Kaupunkien ja taajamien puistojen, metsien, pihojen ja muiden viheralueiden hoitoon panostetaan paljon sekä ajallisesti että rahallisesti. Kaupunkien asukkaat ovat tottuneet näkemään säännöllisesti hoidetun ympäristön tavoiteltavana ja kenties pelkästään myönteisenä asiana, mikä on osaltaan johtanut luonnon monimuotoisuuden merkityksen unohtamiseen.
Viheralueille on laadittu luokitus, jossa alueen omistaja määrittää kunkin alueen kunnossapitoluokan, eli kuinka usein ja millä tavalla alueita hoidetaan. Monipuolisempi kunnossapitoluokkien käyttö, esimerkiksi myös alueen suunnitelmallinen hoitamattomuus, mahdollistaisi monimuotoisen kaupunkiympäristön. Pelkästään viheralueiden hoitokustannusten säästöjen kannalta hallittu hoitamattomuus, esimerkiksi villiinnyttäminen, olisi tarkoituksenmukaista.
Villiinnyttäminen (eng. rewilding) tarkoittaa ihmisen toimien yksipuolistaman luonnon kunnostamista mahdollisimman lähelle luonnontilaa. Tavoitteena on tällöin saavuttaa sellainen monimuotoinen ekologinen kokonaisuus, joka ei kaipaa ihmisten hoitotoimenpiteitä. Niityt ja tienpientareet ovat tyypillisiä avoimia viheralueita, joita kaupungeissa hoidetaan usein tehokkaasti. Muun muassa näiden alueiden hoitoa vähentämällä voitaisiin saavuttaa selviä kustannussäästöjä ja luontohyötyjä turvallisesta ympäristöstä tinkimättä.
Vesistöjen ja ojien varsilla puolestaan saisi olla mahdollisimman leveä, luontaiseen suuntaan kehittyvä suojavyöhyke. Esimerkiksi virtavesien varrella tyypillisesti kasvavat pajukot ovat tärkeitä keväisiä ravinnonlähteitä pölyttäjille ja suojaisia elinympäristöjä linnuille sekä monille muille eläimille. Toisaalta puut ja pensaat suojaavat vesistöjä kuormitukselta ja tasaavat haitallisia lämpötilan vaihteluita. Metsiin voi huoletta jättää lahopuuta, tukkia kuivatusojia ja antaa eri-ikäisten ja -lajisten puiden muodostaa monimuotoinen metsikkö. Pienistäkin lähekkäisistä monimuotoisista viheralueista muodostuu luonnonkirjon tukiverkko.
Pihoilla villiinnyttämistä voi tukea esimerkiksi istuttamalla puita, jättämällä tietyt alueet osittain tai kokonaan hoitamatta, jättämällä lahopuuta tai risukasan sopivaan paikkaan, minimoimalla katetut, vettä läpäisemättömät alueet ja suosimalla luonnonkasvien muodostamia alueita.
Voisimmeko sallia villiinnyttämisen osana hyvinvoivaa kaupunkiympäristöä?
Lue lisää
Tilaa Ekovinkit sähköpostiisi:
