Kunnostustarinoita Varsinais-Suomesta!
Laitilan Lahniojärven suojelu- ja hoitoyhdistyksen puheenjohtaja Petri Heininen on muiden yhdistysten aktiivisten kanssa taistellut ilkeästi leviävää kanadanvesiruttoa vastaan useamman vuoden.
”Sitä ei tiedä kukaan mistä se on tullut. Se on voinut tulla ulkopuolisen urakoitsijan toimesta, lintujen mukana tai sitten jyrsintä, jota suoritimme alueella. On myös mahdollista, että vesiruttoa on voinut olla alueella pieniä määrä, kun jyrsimme pohjaa lokakuussa 2018. Sen jälkeen ruton määrä lisääntyi selkeästi ja sitä levisi alueille missä sitä ei ennen ollut.”
Vesikasvillisuutta oli seuraavana vuonna merkittävästi vähemmän, mutta vesiruton leviämisen vuoksi yhdistys päätti luopua jyrsinnästä ja kokeilla toista vaihtoehtoa.
”Haimme rahoitusta Elyltä toiseen jyrsintään ja saimme sitä puolet, hintalapun ollessa 6000 euroa. Päädyimme kuitenkin käyttämään Clewatin kehittämää menetelmää eli imupoistoa. Sen jälkeen saimme luvan muuttaa rahoitusta ja päädyimme vielä hakemaan lisäavustusta. Sitä saimme urakkaa varten yhteensä 12 000 euroa. Omarahoitus oli 6000 euroa, joten se teki meidän yhdistyksessämme 500 euroa osallistuja.”
Imupoiston jälkeen vesiruttoa ajautui rannoille paljon. Heininen uskoo, että sitä lähti prosessin aikana niin paljon irti, ettei laitteisto pystynyt keräämään kaikkea pois.
”Myös jäät repivät vesiruttoa, joten keväisin saattaa tulla yksittäisiä lauttoja. Olemme vuosikausia poistaneet vesiruttoa leikkuu- ja keruumenetelmällä, mutta imupoiston jälkeen muutos seuraavaan vuoteen oli selkein. Pitää kuitenkin muistaa, että se on syklinen kasvi eli se tukahduttaa itsensä, kunnes voi tulla taas takaisin.”
Heininen painottaa, että järvi vaatii jatkuvaa hoitamista.
”Ongelmat eivät ratkea sillä, että tekee kerran jotain ihmeellistä ja toteaa homman olevan valmis. Hoitaminen vaatii jatkuvaa seurantaa ja ongelmiin puuttumista.”
Oma etu herättelee
Yhteistyö ja laaja sekä aktiivinen osallistuminen nousee myös kynnyskysymykseksi.
”Tärkeintä on saada mahdollisimman moni rannan tai kiinteistön omistajista mukaan, muutama ei riitä. Meidän yhdistyksessämme oli mukana 12 mökkiläistä ja muutama maanomistaja. Yksi toi kaivurin, jolla nostettiin vesiruttosäkkejä vedestä, toinen tuli traktorilla, johon säkit nostettiin ja ne vietiin pellolle haudattavaksi, jne. Tämä vaatii runsaasti yhdessä tekemistä.”
Aktiiveista on pulaa aina, mutta Heininen neuvoo hyvän katsontakannan asiaan.
”Usein on vaikeaa saada heräteltyä ihmisiä talkoisiin, mutta oma etu on yleensä hyvä motivaatio. On se sitten 2000 tai 10 000 neliön tontti, jota käytetään saunana, kesämökkinä tai vakituisena asuinpaikkana. Kun ihmiset tajuavat oman etunsa ja sen mikä vaikutus sillä on kiinteistön arvoon tai virkistyskäyttöön, kiinnostusta alkaa löytymään.”
