Syyskuun alussa Varsinais-Suomen vesistökunnostusverkosto järjesti kaikille avoimen maastoretken, jonka aikana tutustuttiin kuuteen Kaarinassa ja Pöytyällä toteutettuun vesiensuojelukohteeseen. Retki kokosi yhteen parikymmentä vesienhallinnan ja luonnonhoidon asiantuntijaa sekä muita aiheesta kiinnostuneita. Retkellä esitellyt kohteet on toteutettu Valuma-aluetason vesienhallinta (VALUTA 3) – Varsinais-Suomi -hankkeessa.
Retken ensimmäinen pysähdys oli Piikkiössä sijaitseva Paavolan kaksitasouoma. Aikoinaan putkitettu puro avattiin uudelleen ja muotoiltiin luonnonmukaisemmaksi. Puron varteen lisättiin toteutuksen yhteydessä vesisäiliö, joka kerää vettä purosta runsaiden virtaamien aikana ja mahdollistaa veden hyödyntämisen kasvien kastelussa kuivina kausina. Lisäksi uoman ympäristöä on monipuolistettu niittykukkien, auringonkukkien ja tyrnipensaiden istutuksilla. Retken järjestämisen aikaan vedenpinnankorkeus oli hyvin alhaalla, minkä vuoksi uomassa ei juurikaan ole vettä.
Seuraavaksi osallistujat tutustuivat Viukkalanojan kosteikkoon. Alueen valuma-alue on suurelta osin peltoa ja vedenhallinnassa on havaittu haasteita erityisesti uoman latvaosissa. Valuma-alueella sijaitsee myös linnustolle tärkeä Kuoppajärvi. Viukkalanojan alueella oli ennestään vanha kasteluallas, joka oli vuosien saatossa kasvanut umpeen. Nykyisin ojan vedet kulkevat tavanomaisilla virtaamilla kosteikon ohi, mutta runsaammilla virtaamilla vettä ohjautuu myös kosteikkoaltaaseen. Kosteikko hidastaa veden virtausta ja pidättää kiintoainesta sekä ravinteita ennen niiden kulkeutumista alapuolisiin vesistöihin.
Viukkalanojalta retki jatkui Linnavuoren luonnonsuojelualueelle, jossa on toteutettu ojien ennallistamisia. Ennen ennallistamistoimien aloittamista kohteella tarvittiin poikkeamislupa, sillä alue on suojeltu METSO-ohjelman avulla. Alueella oli aiemmin kaivettu ojia, joilla ei ollut metsätaloudellista merkitystä ja jotka heikensivät luonnonsuojelualueen luontaista vesitaloutta. Ennallistamisratkaisuksi valittiin ojien patoaminen pintavalleilla, jolloin metsänpohjaa ei tarvinnut rikkoa laajoilla täyttötöillä. Alue näyttää rujolta heti ennallistamistöiden jälkeen, mutta pikkuhiljaa kasvusto palaa ja muuttuu luonnontilaisemmaksi ja alueen vesitalous kohenee.
Iltapäivän aikana tutustuttiin erilaisiin kosteikkoratkaisuihin Tarvasjoen alueella. Tilkasten kosteikolta lähtevät vedet johdetaan säätökaivon kautta viereiseen Tarvasjokeen. Säätökaivo mahdollistaa vedenkorkeuden muuttamisen tarpeen vaatiessa.
Seuraavaksi retki suuntautui Tarvasjoen varrelle rakennetulle tulvatasanteelle. Alue oli aiemmin viljelykäytössä, mutta toistuvat tulvat vaikeuttivat pellon hyödyntämistä. Tulvatasanteen rakentamisen avulla vedelle on saatu enemmän tilaa, mikä vähentää tulvahaittoja ja samalla edistää ravinteiden pidättymistä. Ratkaisu on parantanut myös luonnon monimuotoisuutta, sillä alueella on jo havaittu kahlaajalintuja. Tulvatasanteen taakse jääneelle saarekkeelle on suunniteltu puuistutuksia, ja kaivuutyöstä syntyneet maa-ainekset on hyödynnetty maanomistajan pelloilla. Koska varsinaiseen jokiuomaan ei tehty muutoksia, toteutus ei edellyttänyt vesilupaa. Tarvasjoen uoma kulkee kuvassa näkyvän saarekkeen takana.
Päivän viimeisenä kohteena tutustuttiin kolmen kosteikkoaltaan muodostamaan ketjuun. Peltouomaan rakennetut padot muodostavat peräkkäisten kosteikkojen kokonaisuuden, jonka tarkoituksena on hidastaa veden virtausta ja pidättää kiintoainesta sekä ravinteita. Paimionjokiyhdistys seuraa kohteella vedenlaatua, mikä mahdollistaa kosteikkojen vaikutusten arvioinnin. Tarkkailua on tarkoitus jatkaa myös tulevissa hankkeissa.
Retkellä nähdyt kohteet ovat esimerkkejä vesiensuojeluratkaisuista, joilla voidaan vähentää vesistöihin kohdistuvaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Vesiensuojelutoimenpiteiden hyödyt näkyvät ensimmäisenä lähivesissä, joiden vedenlaatu ja ekologinen tila paranevat kuormituksen vähentyessä. Vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu paikalliselle tasolle, vaan ulottuvat aina Saaristomereen asti. Kun ravinteita ja kiintoainesta pidätetään valuma-alueilla toteutettavilla toimenpiteillä, myös Saaristomereen kohdistuva kuormitus vähenee.
