ratkaisemista kokonaisvaltaisesti. Tavoitteena on, että oppilaat oppivat hahmottamaan ja kohtaamaan monimutkaisia kestävyyshaasteita, ja siten rakentamaan kestävämpää tulevaisuutta kaikilla elämän osa-alueilla.
”Ympäristökasvatuksen kentällä on otettu askelia kohti systemaattisempaa lähestymistapaa tarjoamalla opettajille vahvempia työkaluja kestävyyskasvatuksen toteuttamiseen. Uudet opetussuunnitelmat ja käsitteiden laajentuminen ovat luoneet pohjan monipuolisemmalle kestävyyskasvatukselle.”
Ympäristökasvatuksen rinnalle ovat nousseet myös kestävyys- ja ilmastokasvatuksen käsitteet. Kestävyyskasvatus painottaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ekososiaalisen sivistyksen hengessä ja pyrkii edistämään kriittistä ajattelua ja aktiivista kansalaisuutta. Ilmastokasvatus keskittyy ilmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja torjuntaan: lisätään tietoisuutta ilmastokriisin syistä ja seurauksista ja kannustetaan oppilaita toimimaan muutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Näiden rinnalla on puheeseen tullut mukaan myös demokratiakasvatus, joka tarjoaa oppilaille välineitä osallistua aktiivisesti kestävän tulevaisuuden edistämiseen. Osallistuminen, kuunteleminen ja yhteistyö – demokraattisen kasvatuksen periaatteet – ovat olennaisia kestävyysongelmien ratkaisemisessa.
Uudenlaisten ajattelutapojen myötä myös ympäristökasvatusmateriaalit ovat entistä monitieteisempiä, kokonaisvaltaisempia ja systeemiajattelua vahvistavia. Oppiainerajat ylittävä näkemyksellisyys ja yhteistyö eri toimijoiden välillä ovat keskeisiä piirteitä.
Opetushallituksen vuosina 2021–2023 toteuttama kestävyyskasvatuksen kehittämishanke tuki kasvatuksen ja koulutuksen muutosta ekologisesti kestävämpään suuntaan. Valtionavustusta kohdennettiin perusopetukseen ja toiselle asteelle kestävyyskasvatuksen toimintamallien ja ratkaisujen kehittämiseen.
Varsinais-Suomessa (Turku, Salo, Raisio, Lieto, Laitila, Naantali ja Nousiainen) parhaillaan käynnissä olevissa opetushallituksen rahoittamissa kestävyyskasvatushankkeissa vahvistetaan perusopetuksen ilmasto- ja kestävyyskasvatusta sekä luodaan kouluille opetussuunnitelmaa tukevia kestävyyspolkuja. Paraisilla on julkaistu ja otettu käyttöön kestävyyspolku ruotsinkielisessä opetuksessa. Suomenkielinen versio julkaistaan syksyllä 2024. Myös muissa kunnissa on herätty kestävyyskasvatuksen tärkeyteen ja keskustelua sekä suunnitelmia on vireillä esimerkiksi siitä, miten kestävyysteemat linkittyvät YK:n Lapsiystävällinen kunta -malliin.
Ympäristökasvatuksen tärkeä rooli on tunnustettu lähes kaikkien Varsinais-Suomen kuntien ilmasto- ja ympäristöohjelmissa. Sivistystoimen ja koulujen käytännön toimenpiteiden toteuttamisessa on kuitenkin vielä epävarmuutta: kestävyyskasvatus koetaan usein ylimääräisenä ja kuormittavana tekijänä, ja toteutus on tähän asti ollut pääosin hankelähtöistä. Ratkaistakseen näitä haasteita yli 20 ympäristökasvatus- ja opetusalan järjestöä on ehdottanut valtakunnallisen Kestävä koulu -ohjelman käynnistämistä. Tämä valtiovallan rahoittama ja Opetushallituksen koordinoima ohjelma tukisi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen opettajia ja kasvattajia ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen toteuttamisessa tarjoamalla tukea ja työaikaa. Ohjelma edistäisi siirtymistä hankelähtöisestä lähestymistavasta kohti pitkäjänteistä ja systemaattista kestävyyskasvatuksen toteuttamista.
On kuitenkin huomioitava, että Opetushallituksen kestävyyskasvatuksen rahoitukset eivät näillä näkymin ole jatkumassa ja Kestävä koulu -ohjelma ole edennyt. On olennaista miettiä, miten voidaan varmistaa, että kuntien viime vuosina kehittämät kestävyyskasvatuksen polut saadaan pysyväksi osaksi koulujen toimintakulttuuria, kun käynnissä olevat hankkeet päättyvät.
Ympäristökasvatuksen hankkeissa Valonian yhteistyö kuntien kanssa on tiivistynyt – olemme tuoneet kuntia yhteen hankesuunnitteluprosesseissa ja vahvistaneet dialogia eri tahojen ja hankkeiden välillä. Ympäristökasvatushankkeissamme on kuluneiden vuosien aikana ollut kumppaneina kuntia ja kouluja aiempaa enemmän ja opettajat ovat olleet mukana suunnittelemassa materiaaleja ja toimintamalleja. Esimerkiksi Lapset ja nuoret Varsinais-Suomen kestävyystyön kirittäjinä -toimintamalli on otettu Paraisilla osaksi opetusta ja toimintakulttuuria suomenkielisissä kouluissa.
Ohjelmakauden aikana Valonia on pyrkinyt vahvistamaan toimijoiden välistä yhteistyötä laajentamalla Koulujemme lähivedet -työryhmän Varsinais-Suomen ympäristökasvatusverkostoksi vuonna 2021. Verkostoon on kutsuttu mukaan edustajia jokaisesta kunnasta ja toimintaa on kehitetty palvelemaan ympäristökasvatusaktiivien lisäksi kuntien edustajia, kuten opettajia ja sivistyspalvelun edustajia.
Myös Vihreä lippu -ohjelmaa on kehitetty entistä helppokäyttöisemmäksi ja vaikuttavammaksi. Uudistuksen myötä on otettu käyttöön uusi oppimisalusta, missä Vihreä lippu -projektia voi seurata vaihe vaiheelta seitsemän konkreettisen askeleen kautta. Opettajien työn tueksi on myös kehitetty paljon uutta materiaalia. Valonia on toiminut Vihreä lippu -ohjelman alueellisena edistäjänä ja edelleen kannustaa kuntia ohjelman käyttöön kouluissa.
