Ilmakas-etäkahveilla käsitellään maan kasvukuntoon ja maatilojen ilmastokestävyyteen liittyviä aiheita ympäristön ja talouden näkökulmista. Tilaisuudet on tarkoitettu erityisesti viljelijöille. Ne koostuvat asiantuntijan alustuksesta, kommenttipuheenvuoroista ja keskustelusta, johon kannustetaan osallistumaan ja lähettämään myös kysymyksiä etukäteen.
Tälle sivulle kootaan tallenteet etäkahveilla kuulluista alustuksista ja kommenttipuheenvuoroista. Lisäksi keskusteluosiosta kootaan oleellisimmat nostot ja vastaukset osallistujien kysymyksiin.
Tulevien etäkahvien ajankohdat ja aiheet näet tapahtumasivulta.
Hiilijalanjälki ja laskenta | 19.11.2025
Hiilijalanjäljen laskennan vaatimus on noussut tiloilla yritysvastuun myötä niin kasvi- kuin eläintuotantotiloilla – erityisesti viennissä. Mihin hiilijalanjälkilaskenta perustuu ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Mikä on laskennan tarve ja luotettavuus tällä hetkellä? Miksi laskea hiilijalanjälki tilalla? Entä millaisia kysymyksiä liittyy dataan ja sen omistajuuteen? Miten kierrätysravinteet arvostetaan hiilijalanjälkilaskennassa?
Näitä ja muita kysymyksiä käsiteltiin ensimmäisillä etäkahveilla. Aihetta oli alustamassa Emma Valli Biocodesta. Kommenttipuheenvuorot saatiin Anora Groupin Kari Kiltilältä ja Viking Maltin Laura Varpasuolta.
Kommentit ja kysymykset
Keskusteluosiossa kommentoitiin, että hiilijalanjälkilaskennan kehittämisessä olisi tärkeää huolehtia siitä, että viljelijä saa korvauksen ja viljely on kannattavaa. Lisäksi kommentoitiin ja pohdittiin sitä, että toimenpiteiden muutoksia voidaan lisätä vain tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen ne vähenevät, ja miten tämä otetaan huomioon laskennan kehittämisessä.
Kysyttiin myös, miten ja milloin hiilijalanjälkilaskennasta voidaan aloittaa maksamaan lisähintaa ja kehittää matalan hiilijäljen lisäarvollisia premium-tuotteita? Tätä kehitetään parhaillaan ja on tulossa.
Viljelyn monipuolistaminen ja kannattavuus | 3.12.2025
Viljantuotannon kannattavuus puhututtaa: ensi kesän haasteellinen tilanne tiedetään ja viljelysuunnittelu on jo käynnissä. Onko viljelyn monipuolistaminen mahdollista ja kannatettavaa? Mistä tulee suurin ero kannattavan ja kannattamattoman maatilan välillä? Millaisia keinoja viljelyn monipuolistamiseen on erityisesti kasvintuotantotiloilla Varsinais-Suomessa? Millaisia vaikutuksia tai etuja tästä on taloudellisesta näkökulmasta? Entä maan kasvukunnon näkökulmasta?
Aihetta oli alustamassa kasvintuotannon asiantuntija ja kehityspäällikkö Sari Peltonen ProAgria Keskusten liitosta. Kommenttipuheenvuoro kuultiin Luken erikoistutkija Marjo Keskitalolta.
Kommentit ja kysymykset
Keskusteluosiossa kysyttiin typensitojakasvien hyötyjen laskennasta, niiden epävarmuudesta ja todennettavuudesta. Kuultiin, että ProAgrian lohkotietopankin laskelmat ovat simuloituja, ja pohdittiin, miksi typpihyödyt todellisuudessa saattavat vaihdella ja maahan ei jää paljon typpeä? Keskustelussa peräänkuulutettiin myös perustutkimusta Suomessa. Typen tutkimukseen ei ole saatu useaan vuoteen rahoitusta ja siinä ollaan muita maita perässä.
Keskusteluissa puhuttiin syys- ja kevätkylvöistä ja kasvukauden pitenemisestä. Viljelijäpuheenvuoroissa tuotiin myös esiin, että kasvuaikaa voidaan saada enemmän keväästäkin, kun syksyllä säteily ei riitä, joten kevätviljoja tarvitaan myös kierrossa. Luken kokeissa on ollut mm. syysohra, korianteri ja syyshärkäpapu. Niissä syyskylvönä korianteri on onnistunut. Syyshärkäpapu taas ei ole onnistunut, mutta myöhäinen härkäpapu voisi olla paras meillä. Tärkeää on huomioida pellon vesitalous. Lisätietoja aiheesta mm. Syysohran, syysvehnän ja härkäpavun kaistasekaviljely (Luonnonvarakeskus, 2024). Viljelijöitä kiinnostaisi tutkimus syysvehnästä tai rukiista esikasvina, sillä kokemusten mukaan esikasvi on tuonut selkeästi etua kevätviljalle.
Keskustelussa nousi esiin, että viljelykierron monipuolistaminen ja uudet kasvit koetaan käytännössä haastavana, mutta viljan markkinatilanteessa jotakin pitää tehdä. Tuottajaorganisaatioista puhutaan ratkaisuna paljon, mutta aiheen kehittämiseen tarvitaan investointikykyä ja ammattimaisuutta markkinoilla. Sopimustuotannossa on voi olla vähemmän varaa kokeiluihin, kun ollaan osa tuotantoketjua. Kasvitaudit, rikkakananhirssi tai muut ei-toivotut kasvit pohdituttavat, ja herneen viljelykierto ja tautipaineet on otettava vakavasti. Sokerijuurikkaan osalta nostettiin esiin, että peitatun siemenen lainsäädäntö ei tue öljykasvien viljelyä (viiden vuoden kierto). Erikoiskasvien hintasuhteet huolestuttaa jonkin verran, sillä ne ovat vain hieman paremmat kuin viljan. Toisaalta viljelijäpuheenvuorossa kannustettiin ottamaan myös riskejä ja kokeilemaan, vaikka pienelläkin alalla, jotta saadaan muutosta aikaan. Kuultiin, että kuminalla korjataan samasta kylvöstä 2-3 satoa, jopa 4.
Neuvonnassa on kentältä kuultu samankaltaisia ajatuksia. Ohra ei välttämättä ole ratkaisu ensi kaudelle. Tiloilla on hyvä puntaroida vaihtoehtoja ja riskejä nyt, mutta uusia asioita kannattaa kuitenkin kokeilla maltillisesti.
Pellon vesitalous ja maan kasvukunto | 4.2.2026
Mikä avuksi, kun vesi seisoo pellolla? Tai kuivuus haastaa? Miten pellon vesitalous vaikuttaa maan kasvukuntoon? Miten sään äärioloihin voidaan varautua? Millaisia nopeita tai pitkävaikutteisia, edullisia tai kalliimpia ratkaisuja näihin haasteisiin on?
Aihetta oli alustamassa vesitalouden erityisasiantuntija Mikko Ortamala KVVY:stä OMISTAJA-hanke. Kommenttipuheenvuoro kuultiin asiantuntija Jari Ruskilta Pyhäjärvi-instituutista.
Kommentit ja kysymykset
Keskusteluosiossa puhuttiin erityisesti vesistövaikutuksista, ja kaikkein oleellisimmaksi nousi maan rakenne ja kasvukunto. Maatalouden vesiensuojelun ytimessä on, ettei peltoja asiantuntijan sanoin “pestä ja huuhdella”, vaan vesi pidetään hallinnassa lohkokohtaisesti toimivan salaojituksen ja ojien kunnossapidon avulla. Näiden perusasioiden varaan rakentuvat myös muut ratkaisut, kuten eroosioriskien hallinta, monivaikutteiset uomaratkaisut sekä tarve pitkäjänteiselle seurannalle.
Keskustelussa nousi esiin myös, miten ojitusyhteisöjen suunnittelussa voidaan varmistaa vesistövaikutusten huomioiminen ja päivittää vanhoja rakenteita vastaamaan nykyistä tietoa. Vastauksessa painotettiin kokonaisvaltaista suunnittelua, jossa maan kasvukunto, kaivuutöiden huolellinen ja kuivaan aikaan ajoitettu toteutus sekä pitkän aikavälin vaikutusten tarkastelu ovat keskeisiä keinoja ravinne- ja kiintoainehuuhtouman vähentämisessä.
Keskustelussa kysyttiin myös, mikä olisi ensimmäinen ensiapu ennen ensikevään kylvöjä. Esille nostettiin käytännönläheinen neuvo: saappaat jalkaan, kun routa on sulanut. Jotta todellinen tilanne nähdään ajoissa, eikä ratkaisuja tehdä oletusten varassa tai traktorin hytistä, peltolohkot ja ojat kannattaa käydä läpi kävellen.
Lisäksi asiantuntija toivoo, että nykypäivän huipputeknologia saataisiin tulevaisuudessa laajemmin maatalouden käyttöön. Peltojen rakenteen skannaus, jatkuvatoiminen kosteuden seuranta ja säätösalaojitusten automatisointi nähtiin keinoina, joilla vesitaloutta voitaisiin hallita tarkemmin ja kasvavaa korjausvelkaa vähentää.
