Tekstin ovat kirjoittaneet Riikka Leskinen sekä Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja Piia Leskinen.
Hankinnat ovat konkreettinen tapa tehdä kunnan kestävyystavoitteita todeksi. Hankintapäätöksillä vaikutetaan suoraan luonnonvarojen käyttöön, mutta myös ilmasto- ja luontovaikutusten syntymiseen pitkällä aikavälillä. Rakentamisen ja infran hankintojen vaikuttavuus on erityisen merkittävä, koska rakentaminen vastaa Suomessa neljänneksestä julkisten hankintojen aiheuttamista ilmastopäästöistä. Ne muodostuvat suurelta osin maa- ja vesirakentamisesta ja näihin liittyvistä korjaus ja kunnossapitopalveluista. On muistettava, että jo suunnitteluvaiheen palveluiden hankinnoilla on merkitystä, sillä suunnittelulla voidaan joko edesauttaa tai hankaloittaa kestävien ratkaisujen syntymistä rakennetussa ympäristössä.
Viime kuukausina Valonian ja Turun ammattikorkeakoulun asiantuntijoiden yhteistyönä olemme pohtineet sitä, miten luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää rakentamisen ja infran hankinnoissa. Olemme tarkastelleet asiaa kahden esimerkin kautta: kunnossapidon urakointiin sekä katu- ja puistosuunnitteluun liittyen. Olemme pohtineet laadullisten hankintakriteereiden muotoilua sekä käyneet markkinavuoropuhelua aiheesta yritysten kanssa.
Keskusteluihin on osallistunut hyvä joukko yrityksiä, ja keskustelu on selvästi ollut tervetullutta. Pääsimme hyvin konkreettisellekin tasolle miettiessämme esimerkiksi tarvittavia osaamisvaatimuksia, seurantamenetelmiä ja konkreettisia luonnon monimuotoisuutta lisääviä toimia ja niiden vaikuttavuutta. Kuitenkin samalla olemme saaneet huomata, että työ on vielä alussa: esimerkkejä on vielä aika vähän, vakiintuneita käytäntöjä vielä vähemmän. Valmiita vastauksia ja malleja ei vielä ole. Haluamme kuitenkin nostaa muutamia olennaisia havaintoja keskusteluista ja pohdinnoista:
Olennaisinta on, että hankinnan kohteen kuvauksessa selkeästi esitetään, että hankinnan yhtenä tavoitteena on luontohaitan välttäminen. On tärkeää saada tarjoaja ymmärtämään, mikä on olennaista ja mihin tavoitteisiin erityisesti halutaan keskittyä. Mikäli juuri luonnon monimuotoisuuteen liittyen halutaan luoda uudenlaisia ratkaisuja, kannattaa se tuoda selkeästi esille jo tavoitteissa. Mikäli hankintayksiköllä ei ole ratkaisua siihen, miten tavoitetta edistetään kyseisessä hankinnassa, voi tarjoajille antaa mahdollisuuden ehdottaa ja kehittää siihen ratkaisuja. Samalla on kuitenkin tärkeää määritellä konkreettiset vaatimukset, niiden asioiden osalta, joissa se on mahdollista.
Tärkeää on, että urakan toteuttajaksi löydetään sellaiset tekijät, joilla on luonnon monimuotoisuuden osaamista ja realistiset mahdollisuudet saavuttaa hankintayksikön asettamat tavoitteet. Tuon kyvykkyyden tai osaamisen osoittaminen tarjouksessa ei ole aivan yksinkertaista. Pelkkä vakuuttelu ei riitä, mutta välttämättä ei ole olemassa mitään tiettyä koulutusta tai kurssia, jolla tarvittavan osaamisen voi todentaa. Referenssien osalta kannattaa pyytää vain muutama tehtävän kannalta olennaisin sekä henkilöiden, että yrityksen osalta. Referenssien osalta yhtenä ongelmana on, että todistetusti onnistuneita referenssejä ei vielä oikein ole kenelläkään. Vaikka monet yritykset ovat olleet mukana hankkeissa, joissa on tavoiteltu luonnon monimuotoisuuden edistämistä, seurannan puuttuessa ei kuitenkaan ole tietoa siitä, kuinka hyvin nämä yritykset ovat onnistuneet pääsemään tavoitteisiin.
Kestävyysvaatimuksiin tulisi aina kytkeytyä myös seurantaa, mikä on haaste erityisesti laajemmissa hankinnoissa. Luontotavoitteiden seuraaminen on erityisen haastavaa, sillä monimuotoisuuden kehittymiseen voi mennä pitkä aika. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen osana rakennushanketta tai kunnossapitourakkaa on vielä varsin uusi asia ja edelliseen kohtaan viitaten, dokumentoitua tietoa siitä miten toteutetut toimenpiteet ovat onnistuneet, on vielä hyvin vähän. Toisaalta, mikäli tavoitteiden toteutumista ei seurata, ei myöskään opita mitkä ovat toimivia ja kustannustehokkaita tapoja edistää luonnon monimuotoisuutta ja mitä jatkossa pitäisi tehdä eri tavalla.
Yhteistyöhön ja kehittämiseen pohjautuvat hankintamallit, kuten allianssi, voi olla toimiva menettelytapa juuri sellaisissa hankkeissa, missä konkreettiset toteutustavat ja toimenpiteet ovat vielä kehitteillä. Yhteinen päämäärä voidaan tällöin saavuttaa joustavasti eri toimien yhdistelyllä.
Vaikka asioita katsotaan pitkäjänteisesti ja sopimuskausi voi olla monivuotinen, voi rohkeitakin kokeilun paikkoja saada mukaan, kun niille on yhdessä määritelty jonkinlaiset raamit jo sopimuksen käynnistyessä.
Olennaista aina on, että keskustelu yritysten kanssa on avointa ja ennakoivaa, jolloin myös heillä on mahdollisuus varautua tarjouksen tekemiseen ja hankintayksikön tavoitteisiin.
Työ tarkastelussa olleiden kahden hankintaesimerkin kanssa jatkuu edelleen ja vasta pitkällä aikavälillä näemme, mikä on kehittämistyön lopullinen vaikutus luonnon monimuotoisuuden vahvistumiseen. Julkisella sektorilla on mahdollisuus tuoda kestäviä ratkaisuja tarjoaville yrityksille vahvempaa jalansijaa markkinoilla, mutta hankinnat on valmisteltava huolella ja tasapuolisuuden periaatteita noudattaen. Siksi myös kehittämistyötä on tehtävä harkiten ja eri näkökulmia ja tutkittua tietoa huolella peilaten.
Olemme huomanneet, että tarvitaan monenlaisia malleja ja käytäntöjä, jotta eri kokoiset kunnat ja hankintayksiköt tunnistavat omat vaikuttamismahdollisuutensa. Hankintakäytännöt elävät muuttuvassa markkinatilanteessa ja erilaisten tavoitteiden ristipaineessa. Siksi ajankohtaisen tiedon ja oppien jakaminen on erityisen tärkeää.
