Arkisella materialismilla tai materian rakastamisella on huono maine. Syystäkin – usein ajatellaan, että rakkautemme tavaraan on johtanut luonnonvarojen ylikulutukseen, ilmastokriisiin ja luontokatoon.
Perustarpeemme ovat kuitenkin aineellisia. Tarvitsemme ruokaa, ilmaa, vettä ja suojaa, jota saamme esimerkiksi vaatteista ja rakennuksista, elääksemme ja pysyäksemme terveinä.
Tarvitsemme siis tavaraa. Miten voisimme rakastaa sitä paremmin? Rakkauteen kuuluu kunnioitus ja huolenpito. Kukin varmasti tunnistaa harmituksen, kun lempikengät tai jokin kodinkone tai työväline lakkaa toimimasta. Yhtä hyvän löytäminen on vaikeaa, eikä uusi tunnu aivan samalta.
Vaatekaapinkaan kulmakivistä ei tarvitse luopua, kun hoitaa niitä oikein ja paikkaa kulumat ajoissa. Lempikenkien kanssa saa lisää yhteisiä kilometrejä, kun käyttää ne välillä suutarilla ja polkupyörä kulkee pitempään, kun siitä pitää hyvää huolta.
Huolenpito voi muuttaa suhdetta tavaraan, auttaa säästämään ja helpottaa hankintoihin liittyvää vaivannäköä. Se voi tuoda iloa paitsi esineiden käyttöiän, myös uusien taitojen karttumisen myötä. Uudelleenkäyttö tarjoaa tilaa myös luovuudelle – vanha voi saada uuden tarkoituksen tai uuden uniikin yksityiskohdan, tarpeeton uuden käyttäjän tai materiaalit uuden muodon. Käsillä tekeminen rentouttaa ja huolenpito voi auttaa laskeutumaan digiulottuvuuksista takaisin kehoon ja tähän hetkeen.
Tarvitsemme tuotteita, jotka on suunniteltu kestämään aikaa, korjaamista ja kierrättämistä. Materiaalirakkaus voi lisätä kunnioittavaa suhdetta materiaan, ympäröivään maailmaan ja luontoon, sekä ymmärrystä siitä, että kaikki käyttämämme on peräisin jostakin.
