Kylmä kevättuuli ei karistanut Salon Kuusjoella järjestettävän Ilmakas-hankkeen viljelijäillan osallistujia. Sarita Silvennoisen luomutilalle oli saapunut lähialueen viljelijöitä kymmenkunta. Viljelijäillan aiheena olivat biologiset maanmuokkaajat, joten illan aikana tutustuttiin juuriin ja maaperän eliöihin sekä pohdittiin erilaisten valintojen vaikutuksia maaperän toiminnalle. Illan ohjaajina toimivat ProAgrian asiantuntijat Kati Knuutila, Anna-Sofia Koivu ja Heikki Ajosenpää.
Maan tuoksu kertoo paljon
Maaperää ei voi tutkia traktorin hytistä, vaan saappaat on laitettava jalkaan ja kädet liattava. Hyvinvoivassa maassa on vilkas elämä. Kourallinen hyvinvoivaa maata sisältää enemmän eliöitä kuin meitä ihmisiä on maapallolla. Maan alla onkin paljon sellaista mitä ihmissilmä ei näe. Se on mikrobitoimintaa, joka herää keväällä, kun maa lämpiää ja maassa on sopivasti kosteutta. Maan hyvä tuoksu liittyy suoraan mikrobitoimintaan. Hyvä, maakellarimainen tuoksu on merkki aktiivisesta mikrobitoiminnasta. Ummehtunut haju taas viittaa yleensä hapettomuuteen. Tiivistyneessä ja hapettomassa maassa märkyys ja huono vedenläpäisy ovat usein juurisyynä. Muheva maa sietää enemmän raskaiden koneiden rasitusta kuin sellainen, jossa ei ole juuria ja pieneliötoimintaa. Liian märällä maalla kaikki litistyy, jos ei malteta odottaa peltojen kuivumista ennen ajoa. Ilmaston muuttuessa ja sään ääriolojen yleistyessä on yhä tärkeämpää pitää huolta maan kasvukunnosta.
Maaperän tilaa ei voi arvioida pelkän pintanäkymän perusteella, vaan on mentävä pintaa syvemmälle. Lapio, salaojien koetinkeppi ja nenä ovat hyviä työkaluja maata tutkiessa. Innokkaimmille maaperän tutkijoille on tarjolla myös mittareita maaperän pH:n ja lämpötilan seurantaan. Kuusjoella mittarin lukevat olivat 8 astetta ja 6,3 pH.
Viljelijät tutustuivat myös maan rakenteen aistinvaraiseen arviointiin yleisesti käytettyyn MARA-korttiin. Korttiin on koottu selkeät ohjeet maan rakenteen määrittämiseksi viiteen eri luokkaan: mureneva, tiivistymätön, kiinteä, tiivis, erittäin tiivis. Kortin avulla voi dokumentoida havaintoja ja seurata muutoksia erilaisten toimenpiteiden jälkeen.
Juuret ovat osa maaperän muokkausvoimaa
Juuristo on yksi tehokkaimmista maan muokkaajista. Viljelijäillassa kaivettiin esiin muun muassa apilan ja ruokonadan juuria, jotka osoittivat, miten syvälle kasvit voivat maata murustaa. Tilan emäntä Sarita kertoi omista kokemuksistaan esimerkiksi nurmien merkityksestä typpipankkina ja viljelykierron suunnittelusta.
Keskeisiä havaintoja juurista:
- Juurten eritteet sitovat maahiukkasia ja parantavat mururakennetta.
- Ympärivuotinen kasvipeite olisi maaperälle ihanteellinen – se ruokkii mikrobeja ja lieroja.
- Viljelykierrolla voidaan vaikuttaa juuriston laatuun ja monipuolisuuteen. Myös kasvivalikoimaa monipuolistamalla voidaan tuottaa erilaisia juuristoja, esimerkiksi aluskasvien ja seoskasvustojen avulla.
- Apilan juurissa elävät typpibakteerit rikastavat maata typellä ja tukevat seuraavia kasveja.
Lierot ovat hyvinvoivan maan peruselementtejä
Lierot ovat biologisten maanmuokkaajien kuninkaita, sillä ne hienontavat eliöiden jäänteitä, kierrättävät ravinteita, kuohkeuttavat maaperää ja auttavat ylläpitämään sen kosteutta. Ilman lieroja maaperän laatu heikkenee ja pinnalla kasvavat kasvit kärsisivät. Illassa keskusteltiin erityisesti kastelierosta, joka elää jopa metrin syvyydessä ja tekee pystysuoria käytäviä. Niiden kautta pääsevät kulkemaan tehokkaasti syvemmälle maahan sekä vesi että happi.
Huomioita lierojen elinoloista:
- Ne tarvitsevat ruokaa, kuten kasvijätettä, lantaa ja juurten eritteitä.
- Liian hapan maa karkottaa osan lajeista.
- Kyntö vähentää lierojen määrää, koska se rikkoo käytävät, hävittää niiden ravinnon ja muuttaa elinympäristöä.
Näkymätön verkosto
Maaperässä toimii valtava näkymätön verkosto sieniä ja bakteereja, jotka hajottavat kasvinjätteitä ja vapauttavat ravinteita. Illassa pohdittiin myös tautiaineiden vaikutuksia tähän verkostoon. Tautiaineet torjuvat haitallisia tauteja, mutta voivat samalla vähentää hyödyllisiä maaperäsieniä. Niiden toimintaan vaikuttavat myös maan lämpötila ja kosteus.
Biologinen maanmuokkaus on siis aina kokonaisuus, jossa kasvit, lierot ja mikrobit toimivat yhdessä. Maaperän ollessa tasapainossa kasvit voivat hyvin, mutta jos maaperä on köyhtynyt tai tiivistynyt, kasvit eivät pysty kasvamaan. Pellosta voi saada enemmän irti vähilläkin toimenpiteillä, kun maaperän toiminta ymmärretään. Asiantuntijat kannustivat viljelijöitä tekemään pieniä kokeiluja ja seuraamaan niiden vaikutuksia:
- Jätä kuoppa auki ja tarkkaile salaojien toimivuutta. Jos vesi jää kuoppaan, salaojat eivät toimi kunnolla.
- Vertaa eri lohkojen tuoksua ja rakennetta.
- Kirjaa havainnot ylös. Ongelmat ja erilaiset toimenpiteet niiden ratkaisuksi. Muutokset näkyvät usein vasta ajan kanssa.
- Pohdi muokkaustarvetta. Onko se tarpeellinen, vai voisiko biologinen muokkaus tehdä työn?
