Terveydelle haitalliseen katupölyyn ja ilmanlaatuun voi vaikuttaa jo talvella

Monissa Suomen kaupungeissa ilman laatua kuvaava vertailuluku näyttää kevään katupölyaikaan välttävää, jopa huonoa. Suurten kaupunkien ohella korkeita hiukkaspitoisuuksia voi esiintyä myös pienemmissä kunnissa. Kunnat ja valtio tienpitäjinä sekä kiinteistöjen omistajat voivat vähentää vaarallisia aineita sisältävän katupölyn määrää toimillaan jo liukkaudentorjunta- ja puhdistusmenetelmiä valitessaan.

Autokannan sähköistyminen vähentää lähipäästöjä, mutta ongelmallista katupölyä se ei poista. Talven aikana kaduille kertyy hiukkasmassaa monista eri lähteistä. Huomattava osa hiukkasista on peräisin renkaiden alla jauhautuneesta asfaltista ja hiekoitussepelistä – renkaat kuluttavat asfalttia hiekkapaperin tavoin. Katupölyssä on myös mikromuoveja, jotka ovat peräisin esimerkiksi renkaista tai ajoradan tiemerkinnöistä. Erityisesti nastarenkaat kuluttavat tienpintaa voimakkaasti, joten suosi mahdollisuuksien mukaan kitkarenkaita ja vaihda kesärenkaisiin heti säiden salliessa.

Pölyämistä hillitään katujen kevätsiivouksen aikana esimerkiksi kastelemalla katuja laimealla suolaliuoksella. Hiekoituksessa kannattaa käyttää vähemmän pölyävää materiaalia, kuten seulottua ja pestyä karkeaa sepeliä, mikä sekin tulee siivota pois heti säiden salliessa. Ajonopeuksia laskemalla pölyn määrä vähenee erityisesti asuinrakennusten läheisyydessä sekä paikoissa, joissa kävelijät ja pyöräilijät kulkevat tien vieressä.

Etenkin talvisin sääolot lisäävät pakokaasujen määrää ja huonoa ilmanlaatua. Heikkotuulisessa inversiotilanteessa maanpinnan lähellä oleva ilma jäähtyy korkeammalla olevaa ilmaa kylmemmäksi.  Autojen pakokaasut eivät pääse normaalilla tavalla laimenemaan yläpuolisiin ilmakerroksiin, vaan jäävät ihmisen hengitettäviksi. Näissä tilanteissa ainoa keino on vähentää välittömiä päästöjä ja maailman suurkaupungeissa rajoitetaankin tällöin säännönmukaisesti autoilua.

Hengitysilmasta elimistöön kulkeutuvat pienhiukkaset sisältävät muun muassa syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä. Ilmastoinnin, ikkunankarmien ja muiden rakenteiden kautta pienhiukkaset kulkeutuvat sisäilmaan. Maailman terveysjärjestö WHO:n päivitetyt ohjearvot perustuvat vahvaan näyttöön pitkäaikaisen altistumisen terveyshaitoista. Esimerkiksi liikenteen pakokaasuista peräisin olevan typpidioksidin pitoisuudet suurimmissa suomalaiskaupungeissa ylittävät nämä uudet ohjearvot jopa kaksin-kolminkertaisesti. Pienhiukkasten kaukokulkeutuman vähentämiseksi tarvitaan kansainvälistä, sitoutunutta yhteistyötä, kuten ilmastosopimuksia.