Silakka on Itämeressä elävä sillin alalaji, jonka kalastuksella on Suomessa pitkät perinteet. Silakkaa kannattaa suosia ruokapöydässä, sillä sen ympäristökuormitus on matala ja silakan kalastus vähentää merkittävästi rehevöitymistä aiheuttavia ravinteita Itämerestä. Silakan kalastus on kestävällä pohjalla, mistä kertoo myös silakan kalastukselle myönnetty MSC-sertifikaatti. Kotimaisen kalan osuus suomalaisten syömästä kalasta on vain noin 20 %. Prosenttiosuuden kasvatuksessa erityisesti silakan ja särkikalojen nykyistä parempi hyödyntäminen elintarvikkeissa olisikin keskeistä.
Silakkaa on saatavilla edulliseen kilohintaan kauppojen kalatiskeiltä, mutta sen pyytäminen itse litkaamalla on myös varsin yksinkertaista. Juuri nyt on käsillä silakan litkauksen sesonki, sillä silakka lisääntyy toukokuun tienoilla saariston sisäosissa. Silakan litkaus on Suomessa kaikille maksuton jokamiehenoikeus onkimisen ja pilkkimisen ohessa, joten litkausta saat harrastaa ilman kalastuslupaa.
Silakkalitka valmistetaan tyypillisesti siten, että heittouistimen siiman varteen solmitaan neljästä kymmeneen kirkasta pientä (koko 6 –8) kultaista tai hopeista yksihaarakoukkua kymmenen sentin välein ja siiman päähän solmitaan 10 – 30 gramman paino. Silakkaa pyydetään sesonkiaikaan Turun seudulla ainakin Naantalin Ukko-Pekan sillalta sekä Paraisten Lillholmenin läppäsillalta ja Airiston hotellin laitureilta. Strömman kanava Kemiössä on myös tunnettu silakkapaikka.
Silakan perkaaminen ja valmistus on helppoa. Molempiin löytyy vinkkejä internetistä, esimerkiksi Marttojen sivuilta. Silakan valmistuksen ohella muita vastuullisia kalalajeja lautaselleen voi etsiä WWF:n kalaoppaasta (wwf.fi/kalaopas).
