Kunnostustarinoita Varsinais-Suomesta!
Elokuun alussa Enäjärven suojeluyhdistys palaa ajassa takaisin täsmälleen 50 vuotta. Se nimittäin uusii perustavan kokouksensa 50-vuotisjuhlassaan. Yhdistyksen esikuvana oli silloin vieressä kristallinkirkkaina vesineen liplattava Puujärvi, jonne oli pari vuotta aikaisemmin perustettu suojeluyhdistys.
”Siellä vietetään edelleen Puujärvipäiviä eli heillä se laajeni kyläjuhlaksi. Meillä kolme kuntaa, kaksi eri lääniä ja ELY-keskusta on vaikeuttanut asiaa. Onneksi kalataloushallinto on laajentanut hallintoaan niin, että se kattaa koko järven. Toivoisin, että kaikki ekologiset rajat saisivat oikeutensa, niin ympäristönsuojelu onnistuisi paremmin”, Enäjärven suojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja Rolf Oinonen sanoo.
Juhlakokouksen lisäksi ohjelmaan kuuluu muun muassa esitelmä Enäjärvestä ja suojeluyhdistyksestä, juhlavieraiden omia muistoja alkuvuosilta sekä tietysti musiikkia.
”Järven ympärillä asuvat soittavat juhlavieraille Enäjärven valssin, joka on harmonikansoiton professori Matti Rantasen säveltämä ja myös idea tästä on häneltä. Lisäksi olen pyytänyt 50 vuotta sitten mukana olleita ihmisiä kertomaan omia muistojaan, sillä heidän historiansa on elävämpää.
Juhlavuoden kunniaksi yhdistys teetti uistimen, jolla kisataan loppuvuosi siitä kuka saa suurimman kalan Enäjärvestä. Samalla sillä yritetään sysätä ihmisiä kalastuksen pariin.
”Täällä kalastetaan aivan liian vähän. Verkkokalastus hiipuu, pilkki-into on vain varjo entisestä ja talviverkottaminen on harvinaista. Korona toi pienen piikin talvikalastukseen, kun ihmiset eristäytyivät mökeilleen. Kaikki tämä kielii kaupungistumisesta, kuten sekin etteivät ihmiset osaa enää käsitellä kalaa. Toimintasuunnitelmassamme on saada kalankäsittelykursseja eri kansalaisopistoihin.”
Kasvava jäsenmäärä ja tulevat uhat
Juhlavuotta siivittää myös huhtikuussa ansaittu tunnustus Vuoden Vesiensuojelijana.
”Olihan se hieno tunnustus. Parasta yhdistyksessä on kuitenkin se, että meidän jäsenmäärämme ei laske vaan päinvastoin nousee. Osana se voi johtua hienosta lehdestämme, joka on niittänyt vapaa-ajan asukkaiden mielihyvää. Me uudistumme siinä missä Enäjärven luontokin, josta kerättiin viime talvena ensimmäiset suden dna-näytteet. Yhdistyksessä on ollut ja on mukana erittäin fiksuja ja aktiivisia ihmisiä, joten yhdistyksessä mukana olo on henkisesti antavaa, kun on puhallettu samaan hiileen.”
Juhlahumussa on helpompi muistella historiaa kuin nähdä tulevaisuuteen, jota siivittää ilmastonmuutoksen uhat.
”Uskon, että kymmenen vuoden päästä järven tilassa on selviä muutoksia: vesi tummenee ja humus sekä ravinteet lisääntyvät. Ilmastonmuutos toki näkyy kaikessa, kun jäättömät talvet lisääntyvät ja vesistöt lämpenevät. Sen myötä meiltä on hävinnyt kokonaan Enäjärvestä muikku. Onneksi ennallistamisasetus kuitenkin tulee, niin saadaan ravinteiden huuhtoutumista hidastettua.”
Oinonen nostaa esiin omia muistoja 50 vuoden varrelta, joita on ollut tunteita herättävä suojelutyö, tiedottamisen muuttuminen ja järvelle saatu moottoriveneilyn nopeusrajoitus, jonka lääninhallitus järville aikoinaan myönsi.
”Nopeuksista aiheutuu vaaratilanteita ihmisille ja haittoja luonnolle, mutta tämä juhannus oli rauhallisin naismuistiin. Mökin vuokranneet eivät tiedä, että järvellä on nopeusrajoitus ja se kielii taas pirstaloituneesta tiedottamisesta. Alkuaikoina kaikki toiminta tapahtui kasvotusten ja ihmiset tunsivat toisensa. Nyt tiedottaminen on vaikeampaa, kun ihmisiä tulee ja menee.”
Vuoden ovat muuttaneet varapuheenjohtajaa siinä missä Enäjärveäkin. Ennen hän vierasti kesämökkitulvaa, mutta nykyään ajatus on toinen.
”Olisin varmaan nauranut itselleni joskus nuorempana tästä lausahduksesta, mutta olen niin iloinen näistä Enäjärven kesämökkiläisistä. Portti luonnon ymmärtämiseen on oma kesämökki.”
