Salon keskustasta kaakkoon sijaitsee Karjalaiskylä ja siellä Linnamäen puro. Puro on pieni savimaiden puro, jonka pituus on vajaat kaksi kilometriä. Puroa suoristettiin ja syvennettiin 40 vuotta sitten, eikä se siksi ole enää luonnontilainen. Puro laskee pohjoispuolella virtaavaan Myllyojaan, joka luokiteltiin 1990-luvulla kalataloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaaksi puroksi. Alueella on havaittu liito-oravaa sekä Lounais-Suomessa uhanalaiseksi luokiteltua pohjankivisammalta. Lisäksi purossa elää runsaasti muun muassa purokatkaa.
Varsinais-Suomen Helmikunnat 3 -hankkeen puitteissa tehdyt kunnostukset toteutettiin syyskuussa. Tavoitteena on puron eroosion hillitseminen, valuma-alueen vesienhallinnan parantaminen sekä vesistökuormituksen vähentäminen. Toimia kohdennettiin erityisesti puron keskiosalle, jonka yläpuolelle on rakennettu Salon kaupungin uusi lumenvastaanottopaikka. Sen pintavedet johdetaan viivytysaltaiden kautta Linnamäen puroon, joten valumat uomaan ovat kasvamassa.
Poikkeuksellisesti kunnostukset tehtiin yksityisen maanomistajan alueella, mutta osa työstä toteutettiin myös kaupungin mailla. Yksityisen maanomistajan alueella on kulkenut kaupungin ulkoilureitti. Ulkoilureitin siltarumpu on aiheuttanut uomaan vuosien saatossa voimakasta eroosiohaittaa. Eroosiohaitan arvioitiin kasvavan lumenvastaanottoalueen myötä entisestään, minkä vuoksi rummun alapuolinen osuus oli välttämätöntä kunnostaa, jotta purosta saatiin selkeä häiriötilanne poistettua.
”Kaupungin kiinteistön kohdalla puro on taannoin suoristettu peltojen väliseksi sarkaojaksi. Oja on luonnontilaistumassa ja sen varrella kasvaa runsaasti varjostavaa kasvillisuutta muun muassa raitaa ja kuusta. Kunnostuksen yhteydessä uomaan lisättiin lumenvastaanottoalueen kohdalta alkavaa osaan puusuisteita syvyysvaihtelun lisäämiseksi ja uoman monipuolistamiseksi sekä eroosion vähentämiseksi”, Salon kaupungin ympäristönsuojelutarkastaja Jaana Röytiö kertoo.
Purokunnostus on myös pienimuotoinen valuma-aluekunnostus.
”Puusuistein ja yhden sivu-uoman umpeen tukkimisella pyritään myös pidättämään vettä valuma-alueella tulvatilanteissa”, Röytiö jatkaa.
Luonto edellä
Alueelle rakennettiin reilut 50 puusuistetta, tukittiin yksi sivu-uoma, poistettiin ojarumpu ja tehtiin pari soraikkoa. Talkoissa olivat mukana myös maanomistajat Pirkko Isoviita-Reiman ja Hannu Reiman, jotka ahkeroivat päivän tehden puusuisteita ja lapioiden kiviä puroon.
”Paljon on päivän aikana tehty ja paljon myös saatu aikaan tällä porukalla. Me olemme luontoihmisiä, luontoasiat ovat maailman tärkeimpiä. Jos ei ole luontoa, ei ole mitään”, pariskunta tiivistää tuntojaan.
Reimanien suvulle metsä tuli 1980-luvulla, ja se on siitä asti ollut lähes koskemattomana yhtä pohjoisempaa harvennusta lukuun ottamatta. Alueella on lähdeympäristö ja Silpasmäen alla rinnekorpi, jotka ovat metsälain nojalla suojeltuja.
”Viimeksi keväällä kuulin hömötiaisen äänen”, lintuharrastajaksi tunnustautuva Hannu Reiman paljastaa.
