Turkuun tehdään parhaillaan Euroopan ensimmäistä biodiversiteettipuistoa. Biodiversiteettipuisto on uudenlainen lähestymistapa lisätä aktiivisesti luonnon monimuotoisuutta kaupunkien viheralueilla. Toisin kuin suojelualueilla, biodiversiteettipuistossa ei vaalita vain olemassa olevaa luontoa vaan luodaan uusia mahdollisuuksia monimuotoisuudelle. Skanssin biodiversiteettipuisto on kokonaisuudessaan 20 hehtaarin kokoinen kaikille avoin virkistys- ja ulkoilualue. Samalla se tarjoaa mahdollisuuksia luonnosta oppimiseen, ja puistossa kehitetäänkin oppimisympäristöä sekä osallistavaa luonnonhoitoa koulujen ja asukkaiden kanssa.
Skanssin toteutuksesta halutaan levittää oppeja ja kokemuksia myös muihin kuntiin. Kutsuimmekin Valonian koordinoiman vesi- ja luontoryhmän tutustumaan biodiversiteettipuistossa tehtyihin toimenpiteisiin syyskuussa. Mukana oli kuntatyöntekijöitä Mynämäestä, Liedosta, Kemiönsaaresta, Paraisilta, Paimiosta, Naantalista, Maskusta sekä Aurajokisäätiöstä ja ELY-keskuksesta sekä oppaat Turun kaupungilta, Valoniasta, Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä ja Villi vyöhyke ry:stä.
”Pyritään luomaan jatkumoa populaatioille paikallisten luonnonkasvien valinnalla ja lisäyksellä. Villi vyöhyke on kerännyt siemenet Turusta 30 km säteellä biodiversiteettipuistosta.”
Skanssin biodiversiteettipuisto rakentuu koko ajan – paikallisten kasvilajien kerryttämisalue ensimmäisiä toimenpiteitä
Skanssin biodiversiteettipuistossa aloitettiin Urban Biodiversity Parks -hankkeen rahoituksen myötä perustus- ja luonnonhoitotoimenpiteitä viime vuoden keväänä. Alue on Turun seudun harvoja hiekkaharjuja ja se oli soranottopaikkana 1970-luvulle asti. Tavoitteena on esimerkiksi vaalia paikallisia kasvilajeja ja paahdeympäristöjä sekä lisätä lahopuuta ja monimuotoistaa metsää erilaisin kokeellisinkin luonnonhoitotoimenpitein. Monimuotoisuus kehittyy hitaasti, mutta jo nyt alueelta on löytynyt Suomesta aiemmin tuntematon pistäisalaheimon laji. Lajihavainto kertoo kaupunkiluonnon tärkeydestä luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta ja siitä, että myös Skanssin biodiversiteettipuiston kaltainen alue on otollinen paikka monimuotoisuuden lisäämiselle.
Kierros aloitettiin paikallisten kasvilajien kerryttämisalueelta, jonka avulla lisätään harvinaisia paikallisia lajeja muodostamalla Turun seudun harvinaisten kasvilajien solmukohta ja siemenpankki. Kerryttämisalue perustettiin marraskuussa 2024 Villin vyöhykkeen toimintaperiaatteiden mukaisesti läheltä kerättyjen luonnonkasvien siemeniä kylvämällä. Alueen eri lohkoille on kylvetty erilaisia siemenseoksia, yhteensä yli kymmentä lajia, mm. keltamaitetta, joka uhanalaisen juurilasisiipiperhosen toukan ravintokasvi. Aluetta pitää hoitaa ensimmäiset vuodet ei-toivottuja kasveja kitkemällä ja tänä syksynä tehdään myös täydennyskylvöjä. Hankerahoitus onkin tärkeä osa kuntien luonnon monimuotoisuustyötä.
Koko kerryttämisalueen ei tarvitse olla pysyvä, vaan siemenpankki voidaan myös tarpeen mukaan korjata talteen ja siirtää. Tämä on hyvä esimerkki kunnille siitä, miten erilaisia alueita voidaan hyödyntää monimuotoisuusalueina myös maankäytönmuutoksen välissä.
Myös asukkaita on kutsuttu mukaan kylvöihin ja muihin perustamis- ja hoitotoimenpiteisiin. Asukastoimintaa varten on perustettu kaikille avoin asukkaiden luontoryhmä, jota Valonia koordinoi hankkeen ajan. Biodiversiteettipuisto toimii kokemuksellisena oppimisympäristönä ja talkoita tehdään myös lukiolaisten ja muiden ryhmien kanssa.
"Maankäytön muutosten seurauksena käyttämättä jääneet joutomaat ovat hyvä kohde kerrytysalueeksi. Niille alkaa usein luonnonvaraisestikin kehittyä kasvillisuuden alkuvaiheessa olevia ruderaatteja. Biodiversiteettipuistossa testataan ja kehitetään kunnossapitoa ja tiedostamme, että luonnonkasvien lisääminen osaksi kaupunkien viherrakennetta luo uusia osaamistarpeita. Kokemuksia kunnossapidosta pyritäänkin jakamaan hankkeen edetessä eri toimijoille ja käymään vuoropuhelua myös alan koulutusta tarjoavien oppilaitosten kanssa."
Pienaukkoja metsän monimuotoisuuden ja lahopuun lisäämiseksi
Skanssin harjun metsissä on paljon samanikäistä ja tiheää mäntypuustoa. Kierroksella tutustuttiin kahdella erilaisella tavalla tehtyyn pienaukkoon, joita vierailun jälkeen on tehty jo viisi. Yhdessä pienaukossa puut on kaadettu sekaisin eri suuntiin ja osa puista on sahattu epätasaisesti pyrkien jäljittelemään myrskytuhoa ja salamaniskua. Toisessa pienaukossa kaikki puut kaadettiin samaan suuntaan. Alueella jätetään kuitenkin suuret maisemapuut pystyyn, jotta alue pysyy maisemallisesti ja muutenkin monimuotoisena. Kaupunki on viestinyt ahkerasti hakkuutöistä taustoittaen niiden merkitystä monimuotoisuudelle. Pienaukot ja kaulaaminen monipuolistavat metsän rakennetta ja monimuotoistavat alueella elävää eliöstöä. Kaatuneet ja lahoavat puut luovat alueelle uusia pienelinympäristöjä, jossa viihtyvät eri eliöt kuin muualla metsässä. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkimusavustaja Max Koistinen havainnollisti retkeläisille, miten yksi maahan pudonnut kuivunut oksakin voi olla monimuotoisuuden kannalta elintärkeä ympäristö. Tällaiset toimet ovat tärkeitä myös talousmetsissä luonnonhoidon menetelminä.
Kokeellinen kalkkiketo ja paahdeympäristöjen vahvistamista
Skanssin biodiversiteettipuistossa on jo ennestään luonnonarvoltaan arvokkaita paahdeympäristöjä, mutta niitä myös parannetaan ja perustetaan uusia. Yksi mielenkiintoinen kokeilu on uuden kalkkikedon perustaminen paikkaan, josta on hankkeen työnä poistettu vanha pelastuskoirien raunioratana toiminut betonirakennelma. Paikalle tuodaan kalkkikiveä ja kylvetään kalkinsuosijakasveja eli testataan uutta toimintatapaa kalkkivaikutteisen elinympäristön muodostamiseksi.
Pysähdyimme kierroksen päätteeksi harjun laelle ja pohjoiselle paahderinteelle, josta avautuu hieno maisema biodiversiteettipuiston alueelle ja ulkopuolelle. Alueella voi tavata monipuolista paahdelajistoa ja se onkin hyvä paikka heinäsirkkojen ja perhosten bongailuun. Siinä kasvaa esimerkiksi neidonkieltä, nuokkukohokkia, huopakeltanoa, pölkkyruohoa, ahdekaunokkia ja ahomansikkaa. Rinteestä on tämän vuoden aikana harvennettu puustoa, haravoitu sammalta ja neulaskariketta lukiolaisten ja asukkaiden kanssa talkoissa, sekä kylvetty harvinaisia lajeja.
Alueella kaadettua puuta käytettiin perinteisen pistoriukuaidan rakentamiseen, jota tehtiin ammattityönä ja asukastalkoissa. Riukuaita ohjaa kulkua ja suojaa kasveja paahderinteessä. Biodiversiteettipuiston alueelle on tehty myös useita risuaitoja. Aidat ovat hyönteishotelleja, joiden pienet kolot ja lahoava materiaali ovat erinomaisia elinpaikkoja monille hyönteisille.
Toiselta ketoalueelta on myös poistettu puustoa, kuorittu pintamaata ja tuotu sopivaa kasvualustaa, johon kylvetään esimerkiksi ketomarunaa ja kokeillaan pikkulaukkua näivettäjäkasvina. Näivettäminen on ketoalueilla tärkeää, ettei alueen reunamilta tulevat kasvit pääse rehevöittämään aluetta ja lopulta muuttamaan sen luontotyyppiä. Raidat on säästetty arvokkaina puina muun muassa yökkösille, joita voi keväällä nähdä runsain mitoin puiden kukilla.
"Keskisuuret häiriöt ympäristössä voivat ylläpitää biodiversiteettiä sen korkeimmalla tasolla. Lahoava puu tarjoaa olennaisia elinympäristöjä ja resursseja monille eliölajeille, erityisesti saproksyylisille organismeille (eliöille, jotka ovat riippuvaisia kuolleesta ja hajoavasta puusta), kuten kovakuoriaisille, sienille ja jäkälille.”
Kosteikko on yksi biodiversiteettipuiston helmi
Biodiversiteettipuistossa on tarkoitus ennallistaa myös luontaisesti pohjaveden ja alueelle ohjatun veden seurauksena syntynyttä pohjavesilammikkoa. Kosteikko monipuolistaa biodiversiteettipuiston luontoa ja on maisemallisesti merkittävä. Kosteikot ovat elinympäristötyypiltään erityisen tärkeitä monimuotoisuudelle. Kosteikon monipuolinen, mosaiikkimainen rakenne luo monenlaisia elinympäristöjä erilaisissa paikoissa viihtyville lajeille. Ne houkuttelevat luokseen hyönteisiä, jotka puolestaan kutsuvat myös lintuja paikalle.
Kaikkia puiston alueita emme kierroksella edes kerenneet käydä. Muun muassa vanha metsä ja koivikko jäivät tällä kertaa tutustumatta.
”Hirmuisen innostavaa!”
Valonian vesi- ja luontoryhmän maastotapaamisen osallistujat pitivät tapahtumasta ja innostuivat toimintatavan levittämisestä muihin kuntiin. Konkreettiset esimerkit ja selostukset toimintatavoista selkeyttivät kuntatyöntekijöille biodiversiteettipuiston konseptia ja sen luomia mahdollisuuksia.
”Hyvä tapahtuma. Lisäsi tietoisuutta ja antoi selkeitä konkreettisia toimia monimuotoisuuden edistämiseksi.”
Tapaamisen lopuksi esitettiin toive, että myös teknisen toimen ja viheralan työntekijät pääsisivät tutustumaan Skanssin biodiversiteettipuistoon. Monialainen työskentelytapa, jossa on laajasti eri toimialojen työntekijöitä tiiviisti mukana, edesauttaa tämänkaltaisten hankkeiden toteutumista ja tavoitteiden onnistumista.
”Hieno alue. Toivottavasti tällaiset lisääntyvät.”
