Puita istuttamalla voi tukea vesiluonnon monimuotoisuutta

Ihmiset ovat kautta aikain istuttaneet puita sekä taloudellisista syistä että oman kotiympäristön viihtyisyyden lisäämiseksi tai hedelmäsadon toivossa. Harva tulee ehkä ajatelleeksi, että luonnon monimuotoisuuden huvetessa kriittisesti on puiden istutus myös tärkeä keino tämän huolestuttavan kehityskulun hidastamiseksi. Esimerkiksi vesistöjen reunamilla kasvavat puut tuovat suojaa ja ravintoa monelle eliöryhmälle, kuten linnuille, kaloille ja ravuille. Istuttamalla puita alueille, joissa niitä on aiemmin kasvanut, voi edistää esimerkiksi purouomien palautumista luontaiseen suuntaan. Puusto myös sitoo ravinteita ja estää maa-aineista valumasta vesistöön.

Puulajeista esimerkiksi tervaleppä viihtyy kosteilla ranta-alueilla ja purojen varsilla ja kestää hyvin hetkellisiä tulvia. Leppä on paitsi maisemallisesti hieno puulaji, myös ekologisesti arvokas. Tervalepän yhteyttämisessä tallentama auringon energia siirtyy vedenalaiseen eliöstöön, kun ravut ja pohjaeläimet käyttävät puista pudonneita lehtiä ravintonaan. Tämä hyödyttää myös näitä eliöitä ravintonaan käyttäviä kaloja. Lehtipuut tarjoavat myös tärkeää suojaavaa varjoa vesien ylle. Ilmastonmuutoksen edetessä suojaavan varjostuksen merkitys korostuu entisestään etenkin puroissa, joissa elää usein viileästä vedestä riippuvaista lajistoa.

Purojen varsilla on siis syytä säästää nykyistä puustoa tai lisätä sitä sopivia puita istuttamalla. Mikäli päätät ryhtyä tuumasta toimeen, on tärkeää muistaa, että puiden istuttamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Esimerkiksi tervaleppiä on saatavilla varsin huokeaan hintaan, mutta tilaus kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen istutuksia.

Tervaleppä ei ole ainoa soveltuva puulaji – istutettavat puut tulee aina valita kasvupaikan olosuhteiden mukaan.  Maanomistajan luvan lisäksi varmista, että sinulla on riittävästi tietoa siitä, mitä kasvupaikka tarvitsee niin lajiston kuin puuston määränkin suhteen. Suosi vesistöjen äärellä erityisesti kosteita olosuhteita sietäviä suomalaisia puulajeja, joita kohdealueella esiintyy luontaisesti. Muista lisäksi, että puiden istutuksessa tulee käyttää harkintaa alueen luontotyyppi huomioiden: esimerkiksi niityt ja kedot ovat arvokkaita, Suomessa uhanlaisia perinnebiotooppeja, joita ei kannata ryhtyä metsittämään.