Varsinais-Suomen Helmikunnat -kooste 2021–2022

Järvelän kosteikko kartalla

Järvelän kosteikko on maakunnallisesti arvokas lintualue Littoistenjärven pohjoispuolella. Se on syntynyt tulvapellolle vuonna 2009 ja merkitty Kaarinan kaupungin yleiskaavassa luonnonsuojelualueeksi. Kosteikko on asukkaiden lähivirkistyskohde, joten kosteikon hoitotoimilla on myös viestinnällinen merkitys.

Hoitotoimenpiteet

• Osmankäämien murskaus ja jyrsintä loppukesällä 2021 noin 1,5 hehtaarin alueelta
• Kalastoselvitys kesällä 2021 ja hoitokalastus kesällä 2022
• Linnustoselvitys
• Alueen kunnostusta ja hoitoa jatketaan uuden Helmi-avustuksen turvin vuosina 2023–2024.

Kailon katajaketo kartalla

Kailon katajaketo on noin 0,3 hehtaarin kokoinen, maakunnallisesti arvokas katajaketo Muumimaailman vieressä Kailon saaressa. Se on luonnonsuojelualuetta.

Hoitotoimenpiteet

• Kohteelle päivitettiin luontotyyppikartoitus ja hoitosuunnitelma, joka hyväksytettiin ELY-keskuksella.
• Varovaista katajien raivausta, vadelmakasvuston poistoa ja kasvillisuuden niittoa tehtiin hoitosuunnitelman mukaisesti kesällä 2022.
• Helmi-hankkeet toteuttavat kaupungin ympäristöohjelmaa (perinnebiotooppien kartoitus ja hoitosuunnittelu).
• Kohteen peruskunnostus ja hoito jatkuu Helmi-avustuksen turvin vuosina 2023-2024.

Viialan niityt kartalla

Luonnonmaalla Viialan kylän vanhoilla pelto- ja laidunmailla olleet laidunsaarekkeet erottuvat edelleen vanhan kylänraitin maisemassa. Saarekkeilla kasvaa perinteistä ja harvinaista niitty- ja ketokasvillisuutta. Luontoarvojensa vuoksi alueet vaativat kunnostusta ja jatkuvaa hoitoa. Alueella on monenlaisia merkkejä ihmisasutuksesta ja maataloudesta, esimerkiksi vanha myllynkivi muistona tuulimyllyn paikalla. Läheiseltä pellolta on löytynyt runsaasti vanhoja kolikoita 1700-luvulta saakka. Alueella on tavattu muun muassa sikoangervoa, mäkitervakkoa, kissankelloa ja keto-orvokkia sekä runsaasti päiväperhosia, kuten loistokultasiipeä ja karttaperhosta.

Hoitotoimenpiteet

• Kohteille laadittiin luontotyyppikartoitus ja hoitosuunnitelma.
• Hoitosuunnitelman mukaisesti alueelta raivattiin puustoa ja niitettiin.

Villan tilan kedot kartalla

Vanhojen peltoalueiden keskellä kylänraitin maisemassa erottuu kaksi pientä kallioketo- ja pienruohoketosaareketta, joissa kasvaa ainutlaatuista ja harvinaista kasvillisuutta. Villan tila on toiminut pitkään kuntalaisten virkistysalueena ja virkistys- ja luontoarvoja halutaan vaalia myös jatkossa. Alueella kasvaa esimerkiksi mäkikauraa, mäkihärkkiä, mäkivirvilää, sikoangervoa, isomaksaruohoa, ketopiippoa ja aholeinikkiä. Harvinaisempaan lajistoon lukeutuvat ketoneilikka ja keltamatara. Ketojen umpeenkasvu on jo alkanut, mutta peruskunnostuksella ja jatkuvalla hoidolla saadaan uhanalaiselle ketokasvillisuudelle lisää elintilaa. Jatkossa kohteita köyhdytetään ravinteista niittämällä ne loppukesästä ja keräämällä ja kuljettamalla syntyneet niittojätteet pois alueelta.

Hoitotoimenpiteet

• Kohteille laadittiin luontotyyppikartoitus ja hoitosuunnitelma.
• Hoitosuunnitelman mukaisesti alueelta raivattiin puustoa ja niitettiin.

Juntolan luonnonsuojelualue kartalla

Alue kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Paimionjokilaakson maisema-alueeseen ja Juntolan niitty on arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi. Hoitamattomanakin erityispiirteet ovat säilyneet melko hyvin. Erityisen tärkeää on säilyttää olemassa olevat lehtomaiset ominaisuudet ja samaan aikaan poistaa alueelle epätyypillistä puustoa sekä estää niittymäisten alueiden umpeen kasvaminen. Tavoitteena on alue, jossa vuorottelevat lehto ja niityt.

Hoitotoimenpiteet

• Alueelle tehtiin luontoselvitys, joka hyväksytettiin ELY-keskuksella. Selvityksessä mukana myös liito-orava- ja sammalselvitys.
• Hoitosuunnittelun yhteydessä todettiin, että alueelle ei sen maastonmuotojen vuoksi sovellu niittäminen tai laidunnus.
• Keväällä ja loppukesästä 2022 tehtiin hoitosuunnitelman mukaisesti kuusten harvennusta ja aukkokohtia vahvistettiin. Hoidossa keskitytään erityisesti kuusettumisen ehkäisemiseen ja etelärinteen avoimena pitämiseen.

Vähäjoen sivupuro Karhunoja on tärkeä virkistysalue kuntalaisille ja arvokas luontokohde: savimaan puro on äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi. Purossa elää muiden lajien, kuten nahkiaisten ja pikkunahkiaisten lisäksi uhanalainen taimen. Kannan vahvistamiseksi uomaa on kunnostettu vuosien varrella muun muassa lisäämällä kutusoraikkoja ja palauttamalla perattuja koskialueita kiveämällä. Osansa parannuksista on saanut rantapuusto, jolla on suuri vaikutus puron tilaan: puusto varjostaa ja viilentää puroa ja sen lehtikare muodostaa eloperäistä ainetta vesistöön. Rantapuusto on tärkeä myös linnustolle ja muille eläimille, joten sen kunnostamisesta hyötyvät monet alueen asukit!

Aiemmin paikalla kasvanut, noin 30-vuotias kuusikko oli niin tiheää, ettei aluskasvillisuutta juuri ollut. Harvennetut puut olisivat saattanee aiheuttaa tuhoja lähikiinteistöille, joten kuusikko päädyttiin poistamaan lähes kokonaan. Tilalle istutettiin luontaisempaa kasvustoa, kuten pähkinäpensasta, tervaleppää ja tammea.

Hoitotoimenpiteet

• Alueelle laadittiin ennallistamissuunnitelma ja liito-oravaselvitys.
• Puron varren istutuskuusikko kaadettiin talvella 2022. Puustosta saatiin myös myyntituloa ja osa rangoista käytettiin myöhemmin purokunnostuksissa.
• Metsänpohjan muokkaaminen istutuskuntoon keväällä 2022: isompien kantojen jyrsintää ja hakkuutähteiden pois vienti, istutuskuopat suurille taimille, kasvumullan ja kuorikatteen toimitus paikalle.
• Uuden puuston istuttaminen keväällä ja loppukesästä 2022 kaupungin ympäristönsuojelun, vihertiimin ja Valonian voimin:
  • noin 200 kpl isompia taimia, 100–250 cm: pähkinäpensas, tammi, pihlaja
  • 1050 kpl pienempiä taimia, 40–60 cm: tervaleppä ja rauduskoivu
  • Todella kuuma ja kuiva alkukesä aiheutti sen, että osa taimista kuoli jo varikolle. Isompia istutettuja puita kasteltiin käsin purovedellä. Istutuksia jatkettiin syksyllä.
• Purokunnostus keväällä 2022, koski- ja virtapaikkojen kiveäminen, puun lisäys

Vähäjoki on Paimionjoen sivujoki Paimion keskustan kohdalla. Rantalehdot on tunnistettu maakunnallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi: vesieliöstö on vilkasta ja rantavyöhykkeellä viihtyvät myös linnut ja muut eläimet. Joessa elää myös uhanalainen taimen, jonka säilyttämiseksi uomaa on vuosien varrella kunnostettu. Lisäksi Vähäjoen myllypatoon on muotoiltu kalatie, joka mahdollistaa kalojen nousun padon ohi. Alueella on rehevää pensaikkoa, niittyjä, kosteaa rantaniittyä ja joki- ja puronvarsilehtoa. Vähäjokipolku on tärkeä virkistysalue asukkaille.

Lisätietoa: Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitelma : Paimion Vähäjoki (2008).

Hoitotoimenpiteet

• Alueelle laadittiin hoito- ja ennallistamissuunnitelma. Ennallistamistoimissa tavoitellaan lehtomaisia piirteitä ja estetään umpeenkasvua.
• Samaan aikaan Karhunojalla tehtyjen toimien kanssa myös Vähäjokipolun varresta poistettiin epätyypillinen istutusmännikkö.
• Tilalle istutettiin ennallistamissuunnitelman mukaan eri lehtipuulajeja, kuten lehmusta, leppää ja tammea.
• Tarvittaessa lehtoaluetta ennallistetaan pienimuotoisella raivauksella ja muutamien kuusien kaatamisella.
• Ranta-alueille suunniteltiin lisäksi laidunnusta ja jatkorahoitus saatiinkin Helmikunnat 2 -hankkeen myötä.

Raisionlahti kartalla

Raisionlahti on rauhoitettu arvokkaana lintuvetenä ja se on maakunnallisesti arvokas lintukohde. Alue on tärkeä levähdys- ja ruokailupaikka muuttolinnuille, minkä lisäksi siitä nauttivat viihtyisänä virkistysalueena myös asukkaat. Rantaniittyjä laidunnettiin vielä 1950-luvulle asti, mutta sen jälkeen kaupungistumisen, jätevesien ja maankäytön muutosten vaikutuksesta lahti alkoi rehevöityä, likaantua ja kasvaa umpeen. Luonnonsuojelualue perustettiin 1984, minkä jälkeen aluetta on hoidettu ja kunnostettu. Raisionlahden Natureship-hoitosuunnitelma on laadittu vuonna 2012.

Hoitotoimenpiteet

• Ruovikon koneellinen niittomurskausta ja jyrsintää
• Laiduntavia lampaita ja nautoja
• Jatkotoimenpiteiden suunnittelu – ruovikoiden niitto ja laidunnus jatkuu vuosina 2023–2024 uuden Helmi-rahoituksen myötä
• Lisäksi hoitotoimenpiteiden seurantaa sekä hoitamattomien alueiden vaikutusta linnustoon

Raisionlahdella sijaitsevaa, noin kolmen hehtaarin niittyaluetta ei oltu hoidettu vuosiin. Alue on osin hakaniitty, osin vanhaa peltoa. Perhoshavaintojen perusteella niitty  on ollut Raisionlahden edustavin alue, mutta sittemmin se on pahasti heinittynyt. Alueelle ei ollut aiempaa hoitosuunnitelmaa.

Hoitotoimenpiteet

• Alueen luontoarvot kartoitettiin ja laadittiin hoitosuunnitelma.
• Alueelle ehdotetaan laidunnusta ja asiasta on aloitettu neuvottelut sopivan laidunyrittäjän kanssa.
• Syksyllä 2022 tehtiin hoitosuunnitelman mukaisesti puuston raivausta
• Laidunnukselle haettiin rahoitusta ja sitä toteutetaan uuden Helmi-avustuksen turvin vuosina 2023–2024.

Tuulilanketo kartalla

Tuulilanketo on asutuksen ympäröimä, hoidettu ketoalue joka on myös koulujen ja päiväkotien lähimetsä. Kedolla laidunsi aikoinaan lähellä sijainneen maatilan hevosia, mutta laidunnuksen päättymisen jälkeen keto alkoi rehevöityä ja kasvaa umpeen. Asukkaiden aloitteesta ketoa on kunnostettu ja hoidettu asukkaiden ja Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen talkoilla yhteistyössä Raision kaupungin kanssa.

Tuulilankedolla on erittäin runsasta ja edustavaa keto- ja niittylajistoa. Kukkivia kasveja voi tarkkailla keväästä loppukesään asti. Täällä esiintyy niin kedoille ja niityille yleisiä kasveja kuin harvinaisempiakin lajeja kuten valkolehdokkia ja tähkämaitikkaa. Hoidon tavoitteena on parantaa kedon valo-olosuhteita, vähentää rehevöitymistä sekä estää niityn umpeenkasvu ja vieraslajien leviäminen.

Hoitotoimenpiteet

• Alueelle tehtiin kasvillisuuskartoitus ja hoitosuunnitelman päivitys.
• Vesakoiden ja puiden raivaukset 2022.
• Hoitoniitot 2021 ja 2022.
• Hoitotoimet jatkuvat uuden Helmi-rahoituksen myötä vuosina 2023–2024.

Halikonjoen itärannan jokivarsiniitty on noin 10 hehtaarin alue, joka on pääosin tuoretta heinäniittyä. Se on osa Uskelanjoen ja Halikonjoen laaksojen valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Laiduntamalla jokivarsiniittyä estetään alueen rehevöityminen ja umpeenkasvu ja siten turvataan avoin perinnemaisema. Lampaat auttavat myös torjumaan haitallisten vieraslajien kuten komealupiinin, jättipalsamin ja kurtturuusun leviämistä alueelle. Alueella on säilynyt pieniä tuoreita pienruohoniittylaikkuja, joiden kasvillisuus on edustavaa: alueella kasvaa muun muassa keltamataraa, peurankelloa, sikoangervoa ja ketoneilikkaa.

Hoitotoimenpiteet

• Laidunnuksen suunnittelu ja toteutus, sopimukset tehtiin myös alueen yksityisten maanomistajien kanssa.
• Alueelta raivattiin ostopalveluna mm. vesakkoja, havupuiden taimet sekä tuomipihlajat ja ruusukasvustoja.
• Pienialainen vieraslajiesiintymä (jättipalsami) kitkettiin, lisäksi siivottiin roskia Salon työllisyyspalvelujen Waltti-iskuryhmän kanssa.

Kylänlapsenpuiston keto kartalla

Kylänlapsenpuiston keto on 1,9 hehtaarin laajuinen kalliokumpu, jonka ympärillä on rehevöityneitä niittyjä. Kedon lajisto on monipuolista ja muinaiskasvien hallitsemaa – kasvillisuus kertoo siis pitkäaikaisesta asutuksesta ja maatalouskäytöstä. Alueella on kuitenkin jonkun verran sinne kuulumatonta lajistoa, kuten istutettua kasvustoa ja puutarhakarkulaisia. Kedon edustavin alue on mäkikauraketoa. Kallioketo rajautuu pienialaiseen saarninotkoon, sembramäntyrinteeseen ja mesiangervoniittyyn.

Hoitotoimenpiteet

Kunnostuksen tavoitteena on avoin ja hoidettu keto. Aluetta pidetään avoimena raivaamalla varjostavaa ja alueelle kuulumatonta puustoa, kuten leppää, joka levittäytyy notkosta ketoalueelle. Saarninotkon luontoarvot säilytetään. Peruskunnostuksen jälkeen ketoa niitetään kerran kesässä ja niittojäte korjataan pois. Lisäksi vesakkoa poistetaan vähintään kolmen vuoden välein, ettei puusto pääse kasvamaan.

• Kohde on tarkistettiin elokuussa 2020 ELY-keskuksen kanssa ja todettiin, että voidaan edetä 2011 tehdyn hoitosuunnitelman mukaan.
• Sembramäntyrinteessä ja saarninotkossa poistettiin puustoa talvella 2021.
• Kedon kevätharavointi toukokuussa ja köyhdyttävä niittohoito kesäkuun ja elokuun alussa 2021 ja 2022. Niittoa teki Salon työllisyyspalveluiden Waltti-työryhmä.
• Peruskunnostuksen jälkeen alueen hoito jatkuu kaupungin omana työnä ja yhteistyökumppaneiden avulla.
• Keto oli lisäksi mukana SYKE:n PEBIHOITO-hankkeessa seurantakohteena kesällä 2021.

Kirjolan keto kartalla

Kirjolan keto on rinneketo junaradan varressa. Keto on vanhaa laidunta ja alueella on ollut myös asutusta: arkeologisessa inventoinnissa alueelta on löydetty mm. rautakautisia saviastian paloja. Puutarhakasvillisuus kertoo tuoreemmasta asutuksesta.

Ketoalueella aloitettiin vuonna 2000 raivaus- ja niittohoito, mutta hoito oli katkennut ja alue on rehevöitynyt ja osin jo kasvamassa umpeen. Hoidon puutteesta huolimatta alue on silti lajistoltaan edustava kohde ja siksi kiireellisen hoidon tarpeessa. Lisäksi alueella on jonkun verran sinne kuulumatonta lajistoa, kuten puutarhakarkulaisia sekä vieraslajeja. Hoidon tavoitteena on avoin ja hoidettu keto. Alueella kasvaa muun muassa ahdekaunokkia, sikoangervoa, mäkikauraa ja pölkkyruohoa.

Hoitotoimenpiteet

Alueelta poistetaan nuorta puustoa, vesakkoa, isotuomipihlajat ja terttuseljat sekä varjostavaa puustoa. Keto haravoidaan keväällä huhti-toukokuussa. Köyhdyttävä niittohoito tehdään kaksi kertaa kesässä alueen rehevimmissä heinäniittyjen osissa (kesäkuu ja elokuun alku). Peruskunnostuksen jälkeen ketoa niitetään vuosittain heinä-elokuun taitteessa ja niittojäte korjataan pois. Lisäksi vesakkoa poistetaan vähintään kolmen vuoden välein, ettei puusto pääse kasvamaan. Alueen viimeisin inventointi ja hoitosuunnitelma on vuodelta 2016 (ELY-keskus).

• Puustoa raivattiin talvella 2021.
• Rinteessä niitettiin kesällä 2021 ja 2022, niittojäte kerättiin pois pellon kautta. Talkoissa olivat mukana työllisyyspalveluiden Waltti-työpaja sekä Salon lukiolaiset.

Hämeenkylän keto kartalla

Hämeenkylän keto on 0,2 hehtaarin laajuinen peltojen ympäröimä niittykumpare. Alue on ollut laidunnuksessa vuoteen 1995 asti. Vuoden 2000 inventoinnissa alue on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi pienruohoniityksi, mutta alue on rehevöitymässä ja heinittymässä. Alueella kasvaa mm. ketonoidanlukko, mäkikaura ja ketopiippo.

Hoitotoimenpiteet

• Tarkistuskäynti ELY:n kanssa kesällä 2020, jonka perusteella suunniteltiin hoitotoimenpiteet.
• Alueen keskiosasta poistettiin nuori monihaarainen vaahtera ja pohjoisosassa pellon laidassa kasvava koivu.
• Alueelle jätettiin suuri metsälehmus ja sen läheisyydessä kasvava kataja.
• Peruskunnostuksen jälkeen ketoa niitetään kerran kesässä heinä-elokuun taitteessa ja niittojäte korjataan pois. Lisäksi vesakkoa poistetaan vähintään kolmen vuoden välein.

Somerikon niitty kartalla

Somerikon niitty on puolen hehtaarin laajuinen, etelään viettävä hiekkaharjanne. Alue on arvioitu vuonna 1995 valtakunnallisesti arvokkaaksi ketokasvikokonaisuudeksi. Alueen pohjoisosaa on niitetty, mutta hoidon puutteessa alueen eteläosaan oli jo kasvanut useita suurehkoja mäntyjä ja vesakkoa, joiden vuoksi alue oli kasvamassa umpeen ja metsittymässä. Tavoitteena on avoin ja hoidettu niitty, joka vaiheittuu viereiseen paahdealueeseen ja myös Asteljoen rantoihin.

Hoitotoimenpiteillä turvataan perinnemaisemakasvillisuuden säilyminen. Peruskunnostuksen jälkeen ketoa niitetään vuosittain heinä-elokuun taitteessa ja niittojäte korjataan pois. Lisäksi vesakkoa poistetaan vähintään kolmen vuoden välein, ettei puusto pääse kasvamaan.

Hoitotoimenpiteet

• Kohde tarkastettiin elokuussa 2020 ELY-keskuksen kanssa ja todettiin alueella tarvittavat hoitotoimet ja alueen jatkokehittämismahdollisuudet.
• Alueelta raivattiin mäntyjä erityisesti hiekkaharjanteen eteläosasta. Alueelle jätettiin kaksi suurta mäntyä maisemapuuksi sekä harjanteen kärkeen pihlaja. Harjanteen itäpuolelle kylväytynyt mäntytiheikkö raivattiin pois.
• Alue niitettiin kerran kesässä heinä-elokuun taitteessa. Niittojäte korjattiin alueelta pois. Mukana työllisyyspalvelujen Waltti-työryhmä.
• Hoitotoimia jatketaan laidunnuksella Helmi-rahoituksella vuosina 2023–2024.

Turun kaupungin alueella on kaupungin omistamilla mailla noin 170 vaateliaimpien ketokohteiden laikkuja. Helmikunnat-hankkeessa keskityttiin viiteen kaupunginosaan ja niiden kanssa yhtenäisen verkoston muodostaviin ketokokonaisuuksiin, joiden tiedetään ennakkoon olevan kasvillisuudeltaan arvokkaita ja olevan kiireellisimmin hoidon tarpeessa. Lisäksi kehitettiin kaupungin sisäistä toimintamallia, jolla ketojen hoito saataisiin sujuvaksi ja pysyväksi osaksi toimintakulttuuria kaupungin organisaatiossa.

Kohteet

• Korppolaismäki
• Vähäheikkilän kalliokedot (Pajamäen kallioketo, Vähäheikkilän koulun kallioketo, Korpilahdenpuiston kalliokedot)
• Puistomäki (Kenraali Airon puiston kedot)
• Uittamon alueen kedot (Uittamon palviljongin kedot, Syvänkallion kedot, Uimarannan kedot)
• Raunistulan alueen kedot (Vätinpuiston kedot, Ylikonsanmäen keto, Alfanmäen keto)

Hoitotoimenpiteet

• Hankkeessa kohteille tehtiin kevyt toteutussuunnittelu tarvittavista toimista sekä toteutuskartta. Lajistotietoa selvitettiin ja hyödynnettiin hoidon suunnittelussa.
• Kohteille tilattiin hoitotoimina mm. raivausta ja niittoa.
  • Työtilaukset tehtiin lisätyönä, sillä alueen kunnossapidon kilpailutetut alueurakat eivät sisältäneet ketoalueiden hoitoa. Hankkeen aikana luotiin toimintamalli siitä, miten kedot saataisiin pysyväksi osaksi kaupungin viheralueiden hoidon käytäntöjä.
  • Jälkihoito toteutetaan osana alueurakoinnin puistometsäohjelmaa tai toteutetaan erillisenä työtilauksena

Turun kaupungin alueella sijaitsee monia ELY-keskuksen päätöksellä suojeltuja luontotyyppejä, jotka ovat jalopuumetsiköitä ja pähkinäpensaslehtoja. Kohteet ovat luontoarvoiltaan merkittäviä, mutta luontoarvoja on verottanut varjostuksen lisääntyminen kuusettumisen seurauksena. Helmikunnat-hankkeessa keskityttiin kahdeksaan kiireellisimmän hoidon tarpeessa olevaan kohteeseen.

Kohteet

• Sorttamäen jalopuumetsikkö
• Vaahemäen jalopuumetsikkö ja pähkinäpensaslehto
• Maunulan pähkinäpensaslehto
• Ankkurikylän jalopuumetsikkö
• Impivaaran pähkinäpensaslehto
• Tervapääskyn pähkinäpensaslehto
• Suokadun pähkinäpensaslehto
• Erik Jämsän puiston pähkinäpensaslehto

Hoitotoimenpiteet

• Alueilta poistettiin varjostavaa puustoa, etenkin kuusia.
• Metsäisten luontotyyppien hoitotyössä pyritään tilaan, joka edellyttää mahdollisimman vähän jälkihoitoa osana kaupunkimetsien hoitoa. Käytännössä tämä jatkohoito on pienimuotoista kuusen alikasvoksen raivausta.
• Jälkihoito toteutetaan osana alueurakoinnin puistometsäohjelmaa tai toteutetaan erillisenä työtilauksena.