Kestävän liikkumisen tila Turun seudulla
Esteettömyys mielletään usein ensisijaisesti fyysiseksi saavutettavuudeksi: kynnykset, portaat, hissit ja luiskat nousevat helposti ensimmäisinä mieleen. Todellisuudessa esteettömyys on kuitenkin paljon laajempi käsite. Siihen liittyvät myös aistivammat, neurologiset erityispiirteet sekä erilaiset hahmottamisen haasteet.
Esteettömyys koskee meitä kaikkia. Joku liikkuu lastenrattaiden kanssa, toinen toipuu leikkauksesta, kolmas ei puhu paikallista kieltä – ja me kaikki ikäännymme. Esteettömyys ei siis ole vain pientä vähemmistöä koskeva kysymys, vaan koskettaa jokaisen arkea.
Esteettömässä ympäristössä palvelut ja tuotteet ovat kaikkien saavutettavissa toimintakyvystä riippumatta. Jos ympäristö ei tätä mahdollista, osa ihmisistä jää väistämättä yhteiskunnan ulkopuolelle: palveluiden, harrastusten, työn ja kulttuurin ääreltä. Liikkumisen mahdollistaminen onkin suoraan osallistumisen mahdollistamista. Sen tulisi olla itsestäänselvyys – vaikka käytännössä työtä on vielä tehtävänä. Suunta on kuitenkin oikea.
”Esteettömyys on ehdottomasti yhdenvertaisuusasia, syrjimättömyysasia: että mahdollisimman monella olisi samanlaiset tai edes suurin piirtein samanlaiset mahdollisuudet yhteiskunnassa, olla ja elää sitä oman näköistä elämää.”
Tieto on esteettömyyden edellytys
Esteettömyyden kannalta myös tiedon saavutettavuus on ratkaisevaa. Selkeät opasteet ja ajantasainen informaatio helpottavat kaikkien liikkumista, mutta erityisen tärkeää tiedon saanti on toimintarajoitteiselle henkilölle.
Taru Luukkala Varsinais-Suomen näkövammaisista liikkuu valkoisen kepin ja opaskoiran kanssa. Uudet reitit pitää opiskella etukäteen ja opettaa ne myös koiralle. Jos opeteltuun reittiin onkin tullut äkillisiä muutoksia, voi se aiheuttaa päänvaivaa. Esimerkiksi työmaiden kohdilla on valtavaa vaihtelua. Parhaimmillaan on saateltu työmaan ohi useamman työntekijän toimesta, pahimmillaan on kulkuväylällä ollut merkitsemätön monttu. Ongelmia aiheuttavat myös harjoitelluille reiteille ilmestyvät sesonkiluonteiset rakenteet, kuten terassit, myyntipisteet ja joulun ajan koristelu.
Tapahtumien yhteydessä tulisi kertoa, miten tapahtuma on esteetön, ei vain ilmoittaa, että tapahtuma on esteetön. Täysin esteetöntä tapahtumaa tuskin onkaan. Onko paikalle esteetön kulku, millaiset ovat siirtymät pysäköinnistä tai julkisista kulkuvälineistä, löytyykö hissi tai ääniohjausta. Ilman tätä tietoa moni joutuu tekemään päätöksen osallistumisestaan epävarmuuden varassa.
Joukkoliikenteessä digitaaliset palvelut ja pysäkkikuulutukset ovat ratkaisevia. Virheellinen tieto tai kuulutusten puuttuminen voivat estää koko matkan. Jos esimerkiksi pysäkkikuulutuksiin tulee vika, on mahdotonta jäädä oikealla pysäkillä pois.
”Itsenäiseen ja omaehtoiseen liikkumiseen on vielä matkaa. Pienet parannukset, kuten pysäkkikuulutusten toimiminen kaikissa autoissa vähentäisi stressiä ja saattaisi innostaa ihmisiä joukkoliikenteen käyttäjiksi.”
Kuunnellaan kokemusasiantuntijoita
Esteettömyyden toteuttamisessa on omat haasteensa: se, mikä helpottaa yhden liikkumista, voi vaikeuttaa toisen. Pyörätuolia tai rollaattoria käyttävälle pienikin kynnys on este, kun taas aistirajoitteiset tarvitsevat selkeitä ja tunnistettavia kadunreunoja suunnistamisen tueksi.
Kaikkea ei voi nähdä suunnittelupöydältä. Ilman kokemusasiantuntijoita ja esteettömyyteen perehtyneitä toimijoita on vaarana päätyä ratkaisuihin, jotka eivät aidosti palvele käyttäjiä. Taustalla on usein se, ettei ratkaisujen merkitystä täysin ymmärretä käytännön tasolla.
Turku on yksi harvoista kaupungeista Suomessa, jossa toimii esteettömyyskoordinaattori. Turun esteettömyyskoordinaattori toimii esteettömyysasiamiehenä myös Liedossa, Maskussa, Naantalissa, Paimiossa, Raisiossa, Ruskolla ja Sauvossa. Lisäksi Turussa toimii esteettömyysraati, jonka jäseninä on eri tavoin toimintarajoitteisia henkilöitä ja asiantuntijoita, kuten Sanna Leppäjoki-Tiistola Invalidiliitosta ja Taru Luukkala Varsinais-Suomen näkövammaisista. Raati tekee esimerkiksi esteettömyyskävelyitä ja -kartoituksia, joissa arvioidaan alueiden toimivuutta käytännössä.
Raadin työn tuloksia näkyy konkreettisesti arjessa. Esimerkiksi Fölin busseihin lisätyt pysäkkikuulutukset ovat pitkäjänteisen vaikuttamistyön tulos. Myös monet kauppakeskukset ovat ottaneet huomioon tilojen käytettävyyden laajasti.
Esteettömyysraadin voi kutsua tekemään kartoituksia maksutta, ja vastaavia toimijoita löytyy myös kuntien vammaisneuvostoista. Yhteyttä kannattaa ottaa joko Turun esteettömyyskoordinaattoriin tai kuntien vammaisneuvostojen sihteereihin.
Vuorovaikutteinen suunnittelu auttaa löytämään toimivia ratkaisuja alusta alkaen – ja säästää samalla kalliilta korjauksilta.
Myös asenne ratkaisee
Esteettömyys riippuu myös asenteista. Kun tahtoa löytyy, ympäristön esteitä voidaan usein poistaa tai lieventää erilaisin ratkaisuin.
On paljon pieniä asioita, jotka parantavat merkittävästi kaikkien liikkumista. Katujen hyvä kunto, ehjät katulaatat ja turvalliset reunakivet, esteettömät kulkuväylät sekä jalkakäytävien pitäminen niille tarkoitetussa käytössä hyödyttävät jokaista. Kun jalkakäytävät vapautuvat sinne kuulumattomista välineistä, kuten sähköskuuteista, polkupyöristä tai ylimääräisistä A-standeista, liikkuminen sujuvoituu kaikille.
Esteettömyys ei synny sattumalta. Se kehittyy, kun puhutaan avoimesti ja annetaan palautetta. Onneksi yhä useampi tuo esiin omia tarpeitaan ja kokemuksiaan, eikä esteettömyys ole enää tabu. Kun kokemukset tuodaan näkyviksi, niihin voidaan myös reagoida.
