Kunnostustarinoita Varsinais-Suomesta!
Laitilan ja Uudenkaupungin rajalla sijaitsevan Pitkäjärven rannoilla ollaan tyytyväisiä hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli nostaa järven vedenpintaa.
”Siinä onnistuttiin suunnitelmien mukaan ja tavoitteet saavutettiin. Tavoitteena oli 18 sentin nousu, mutta todellisuudessa muutos oli vielä isompi, sillä lähtöarvot olivat alempana mitä hakemukseen oli merkitty”, iloitsee Pitkäjärven vesioikeudellisen yhteisön puheenjohtaja Tom Jalonen.
Työt konkretisoituvat padon rakentamiseen ja alapuolisen uoman louhimiseen. Pato ja uoma valmistuivat syksyllä 2021 ja hyödyt näkyivät heti.
”Vesikasvillisuuden määrä on vähentynyt ja etenkin kesäaikaan vesi on tavallista korkeammalla kuin aiemmin. Vesistön koko olemus on muuttunut enemmän järvimäiseksi, avovettä on silminnähden enemmän”, Jalonen luonnehtii.
Myös muut aktiiviset yhteisön jäsenet ovat olleet tyytyväisiä ja positiivisia kommentteja on sadellut.
”Joitakin vesihaittoja on tullut lisää, kuten mökkitiet ovat vettyneet, mutta positiiviset puolet ovat olleet tärkeämpiä”, Jalonen summaa.
”Vesistön koko olemus on muuttunut enemmän järvimäiseksi, avovettä on silminnähden enemmän.”
"Ainoa asia mitä tekisin toisin, olisi viestinnän lisääminen ja dokumentointi. Kuvia hankkeesta ei ole kuin muutama ja viestiä olisi voinut enemmän, niin alueen asukkaat olisivat olleet tietoisempia ja huhuja pyörinyt vähemmän"
Poikkeuksellinen järvi Etelä-Suomessa
Sirppujoen vesistön Pitkäjärven tilanne on saanut alkunsa jo 1780-luvulla, kun järveen laskevaa Taminanojaa padottiin. 90 vuotta myöhemmin aloitettiin järven kuivatus. Järven vesioikeudellinen yhteisö ei ollut kuitenkaan ensimmäinen joka vedenpinnan nostoa suunnitteli.
”Ensimmäisen kerran nostoa suunniteltiin 70-luvulla, mutta se kaatui maan- ja metsänomistajien vastustukseen. Uusi vesilaki astui voimaan vuonna 2011, jonka vuoksi asiasta innostuttiin uudestaan ja iso osa rannan omistajista hyväksyi hankkeen.”
Jalosen mukaan moni vastaavanlaiseen hankkeeseen lähtenyt taho pelotteli, eikä suositellut vastaavaa projektia kokemuksena kellekään.
”Paperityön määrä, byrokratian ja sidosryhmien välinen sovittelu on todella stressaavaa, mutta silti lähtisin hankkeeseen uudestaan. Tärkeintähän on lopputulos”, Jalonen tiivistää.
Hän kertoo saaneensa hyviä neuvoja niin Elyltä, Valonialta kuin Aviltakin ja suosittelee lämpimästi asiantuntijoiden apua heti hankkeen alkutaipaleella.
”Jos tulee sellainen tunne, että jotain pitäisi vesistön hyväksi tehdä, niin rohkeasti keräämään porukkaa kasaan ja keskustelemaan. Jos tuntuu siltä, että uskallusta on lähteä projektiin, niin on äärimmäisen tärkeää ottaa yhteyttä ensin asiantuntijoihin. Lisäksi kannattaa kysellä muilta kokemuksia ja suosituksia esimerkiksi jo hyväksi todetuista suunnitelman tekijöistä. Hyvä suunnittelija säästää aikaa ja rahaa.”
Pitkäjärvi on sikäli poikkeuksellinen melkein umpeen kasvanut järvi, sillä se ei ole rehevöitynyt. Veden laatu on hyvä, eikä vesistöalueen rannalla ole kuormittavia kohteita. Pitkäjärven vesioikeudellinen yhteisö voi siis hetken hengähtää hyvin onnistuneen hankkeen jälkimainingeissa, vaikka seuraavat hoitosuunnitelmat ovat jo Jalosen mielessä.
”Seuraavaksi on ajatuksena poistaa kasvillisuutta. Mitään muuta emme voi tällä hetkellä tehdä.”
