Kunnostustarinoita Varsinais-Suomesta!
Kiskon Kirkkojärven hoitoyhdistys on toiminut yli 30 vuotta ja melkein alusta asti mukana on ollut nykyinen puheenjohtaja Markku Marttinen. Hydrobiologi teki uransa Ely-keskuksessa johtavana kalatalousvirkamiehenä, eikä voinut eläkkeelle siirtyessään vain kalastaa ja hoitaa puutarhaa. Kun elämäntehtävänä on vesistöjen hyvinvointi, on eläkepäivillä syntynyt muun muassa 17. kohtainen Kirkkojärven hoitosuunnitelma vuosille 2022–2027 sekä yhdistyksen kotisivut, jonne on koottu runsaasti tietoa Kiskonjoen vesistöstä ja Kirkkojärven hoidosta ja tilasta. Äkkiseltään voisi ajatella, että Kirkkojärvellä asiat ovat aika mukavasti.
”Kiskonjoen vesistöä pitäisi hoitaa kokonaisena vesistönä. On turhauttavaa, että olemme vuosikymmenet hoitaneet Kirkkojärven oireita, kun pitäisi pureutua juurisyihin.”
Hoitokalastusta sekä niittoa on tehty Kirkkojärvellä vuosikausia ja ravinteita on sitä kautta vähennetty, mutta järven tilaa se ei välttävästä hyväksi ole nostanut.
”Pistekuormitusta tulee Salon kaupungilta, joka laskee Toijan jätevedet edelleen järveen. Sen pitäisi loppua 2027, mutta runkoviemärin rakentaminen Muurlan kautta Saloon on jälleen kerran rahakysymys. Valitettavasti uskon, että sen hyötyjä pidetään liian pienenä suhteessa hintaan.”
Marttisen mukaan pelin henki on ollut sama viimeiset 30 vuotta etenkin kaikista merkittävimmän tekijän vähentämiseksi.
”Kaikista tärkein tekijä ravinnekuorman vähentämiseksi on maa- ja metsätalouden kuormitus. Se on alueen kaikkien järviyhdistysten toiminnan ongelma, johon ei ole löytynyt kunnon ratkaisuja. Kiskonjoen vesistö laskee Saaristomereen, joka voi huonosti. Vesiensuojelua pitäisi toteuttaa laajan vesistön koko valuma-alueella, eikä vain järvikohtaisesti.”
Ratkaisuna Marttinen näkee muun muassa Valuma-aluesuunnittelun tiekartan sekä maataloustukien ohjaamisen tehokkaisiin vesiensuojelutoimiin ravinne- ja kiintoainekuormien rajoittamiseksi. Myös ennallistamisasetuksessa on toivon pilkahdus.
”Keskustelu ennallistamisasetuksesta meni metsään, kun meitä peloteltiin metsien ennallistamisen kustannuksilla. Metsät ovat vain murto-osa kokonaisuutta. Uskon asetuksen tuovan vauhtia vesistöjen kunnostamiseen, johon on suuri tarve varsinkin tällä alueella”.
”Jotta Itämeren tila paranisi, on tarkasteltava myös sisävesien tilaa. Näitä kahta ei voi erottaa toisistaan.”
Massiiviset sinileväkukinnot toistaiseksi historiaa
Kiskon Kirkkojärvessä on niitetty ruovikoita 440 tonnia 70 hehtaarin alalta vuosina 2020–2022.
”Kokonaisrahoitus oli 85 000 euroa, josta puolet tuli Elyn tukena. Salon kaupungilta ja yksityiseltä säätiöltä saatiin lisäksi pieni avustus. Omarahoitusosuus oli 45 prosenttina, joka tehtiin talkootyönä. Talkootunteja kertyi 1 453.”
Ruovikoiden poisto on parantanut virkistyskäytön edellytyksiä ja avannut kaloille kulkuyhteyksiä.
”Vaelluskalat pääsevät Kirkkojärveen Kiskonjokeen rakennettujen kalateiden kautta. Umpeutuneiden jokisuiden avaaminen Kirkkojärvessä on tärkeää kaloja ajatellen. Olemme myös osallistuneet Holstenkosken padon purkuun pienellä rahoituspanostuksella.”
Ruovikoiden niitto on myös vähentänyt järven ravinnekuormaa ja massiivisia leväkukintoja ei enää ole esiintynyt. Pienet toimet ovat tärkeitä, mutta kokonaisuutta ajatellen ne eivät riitä.
”Vaikka fosforia poistuu ruovikoiden poiston yhteydessä, isommassa kuvassa järven ravinnetasot nousevat ja happi loppuu talvisin syvänteistä. Ongelmia on muitakin, kuten esimerkiksi vesistön säännöstely, jonka energiataloudellinen merkitys on vähäinen, mutta joka aiheuttaa järveen suuren veden korkeusvaihtelun. Lisäksi järveen ja Kiskonjokeen valuu kahdesta vanhasta kaivoksesta myrkkyvesiä.”
Lounais-Suomen Vesiensuojeluyhdistys on käynnistänyt hankkeen Salon järvet, jonka tiimoilta Kirkkojärvessä selvitetään valuma-alueen kaikki kuormituslähteet ja tehdään kunnostussuunnitelma sen mukaan. Marttinen toivoo, että vastaavat selvitykset ja suunnitelmat tehtäisiin vesistön kaikista järvistä.
”Toimin myös Suomen vesistösäätiön koordinoimassa Vesistöpaneelissa, jossa on mukana 17 vesi- ja ympäristöalan asiantuntijaa ympäri Suomen. Paneeli etsii ratkaisuja maamme sisävesien tilan parantamiseen liittyviin haasteisiin. Jotta Itämeren tila paranisi, on tarkasteltava myös sisävesien tilaa. Näitä kahta ei voi erottaa toisistaan.”
Hoitokalastuksesta luovuttu
Järven petokalakantaa on vahvistettu vuosien saatossa, joten hoitokalastus on menneisyyttä. Yhdistys on teettänyt selvityksen Kirkkojärven kuhan kasvusta ja optimaalisesta alamitasta. Tämän jälkeen yhdistys on hakenut Elyltä päätöksen kuhan alamitaksi 45 senttiä ja verkkojen pienimmäksi solmuväliksi 55 milliä. Mikäli hoitokalastuksiin halutaan ryhtyä, Marttinen suosittelee ensin koeverkkokalastuksia.
”Koeverkkokalastuksella selvitetään kalaston koostumus ja mikäli petokaloja on hyvin vähän, on syytä harkita myös hoitokalastuksia petokalojen kalastuksen säätelyn lisäksi. Suuret särkikalamassat rehevöittävät vesistöä. Olemme teettäneet Länsi-Suomen kalatalouskeskuksella koeverkkokalastuksia viiden vuoden välein. Kirkkojärvellä on vahvat kuha- ja haukikannat.”
