Miten näkövammainen tunnistaa oikean bussin tai tietää, milloin jäädä oikealla pysäkillä pois? Miltä kadulla liikkuminen tuntuu pyörätuolissa, ja miten suojatien ylitys sujuu? Entä miten bussissa toimitaan rollaattorin kanssa? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Varsinais-Suomen liiton, Valonian ja Turun ammattikorkeakoulun järjestämässä Liikenne aisti- tai liikuntarajoitteisen näkökulmasta -tapahtumassa huhtikuussa.
Liikenneympäristöön eläytyminen ja käyttäjän asemaan asettuminen on erityisesti fyysisen esteettömyyden näkökulmasta arvokas tapa tunnistaa kaupunkiympäristön esteitä. Tämän ymmärryksen vahvistamiseksi Varsinais-Suomen liitto ja Turun ammattikorkeakoulu järjestivät 21.4.2026 kokemuksellisen tapahtuman Turun seudun kuntien viranomaisille.
Tilaisuudessa kokeiltiin erilaisia apuvälineitä ja simulaatiovälineitä oikeissa liikennetilanteissa. Käytössä oli pyörätuoleja, rollaattoreita, näkö- ja kuulovammoja simuloivia välineitä sekä ikääntymistä havainnollistava AgeMan-simulaatiopuku. Tavoitteena oli kokea konkreettisesti, miltä liikkuminen tuntuu, kun jokin aisti puuttuu tai toimintakyky on tilapäisesti tai pysyvästi rajoittunut. Mukana oli myös kokemusasiantuntijoita alueellisista vammaisjärjestöistä, jotka jakoivat näkemyksiään arjen liikkumisen haasteista.
Silmiä avaavia kokemuksia liikenneympäristöstä
Osallistujat jaettiin neljään ryhmään, joille suunniteltiin erilaiset reitit. Reitteihin sisältyi kävelyä, bussimatka sekä matka jokilautta Förillä. Osallistujia kannustettiin kertomaan havainnoistaan, ajatuksistaan ja tuntemuksistaan vapaasti. Kokemukset vaihtelivat myönteisistä havainnoista – erityisesti bussinkuljettajien ystävällisestä ja avuliaasta palvelusta – aitoon hämmästykseen siitä, kuinka paljon vamma voi vaikuttaa liikkumiseen kaupunkiympäristössä. Liikkuminen hidastui merkittävästi, ja omat rajoitteet vaikeuttivat samalla myös ympäristön havainnointia. Kuten yksi osallistuja totesi:
”Silmien sulkeminen voi joskus avata silmiä äärimmäisen paljon.”
Monia yllättivät esimerkiksi jalkakäytävien reunakivien korkeuserot sekä epätasaisten pintojen ja jyrkkien kaltevuuksien vaikutus liikkumiseen, kun pyörätuolissa istuttiin ensimmäistä kertaa. Näkövammoja simuloivat lasit puolestaan tekivät käyttäjästään lähes täysin riippuvaisen muiden kaupunkitilassa liikkujien toiminnasta. Oikean bussin tunnistaminen pysäkillä osoittautui lähes mahdottomaksi, ja lähes kaikista busseista puuttuivat äänikuulutukset. Tämä jätti näkövammaisen matkustajan täysin epätietoiseksi sijainnistaan reitin aikana.
Osallistujien havaintoihin voi tutustua tarkemmin alla olevassa PDF-tiedostossa.
Tapahtuma vahvisti ymmärrystä esteettömästä liikkumisesta
Tapahtuma sai erittäin myönteistä palautetta niin kokemusasiantuntijoilta kuin kuntien edustajilta. Se lisäsi ymmärrystä liikkumisrajoitteisten ihmisten arjen haasteista ja toi esiin monia seikkoja, jotka tulisi huomioida nykyistä paremmin suunnittelussa ja sitä ohjaavissa asiakirjoissa. Tilaisuuden opit ja ryhmien tekemät havainnot hyödynnetään Turun MAL-kaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman päivityksessä.
Eri toimijoiden välinen vuoropuhelu on keskeinen osa inklusiivista suunnittelua. Kun eri käyttäjäryhmien tarpeita ja haasteita tarkastellaan yhdessä kentällä käyttäjien kanssa, liikennesuunnittelijat ja päättäjät ymmärtävät ongelmia paremmin ja löytävät niihin toimivampia ratkaisuja. Suunnittelu tapahtuu usein työpöydän ääressä aineistoja analysoiden ja asiakirjoja lukien, mutta kaikkia esteitä ei voi havaita pelkästään suunnittelupöydältä. Siksi olisi tärkeää, että myös kunnat ja yritykset järjestäisivät esteettömyyskartoituksia, joissa esimerkiksi pyörätuolia käyttävät ja näkövammaiset ihmiset voivat arvioida alueiden ja tilojen toimivuutta.
Tilaisuus järjestettiin osana EU-rahoitteista Interreg Europe INCLUDES -hanketta (2025–2029), jonka tavoitteena on vahvistaa yhdenvertaista liikennejärjestelmäsuunnittelua Turun MAL-kaupunkiseudulla.
