Tämä artikkeli on taustoittavaa tietoa Varsinais-Suomen ilmastokartan 2030 rakentamisen osuuteen.

Tutustu rakentamissektorin muutostavoitteisiin, kärkiteemoihin ja toimenpiteisiin (Ympäristö NYT).

Varsinais-Suomen ilmastotiekartta 2030 koostuu keskeisille CO2-päästöjä aiheuttaville sektoreille yhteistyössä asetetuista tavoitteista ja toimenpiteistä. Varsinais-Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035. Tiekartta kannustaa kaikkia toimijoita tunnistamaan roolinsa, mahdollisuutensa ja vastuunsa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Alue- ja kuntatason ratkaisuilla voidaan vaikuttaa moniin päästölähteisiin. Valonia on ollut mukana työssä mm. osana Canemure – kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia -hanketta.

Rakentaminen ja rakennusten energiankulutus ovat suuri päästölähde. Suomessa rakennusten käytön aikaisista päästöistä 76 % on energiankäytön päästöjä ja tästä suurin osa aiheutuu tilojen lämmityksestä (Rakennusteollisuuden vähähiilisyyden tiekartta). Rakentamisen päästöjen vähentämiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistä, jolloin rakennuksen arkkitehtuuri-, rakenne- ja työmaasuunnittelu ovat alusta lähtien mukana. Suunnittelussa määritellään materiaalien päästöt, elinkaarikestävät tuotteet, muuntojoustavuus, talotekniikka, energiaratkaisut ja käyttökelpoisuus. Oikea-aikaisella ja suunnitelmallisella kunnossapidolla ja huollolla lisätään rakennusten käyttöikää.

Muuttuva ilmasto sään ääri-ilmiöineen lisää rakentamisen vaatimusten ja rakennusten ylläpidon tarvetta. Sen vaikutukset tulee huomioida rakentamisen koko ketjussa, aina alueiden käytön suunnittelusta rakennusten sijoitteluun, rakentamiseen ja elinkaaren aikaiseen ylläpitoon asti. Etenkin rakennusten ulkoverhoilu kuormittuu kosteudesta ja tuulesta. Sateisuuden lisääntyminen kasvattaa saderasitusta 20–50 prosentilla, ja tuulisella säällä viistosateet kastelevat rakennusten julkisivuja useammin kuin ennen. (Ilmasto-opas.fi: Rakentaminen – sopeutuminen)

Lämpimämmät talvet ja vähäinen haihtuminen jättävät ulkopinnat pidemmäksi aikaa märiksi. Pidentyvät helle- ja kuivuusjaksot kuormittavat myös talojen julkisivuja, lisäävät viilennyksen tarvetta sekä voivat aiheuttaa rakennusten ympäristön maaperän kuivumista. Ulkopintojen käyttöaika tai huoltoväli todennäköisesti lyhenee tulevaisuudessa. Myös maaperän ominaisuudet ja tulvavaara-alueet muuttuvat.

Asetetut tavoitteet tukevat siirtymää vähähiilisyyteen

Rakennusteollisuuden vähähiilisyyden tiekartassa kartoitettiin rakennusteollisuuden ja rakennetun ympäristön hiilijalanjälki ja laadittiin kaksi skenaariota päästöjen kehittymisestä. Perusskenaarion mukaan toimialalla ollaan jo vähentämässä päästöjä 66 prosentilla vuoteen 2035 mennessä. Tunnistettujen teknologiaharppausten avulla voidaan päästä jopa 80 prosentin vähennykseen.

Suomen pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategian (2020) tavoitteena on vähentää asuin- ja palvelurakennusten hiilidioksidipäästöjä vuoden 2020 alusta 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Näiden rakennusten lämmitys aiheutti vuonna 2020 noin 7,8 Mt hiilidioksidipäästöjä, mikä oli noin 17 prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä (46 MtCO²).

Ympyrädiagrammi: Rakennusten kerrosalan jakautuminen käyttötarkoituksen mukaan Varinais-Suomessa (Tilastokeskus 2020). Pientaloja on suurin määrä, 34 %. Seuraavaksi kerrostalot 21 %, Teollisuusrakennukset 11 %, Rivitalot 8 % ja liikerakennukset 6%. Hoitoalan rakennuksia on 2 %.

Ennen vuotta 2020 valmistuneita rakennuksia, jotka täyttävät uudisrakennusten asetuksen 1010/2017 E-lukuvaatimukset, kutsutaan lähes nollaenergiarakennuksiksi. Rakennuskanta uudistuu 1–2 prosentin vuosivauhtia, joten on tarpeen painottaa olemassa olevan rakennuskannan päästöjen vähentämistä ja tässä erityisesti lämmitysenergian päästöjen vähentämistä. Jotta hiilineutraalius voidaan saavuttaa, myös olemassa olevien rakennusten keskimääräisen lämmitysenergiantarpeen tulee pienentyä vuoteen 2030 mennessä samassa suuruusluokassa kuin uusien rakennusten. Rakennustyypistä riippuen tarpeen tulee vähentyä 12–23 %.

Kunnilla ja muilla julkisilla hankkijoilla on merkittävä rooli rakennuskannan päästöjen pienentämisessä. Rakennusten rakennuttaminen ja kunnossapito sekä lämmitys- ja sähköenergian hankinta ovat kuntahankintojen suurimpia ilmastopäästölähteitä. Julkisen rakennuttajan on jo nykytilanteessa mahdollista hyödyntää rakennuksen hiilijalanjälkeä osana rakennuksen tarjouskilpailua. Kilpailutettaessa on tärkeä varmistaa, että tarjoajat käyttävät standardoitua laskentamenetelmää. Suomessa rakennusten elinkaarilaskennan vahvistettu standardi on eurooppalainen EN 15978:2011-standardi. (Hankintakeino.fi: Kohti vähäpäästöistä rakennuskantaa PDF)

Yksityisten kiinteistönomistajat ja taloyhtiöt ovat niin ikään paljon haltijoina. Varsinais-Suomen rakennusten kerrosalasta 34 % on pientaloissa ja 29 % asuinkerrostaloissa ja rivitaloissa. Kerrostaloista merkittävä osa on rakennettu 1970-luvulla ja ylivoimainen osa vuosivälillä 1960–1999. Rivitalojen rakentaminen oli vilkkainta 1980- ja 1990-luvuilla.

Rakentamisen ja rakennusten päästövähennysten saavuttaminen edellyttää, että toimialalle tuotteita kehittävät ja myyvät yritykset kehittävät vähähiilistä tarjontaa. Tässä taas tarvitaan yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa.

Koko rakentamisen arvoketjussa tarvitaan ammattitaidon päivittämistä. Uusia tarvittavia taitoja ovat muun muassa modulaaristen, kierrätettävien ja energiatehokkaiden rakennusten suunnitteluosaaminen, uusiutuvien ja kierrätettävien materiaalien tuntemus, paluulogistiikan osaaminen, koodaus, innovaatio-osaaminen sekä korjaukseen, huoltoon ja kierrätykseen liittyvät manuaaliset taidot.

Pylväsdiagrammi pientalojen ikärakenteesta Varsinais-Suomessa (Tilastokeskus 2021). Pientalokanta on verrattain vanhaa, korkeimmat pylväät ajoittuvat vuosiin 1940–59 (n. 21000kpl) sekä ennen vuotta 1939 (n. 18000 kpl). SIttemmin rakentaminen on ollut tasaista 10 000 kpl molemmin puolin per vuosikymmen.
Pylväsdiagrammi rivi- ja kerrostalojen ikärakenteesta Varsinais-Suomessa (Tilastokeskus 2021) osoittaa, että rivitaloja on rakennettu selkeästi eniten 1981–89 (liki 2500 kpl), kerrostalojen korkein pylväs on vuosikymmentä aiemmin (noin 1300 kpl). Ennen vuotta 1939 rakennettujen talojen osuus on suunnilleen sama, kuin vuosina 2010–20 rakennettujen.

KORJAUSRAKENTAMINEN

Pitkän aikavälin korjausrakentamisen strategian mukaan fossiilisista polttoaineista luopuminen rakennusten lämmityksessä ja sähköntuotannossa leikkaa vuosivälillä 2020–2050 olemassa olevien rakennusten päästöistä 40 prosenttia. Päästövähennyksiä saadaan paremmasta energiatehokkuudesta, tilatehokkuuden paranemisesta, uusiutuvasta energiasta sekä rakennusten poistumasta. Hiilijalanjäljen pienentämisen näkökulmasta olemassa olevan rakennuskannan korjaaminen ja jo käytössä olevien materiaalien hyödyntäminen on pääsääntöisesti ensisijainen vaihtoehto.

Korjausrakentamisessa päästöjä vähentäviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi lämmitysjärjestelmän vaihto ja rakennusautomaation asentaminen lämmityksen, ilmanvaihdon ja valaistuksen ohjaukseen sekä energiatehokkuuden parantaminen rakennuksen eristystä parantamalla.

Vähäpäästöisiä ratkaisuja lämmityksen päästöjen pienentämiseen ovat maalämpö, hukkalämmön hyödyntäminen, biokaasulaitoksen tuottama lämpö tai uusiutuvilla tuotettu kaukolämpö. Rakennukset voivat tuottaa myös itse energiaa. Vuoden 2021 alusta voimaan tullut ns. mittausasetuksen muutos (VNA 1133/2020) mahdollistaa paikallisesti esimerkiksi taloyhtiön aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön jakamisen suoraan osakkaille sekä ylijäämän syöttämisen sähköverkkoon.

Energiatehokkuussopimukset ovat keskeinen kansallisen energia- ja ilmastostrategian keino edistää vastuullista energiankäyttöä Suomessa. Eri sektoreilla, kuten vuokra-asunnoilla, toimitilakiinteistöillä ja kunta-alalla on oma sopimuksensa, johon liittyneet organisaatiot kehittävät energiatehokkuutta yhteisten tavoitteiden mukaisesti.

UUDISRAKENTAMINEN

Uudisrakentamisessa rakennusten elinkaarinen hiilijalanjälki on tulossa keskeiseksi tarkastelun kohteeksi. Uusien energiatehokkaiden rakennusten elinkaarisista päästöistä noin puolet syntyy itse rakentamisesta ja rakennusmateriaaleista ja noin puolet käytönaikaisesta energiankulutuksesta.

Vähähiilisten ratkaisujen onnistunut toteuttaminen alkaa kokonaisuuden tarkastelulla sekä rakennuksen arkkitehtuuri-, rakenne- ja työmaasuunnittelusta. Elinkaarinen hiilijalanjälki koostuu rakennusmateriaalien, erityisesti päärakennusmateriaalin valinnasta ja valmistuksesta, rakennustyömaan toiminnoista, käytön aikaisesta energiankulutuksesta sekä kunnossapidosta ja lopulta rakennuksen purkamisesta ja rakennusosien kierrättämisestä tai loppusijoittamisesta.

Eduskunta hyväksyi maaliskuussa 2023 rakentamislain, joka tulee voimaan 1.1.2025. Sen myötä ilmastonmuutoksen torjunta tulee kattavasti osaksi rakentamisen lainsäädäntöä. Laki ohjaa rakentamaan vähähiilisesti, eli huomioimaan rakennuksen koko elinkaaren aikana syntyvät ilmastohaitat ja -hyödyt. Jatkossa erilliset asetukset rakennuksen ilmastoselvityksestä, materiaaliselosteesta ja hiilijalanjäljen raja-arvoista tulevat osaksi Suomen rakentamismääräyskokoelmaa. Myös kiertotalouden vaatimukset rakentamisessa vahvistuvat, kun rakennukset on suunniteltava pitkäikäisiksi ja muunneltaviksi.

Rakentamisen päästötietokanta tarjoaa puolueetonta dataa Suomessa käytettävien rakennustuotteiden ilmastovaikutuksista kuten hiilijalanjäljestä, hiilikädenjäljestä, materiaalitehokkuudesta ja kierrätettävyydestä. Tiedot yhdenmukaistavat rakennusten päästöjen elinkaarilaskentaa ja helpottavat näin vähähiilisten rakennusten suunnittelua. Palvelua kehitetään edelleen ja siitä vastaa Suomen ympäristökeskus SYKE ympäristöministeriön toimeksiannosta.

Rakentamisen ja infrarakentamisen päästötietokannat CO2data.fi

Kautta linjan rakentamisessa noudatettavia ”päästöniukkoja” periaatteita ovat korjaus- ja täydennysrakentaminen, vähäpäästöinen rakentaminen, monikäyttöisten ja muunneltavien rakennusten rakentaminen ja rakennusten hyvä huollettavuus. Uudisrakentamisen sijaan on aina arvioitava, voitaisiinko hyödyntää olemassa olevaa rakennuskantaa.

INFRARAKENTAMINEN

Infrarakentamisen päästöjen osuus rakennetun ympäristön elinkaaren hiilijalanjäljestä on liki kolmannes, kun käyttövaiheen energiankulutuksen päästöjä ei lasketa mukaan. Infrarakentamisen päästöistä noin 90 % ja valtaosa myös kustannuksista ratkaistaan suunnittelun eri vaiheissa. Nyt tapahtuvan suunnittelun vaikutukset ulottuvat pitkälle rakennetun ympäristön elinkaareen.

Infraan sisältyvät liikenneverkot (tie- ja rataverkko, satamat ja vesiväylät sekä lentokentät) sekä yhdyskuntatekniikka, joka koostuu kaukolämpö-, sähkö-, maakaasu-, vesijohto-, viemäri- ja dataverkoista.

Infrarakentamisessa päästöjä voidaan vähentää esimerkiksi käyttämällä uusio- ja muita vähäpäästöisiä materiaaleja, kuten betonimursketta, teollisuuden sivutuotteita ja matalalämpöasfalttia korvaten niillä esimerkiksi luonnonkiviainesta ja sementtiä. Uusiomateriaalien käytön lisääntyminen edellyttää nykyistä parempaa massojen ja purkumateriaalien hallintaa, digitaalisia järjestelmiä sekä käsittely- ja varastointipaikkoja. Näin saadaan myös kuljetuksen päästöjä ja kuluja hallintaan.

On myös tärkeää ottaa huomioon ja kehittää vihreää infrastruktuuria, joka sisältää sekä luonnontilaiset alueet, kuten metsät ja purot että rakennetut viheralueet, kuten puistot, viherkatot ja hulevesirakenteet. Vihreä infra lisää kaupunkialueiden ilmastonkestävyyttä ja auttaa kaupunkeja sopeutumaan muuttuvan ilmaston haasteisiin.

Kattava vihreä infrastruktuuri saavutetaan parhaiten huolellisella strategisella aluesuunnittelulla. Säilyttämällä ja palauttamalla viheralueita kaupunkialueelle voidaan hyödyntää luonnon kykyä hillitä ja rajoittaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Kasvillisuuden kattamat alueet edistävät hulevesien hallintaa, vähentävät tulvariskiä, toimivat hiilinieluina ja -varastoina, tukevat kaupunkiluonnon monimuotoisuutta, viilentävät ja puhdistavat kaupunki-ilmaa ja luovat viihtyisyyttä.

Turun kaupunki on kehittänyt siniviherkertoimen pihasuunnitelmien tarkistamiseen. Työkalulla arvioidaan vihertehokkuutta, kasvillisuuden ja pintojen määrää ja laatua tontilla tai korttelissa. Se kertoo myös suuntaa antavasti, miten paljon kasvillisuus ja mahdolliset hulevesirakenteet viivyttävät hulevettä. Turun kaupungin vihertehokkuuden tavoitetasoista voimassa olevilla kaava-alueilla on päätetty rakennusjärjestyksessä.

Kiertotalous kytkeytyy rakentamisen ilmastotavoitteisiin keskeisesti

Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kiertotalouden strategisesta ohjelmasta 8.4.2021. Tavoitteena on muutos, jolla kiertotaloudesta luodaan talouden uusi perusta vuoteen 2035 mennessä. Ohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi lisätä vähähiilisiä kiertotalousratkaisuja mm. julkisen sektorin rakentamisessa, energia- ja infrastruktuurihankkeissa sekä palveluiden hankinnoissa.

Merkittävimmät kiertotalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähennyspotentiaalit ovat: metallien käytön optimointi ja uudelleenkäyttö metalli- ja konepajateollisuudessa ja rakentamisessa, sementin- ja betoninkäytön optimointi, betonielementtien uudelleenkäyttö, klinkkerin korvaaminen muilla sidosaineilla, puurakentaminen, puumateriaalin kaskadikäytön lisääminen metsäteollisuudessa ja rakentamisessa, biokaasu sekä muovijätteen polton lopettaminen, kierrätys ja materiaalihyötykäyttö.

Tulevaisuuden potentiaalisista kiertotaloustoimenpiteistä esille nousevat geopolymeerit sementti- ja betoniteollisuudessa sekä hiilidioksidin talteenoton ja hyödyntämisen CCU-teknologia, jota voidaan käyttää ainakin metalli-, metsä-, sementti- ja kemianteollisuudessa. CCU:lla ja Powerto-X-teknologialla voidaan valmistaa päästöttömällä energialla lähes hiilineutraaleja liikennepolttoaineita, proteiinia ja materiaaleja.

Termistöä tutuksi!

Kaskadi-periaatteella tarkoitetaan raaka-aineiden käytön asettamista tärkeysjärjestykseen resurssitehokkuuden aikaansaamiseksi. Esim. puusta tehdään korkeamman jalostusasteen tuotteita, jotka uusiokäytetään tai kierrätetään ja vasta viimeiseksi hyödynnetään energiaksi.

Geopolymeerit ovat epäorgaanisista raaka-aineista valmistettuja kiinteitä materiaaleja, joilla voidaan korvata esim. muovia ja betonia. Geopolymeerin pääasiallinen raaka-aine on yleensä jokin runsaasti piitä ja alumiinia sisältävä epäorgaaninen materiaali, joka voi olla peräisin luonnosta tai teollisesta toiminnasta.

CCU-teknologialla tarkoitetaan hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä muuntamalla se arvokkaiksi tuotteiksi, kuten polttoaineiksi ja kemikaaleiksi.

Power-to-X-teknologialla tarkoitetaan sellaisia prosesseja, joiden avulla uusiutuvaa sähköä voidaan varastoida synteettisiksi polttoaineiksi tai muuttaa joiksikin muiksi yhdisteiksi. Teknologian lopputuotteita voidaan käyttää kemianteollisuudessa ja liikenteessä autojen ja muiden kulkuneuvojen polttoaineena.

Riikka Leskinen

toimialapäällikkö
riikka.leskinen@valonia.fi
044 907 5995