Saaristomeren valuma-alueella käynnistyi syksyn alussa EU-rahoitteinen hanke osana SpongeWorks-hanketta, jossa edistetään luontaisen vesitaseen palauttamista valuma-alueelle. Hankkeessa laaditaan maisematason strategia ja tarkempi toimenpidesuunnitelma osaksi Saaristomeri-ohjelman toteuttamista. Tuotoksessa käsitellään, miten erilaiset luontopohjaiset vesienhallintamenetelmät valtavirtaistetaan osana valuma-alueella tehtäviä toimenpiteitä.
Hanke tukee lisäksi Saaristomeren valuma-alueen toimijoita luontopohjaisten vesienhallintamenetelmien (kosteikot, tulvatasanteet, soiden ennallistamiset) tekemisessä. Hankkeessa tuodaan oppeja sen kansainvälisiltä kumppaneilta ympäri Eurooppaa ilmastonmuutokseen sopeutumisesta eri aloilla. Syyskuussa 2025 tutustuttiin Etelä-Ranskassa Oksitaniassa Lèzejoen valuma-alueen toimintaan ja muun muassa keinotekoisiin majavapatoihin.
Lèze-joella Oksitaniassa peltomaan kasvukuntoa parantamalla hallitaan eroosiota
Yksi kolmesta SpongeWorks hankkeen tutkimusalueesta on Lèze-joen valuma-alue Etelä-Ranskan Oksitanian maakunnassa lähellä Toulousen kaupunkia. Lèze on noin 70 km pitkä joki, eli samanpituinen kuin meille tutumpi Aurajoki. Valuma-alueen koko on 350 km2 (Aurajoen valuma-alue on 874 km2). Lèze-joen valuma-alueen horisontissa häämöttää Ranskan ja Espanjan rajalla kulkeva yli 3000 metriin kohoava Pyreneiden vuoristo, joella on siis paljon pudotuskorkeutta (415 metriä, kun Aurajoen pudotuskorkeus on 70 metriä). Lèze onkin voimakkaasti muokattu, sillä joen yläosassa sijaitsee suuri pato ja patoaltaan vettä käytetään alueella kasteluun. Joen varrella on 11 pientä patoa, jotka säätelevät virtausta.
Lèze laskee ensin Ariège-jokeen, joka taas laskee isompaan Garonne-jokeen. Garonne saa alkunsa Espanjan puolelta Pyreneiden vuoristossa ja 575 km matkallaan se kulkee Etelä-Ranskan isojen kaupunkien Toulousen ja Bordeaux’n kautta Atlantin valtamereen Biskajanlahdella.
Maankäyttö Lèze-joen varrella on muuttunut perinteisestä nautakarjan ja lampaiden laiduntamisesta pienillä pensasaidoin (hedge) rajatuilla niityillä suuriin avoimiin peltoihin, mikä on lisännyt maaperän eroosiota. Alueella on suuri riski äkillisille tulville, samoin kuin maaperän eroosiolle ja mutavyöryille, jotka vahingoittavat teitä, heikentävät veden laatua, joen hydromorfologiaa sekä peltolohkojen viljelypotentiaalia. Maaperä on savista ja koneellinen maatalous sekä yksipuolinen viljelykulttuuri on saanut maaperän laajasti huonoon kasvukuntoon. Vesiensuojelullisena ongelmana Lèze-joella on liian korkeat typpipitoisuudet, kun taas kotoisissa joissamme erityisesti fosfori on haitallinen.
Valuma-aluekoordinaattori SMIVAL viljelijöiden tukena vesiensuojelussa
Valuma-alue on mukana EU:n Horisontti-ohjelmasta rahoitettavissa SpongeScapes sekä SpongeWorks hankkeissa. Tavoitteena on parantaa alueen kestävyyttä äkillisiä tulvia ja eroosiota vastaan sekä säilyttää maatalouden tuotantopotentiaali.
Toimintaa koordinoi SMIVAL, joka on edelliseen Aurajoki-vertaukseen verraten kuten Aurajokisäätiö tai Paimionjoella Paimionjoki-yhdistys. Se on kuntien perustama yhdistys, jonka tavoitteena on vesistöjen tilan parantaminen ja tulvariskien hallinta. Siihen kuuluu sekä maataloussektorin edustajat, kunnat ja tutkijat, ja SMIVAL edistää eri sidosryhmien välistä vuoropuhelua alueella. Lèze-joella SMIVAL toimii nimenomaan joen pienemmillä osavaluma-alueilla, joita on 12. Itse pääuomassa ei tehdä toimenpiteitä ja pääuoma onkin laajojen rantametsien katveessa.
Lèze-joella tehtyjä toimenpiteitä esitteli valuma-aluekoordinaattori Marion da Silva. Vaikka valuma-alue ja sen toimijat ovat hyvin erilaisia esimerkiksi Varsinais-Suomeen verrattuna löytyy sosiaalisista tekijöistä yhteneväisyyksiä. Keskustelu maatalouden ympäristö- ja vesistöhaitoista on vielä kovin polarisoitunutta ja yhteistyön lisäämiseksi on tehtävä paljon töitä, jotta tavoitteet ymmärretään yhteisiksi. Hanketoimijoiden on tärkeä ymmärtää eri toimijoiden ja elinkeinonharjoittajien näkökulmia valuma-alueen vesiensuojeluun, jotta ei tarjota vain yhtä ratkaisua. SMIVAL, viljelijät ja maatalousneuvojat tekevät yhteistyötä tutkijoiden kanssa parhaiden viljely- ja vesiensuojelukäytäntöjen löytämiseksi.
Marionille oli myös tuttua, miten pitkään toimenpiteiden edistäminen voi kestää ja valuma-aluekoordinaattorin työ onkin paljon puhelimessa puhumista. Neuvottelut maanomistajien kanssa kestävät oman aikansa ja toisaalta myös tarvittavien lupien saaminen kestää. Töihin on tartuttava ripeästi, jotta kaikki saadaan hankeaikana toteutettua. Myös epäonnistumisiin on varauduttava, kaikki ei onnistu. Toimenpiteiden edistämiseksi on tiedettävä paljon erilaisia asioita, joista on otettava selvää. Tärkein kohderyhmä valuma-alueella ovat viljelijät, jotka alkavat jo olla iäkkäitä eikä jatkajia tiloille ei löydy. Kovin tutunkuuloista. Taustalla ympäristöongelmiin on myös historiallisia syitä, jotka pitää ymmärtää. Sotien jälkeen maataloustuotantoa piti lisätä nopeasti, jolloin valtio tarjosi avustuksia kulttuurihistoriallisten puukujanteiden muuttamiseksi peltomaaksi. Peltomaata saatiinkin, mutta samalla eroosio-ongelmat lisääntyivät ja heikennettiin luonnon monimuotoisuutta. Nyt puukujanteet haluttaisiin palauttaa.
SMIVAL oli saanut haltuunsa pienen maa-alueen, jonne alunperin piti rakentaa pieni allas. SpongeWorks hankkeessa kuitenkin päätettiin muokata alueen läpi kulkevaa uomaa majavapatoja jäljitteleväksi (beaver dam analog). Rakenteet valmistuivat aivan muutamaa viikkoa aiemmin vierailua ja nyt hankkessa odotellaan seuraavia isompia sateita. Majavapatoja katsellessa ei joukko eurooppalaisia vesiasiantuntijoitakaan oikein ottanut selvää sen rakenteesta ja toimivuudesta käytännössä. Kuitenkin kaikelle on annettava mahdollisuus ja SMIVALin omalla kiinteistöllä ei ole haittoja naapureille. Viereiselle rinnepellolle suunniteltiin swale-rakennetta eli rinnepainannetta, jossa vettä varastoidaan terassimaiseen rakenteeseen. Swale-rakenteita kokeillaan myös meillä Varsinais-Suomessa ammattiopisto Livian Tuorlan toimipisteessä.
Kokemuksia tilavierailuilta
SpongeWorks hankeporukka tutustui maastokäynnillä kahteen eri tilaan. Ensimmäisellä tilalla viljelijä oli parhaillaan maissin korjuussa, joten hän ei ehtinyt paikalle kertomaan tilastaan. 260 hehtaarin tilalla, jolla ei ole karjaa, viljellään pääasiassa maissia, auringonkukan siemeniä ja ohraa. Myös heinärehua tuotetaan karjatiloille. Maissin viljely alueella ei onnistu ilman kastelua ja myös sopimuksia tilojen kanssa ei välttämättä tehdä, mikäli tilalla ei ole kastelujärjestelmää takaamassa satoa. Siksi Lèze-joen kasteluvesi on erittäin tärkeää alueella.
Tilalla on otettu käyttöön erilaisia kerääjäkasveja maan kasvukunnon parantamiseksi. SpongeWorks hankkeessa kylvettiin kesäkauden kerääjäkasvit dronella kesäkuussa. Ohra puitiin kesäkuun lopussa. Kesäkerääjäkasveiksi istutettiin 75 % sudaninruohoa (rehudurransukuista, sorgho fourrager, piper) ja 25 % retikkaa (muokkausretikka radish chinois, daikon). Etenkin maissille maa pitää yleensä muokata keväällä, sillä muuten etanat syövät maissin taimet. Viljelijä on kuitenkin pyrkinyt vähentämään kaikkea maan muokkausta. Kesäkerääjäkasvien kasvivalikoima mietittiin yhdessä paikallisten metsästäjien kanssa ja kesäkerääjäkasvien tavoitteena on myös tarjota suojaa viiriäisille, joiden poikaset kuoriutuvat heinäkuussa. Metsästäjät osallistuivat siementen kustannuksiin. 60 €/ha maksava siemenseos ei maksanut viljelijälle mitään ja metsästäjät osallistujat kustannuksiin 35 €/ha, SpongeWorks hanke maksoi loput.
Toisella tilalla saimme tavata itse viljelijän, joka puolisonsa kanssa viljelee noin 250 hehtaarin tilaa. Tila on ollut 16 vuotta luomussa ja viitisen vuotta viljelijä on siirtänyt tuotantoa enemmän agroekologiseen suuntaan ja alkanut hoitaa peltojensa maaperää. Tilalla on myös karjaa, josta saa lantaa. Tilalla on biosertifikaatti, mutta nykyään tilalla tehdään jo paljon enemmän kuin mitä sertifikaatti vaatii. Muutos tapahtui viljelijäpariskunnan ajatuksissa pikku hiljaa. Hän tiesi, että peltomaasta puuttuu typpeä ja yritti eri keinoin sitä saada kuitenkin käyttämättä keinolannoitteita. Kun hän ymmärsi, että hiiltä maaperään palauttamalla saa myös typpeä, tapahtui viljelyssä käänteen tekevä muutos. Hän muun muassa lisää erilaisia bakteereja maahan yhdessä tutkijoiden kanssa. Montpellier’n yliopiston kanssa hän tekee yhteistyötä esimerkiksi opiskelijoiden kanssa. Lisäksi hän on mukana viljelijöiden vertaistukiryhmissä, joissa viljelijät ja tutkijat yhdessä pohtivat ratkaisuja viljelyteknisiin ongelmiin.
Tilalla ruokitaan maaperää muun muassa lisäämällä orgaanista ainesta kuten lantaa, olkea ja puulastuja. Tuloksena viljelijä on saanut jo useana vuonna hyvän sadon ja myös hyvän hinnan tuotteilleen. Viiteen vuoteen hänen pelloilla ei ole ollut eroosiota eikä vettymiä. Kun maita vielä kynnettiin, sateiden jälkeen peltojen alapuoliset suojavyöhykkeet täyttyivät maa-aineksesta.
Kun tavanomaisilla tiloilla viljellään noin 3-4 kasvia, niin tällä tilalla on 12-14 kasvilajia pelloilla vuorottelussa. Kun joku yleisöstä kysyi, että miten te kahdestaan tämän kokonaisuuden kanssa pärjäätte, niin hän totesi, että kahdestaan tämä juuri sujuukin. Hänellä on muun muassa lajittelija, joka lajittelee pellolta korjattavien eri kasvien siemenet. Viljelymenetelmää on hyvin vaikea selittää ulkopuolisille. Yleisöstä kysyttiin myös maatalouspolitiikasta, joka Ranskassa ei vaikuta olevan yhtä tuottajaa rajoittava tekijä kuin Suomessa. Paikallinen maatalousneuvoja totesikin, että tämän tilan tyyppinen toiminta ei toimi maatalouspolitiikassa (CAP), koska CAP tunnistaa yleensä vain yhden kasvin per pelto, joka sitten korjataan.
SpongeWorks-hanke lyhyesti
SpongeWorks on EU-rahoitteinen hanke vuosina 2024-2028, joka tarttuu ilmastonmuutoksen vuoksi kasvaviin vesienhallinnan ongelmiin kuten tulva- ja kuivuusriskeihin. Testaamalla ja laajentamalla kestäviä vesienhallinnan menetelmiä (Sponge Measures) hanke vahvistaa maaperän, pohjaveden ja pintavesien luontaista vesitaloutta parantaakseen vedenpidätyskykyä ja kestävyyttä. Yhdessä paikallisten sidosryhmien kanssa SpongeWorks kehittää maisematasoisia strategioita, jotka lisäävät vesikestävyyttä ja tuottavat laaja-alaisia ympäristöllisiä ja sosiaalisia hyötyjä.
Hankkeessa tehdään tiivistä kansainvälistä yhteistyötä erityisesti hankkeen kolmen esimerkkialueen kanssa, jotka ovat Ranskassa Lèze-joki, Kreikassa Pinios-joki sekä Saksassa ja Alankomaissa yhteinen rajajoki Vecht (hollanniksi, Vechte saksaksi).
Hankkeeseen haettiin mukaan 8 liitännäisaluetta. Saaristomeren valuma-alueen lisäksi liitännäisalueita on Belgiasta, Irlannista, Ukrainasta, Montenegrosta, Italiasta, Unkarista ja Espanjasta. Varsinais-Suomi on hankkeen ainut viileän, havumetsävyöhykkeen maa. Yhdessä Vecht valuma-alueen kanssa perehdymme erityisesti kaksitasouomien, maatalousalueen uomien pohjapatojen sekä ilmastokestävän kaupunkisuunnittelun teemoihin meille tyypillisemmässä ilmastossa, toisaalta jo varautuen muuttuvaan ilmastoon.
