Luovien alojen kiertotaloudessa on paljon mahdollisuuksia. Taiteilijat, muotoilijat ja muut luovat tekijät pystyvät usein hyödyntämään sellaisiakin materiaaleja, jotka muuten päätyisivät jätteeksi. Taide voi myös auttaa näkemään materiaalin uudella tavalla ja löytämään sille uusia käyttötapoja. Se voi myös avata yleisölle uusia näkökulmia kulutukseen ja resurssien käyttöön liittyen.
Taiteen talolla 28.4.2026 järjestetty Materiaalirakkautta-tapahtuma toi yhteen ylijäämämateriaaleista kiinnostuneita luovan alan toimijoita sekä organisaatioita, jotka etsivät uusia tapoja saada ylijäämämateriaalia hyötykäyttöön. Tapahtuman tavoitteena oli rakentaa yhteyksiä materiaalien tarjoajien ja niitä hyödyntävien luovien tekijöiden välille. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Humak, Turun kaupunki ja Valonia.
Tapahtuman avasi kuvataiteilija Oona Tikkaoja, joka tarkasteli puheenvuorossaan materiaaleja sukulaisuuden näkökulmasta. Hän haastoi osallistujia pohtimaan materiaaleja osana laajempia suhteiden verkostoja. Materiaalien historiaan perehtyminen ja niiden sekä ihmisten yhteenkietoutuneisuuden hahmottaminen voivat avata uudenlaisia tapoja toimia vastuullisesti ja luovasti.
Aikamatka 20360 -purkutaideteoksen takana olevat yhteisötaiteilija Pia Bartsch ja taiteilija Sophia Bartsch esittelivät konkreettisia esimerkkejä uusiokäytöstä yhteisötaiteessa. Puheenvuoro havainnollisti, kuinka arkisista esineistä ja käytöstä poistetuista materiaaleista voi syntyä yhteisöllisen tekemisen kautta jotain täysin uutta – pöydästä brachiosaurus tai sangosta sika.
Turun kaupunginteatterin valmistuksen päällikkö Sami Nurmi kertoi, kuinka kiertotalous näkyy teatterin arjessa. Lavasteita suunnitellaan uudelleenkäytettäviksi, materiaaleja lainataan ja jaetaan muiden teattereiden kanssa, ja materiaalit löytävät aina uusia käyttökohteita.
“Kiertotalous ei rajoita luovuutta, vaan ohjaa tekemään parempia valintoja.”
Lounais-Suomen Jätehuollon kiertotalousasiantuntija Kaisa Jussila sekä Turun Ekotorin Kati Kalkamo ja Paula Salonen esittelivät erilaisia taiteilijayhteistyön malleja ja kannustivat luovia tekijöitä kysymään rohkeasti yhteistyömahdollisuuksia. Yhteistyötä on tehty esimerkiksi materiaalikeräyksinä; on kerätty hiustenkuivaajia, kiekkopuhelimia ja muita materiaaleja erilaisiin projekteihin. Olennaista on, että taiteilija tietää, millaista materiaalia kaipaa.
Tapahtuman päätti Goodstockin yrittäjä Panu Sirkiä puheenvuorolla ”Vähemmän varastoja, enemmän tarinoita”. Sirkiä korosti, että kiertotalouden suurimmat esteet eivät useinkaan ole teknisiä, vaan liittyvät rutinoituneisiin toimintatapoihin ja asenteisiin. Hän esitteli esimerkkejä siitä, miten erilaiset materiaalit ovat löytäneet Goodstockin kautta uusia käyttötarkoituksia – oopperatuolit ovat päässeet ravintolan tuoleiksi, juhlateltan matto lelukauppaan ja kalaverkot teatterirekvisiitasta messukeskukseen.
Vilkasta keskustelua yhteistyömahdollisuuksista
Osallistujat vaihtoivat kokemuksia materiaalien saatavuudesta, yhteistyömahdollisuuksista ja kohdatuista käytännön haasteista.
Helposti saatavilla olevan tiedon rooli on olennainen; moni taiteilija tekee paljon työtä etsiessään ylijäämämateriaaleja eri paikoista. Koottu tieto mahdollisista materiaalilähteistä ja yhteistyömalleista auttaisi taiteilijoita hyödyntämään ylijäämämateriaaleja entistä laajemmin. Keskusteluissa nousi esiin tarve pysyville kohtaamispaikoille ja välittäville rakenteille, joiden avulla materiaalien tarjoajat ja niitä tarvitsevat tekijät löytäisivät toisensa helpommin.
Materiaalirakkautta-tapahtuma järjestettiin osana Creative Circular Cities -hanketta, jossa kehitetään kiertotaloutta edistäviä ratkaisuja luovien alojen osaamista hyödyntäen. Hanke on saanut rahoitusta EU:n Interreg Baltic Sea Region 2021–2027 –ohjelmasta.
