Varsinais-Suomi on alue, jonka ruoantuotannosta ja niin sanotusta ruokaketjusta ei ole vaikea löytää hienoa ja painavaa sanottavaa on kyse sitten aluetalousvaikutuksista, tuotantovolyymeistä tai omavaraisuusasteista. Osaamista löytyy ja arvoketjut ovat monelta osin kunnossa – jalostavan teollisuuden asema alueella on vahva ja kuluttajakysyntää on lähellä paljon.
Meitä kuitenkin haastavat samat asiat kuin muitakin alueita: kannattavuus on tuskaisen alhaista ja tuottajahinnat eivät seuraa nousevia tuotantokustannuksia. Tuottajien jaksaminen kärsii ja alaa on vaikea myydä houkuttelevana vaihtoehtona nuorelle polvelle.
Tuore selvitys summaa maakunnan ruokaketjun tulevaisuuskuvia
Tammikuussa 2026 julkaistiin selvitys Varsinais-Suomen ruokaketjusta. Selvityksessä keskityttiin luomaan Varsinais-Suomen merkittävimpien tuotantosuuntien tulevaisuuskuvia ja pohtimaan muuttuvan toimintaympäristön vaikutuksia alueen ruokaketjun toimintaan. Alueella on puhuttu pitkään tarpeesta profiloitua entistä vahvemmin ruokamaakuntana, ja tätä keskustelua taustoittamaan ja vauhdittamaan selvityskin laadittiin.
Luonnonvarakeskuksen Monihyötyiset viljelymenetelmät vihannestiloilla (HYÖTY) -hanke järjesti vuoden 2025 aikana työpajoja kotimaisen vihannestuotannon tulevaisuuden näkymistä myös Lounais-Suomessa. Työpajojen havainnoissa nousi esiin kilpailun kiristyminen ja se, että kilpailussa ei pärjätä pelkällä laadukkaalla raaka-aineella vaan tarvitaan jatkojalostusta ja vientikelpoisia tuotteita. Brändäyksellä voidaan kilpailla tuontituotteita vastaan. Varsinais-Suomen ruokamaakuntakeskustelulle entistä ajankohtaisemman kehyksen antaa tämänhetkinen turvallisuuspoliittinen ja omavaraisuutta korostava keskustelu.
Selvityksessä todetaan, että vaikka toimintaympäristö muuttuu, niin maatalouden ulkoisen rakennemuutoksen kehitys jatkuu trendinomaisesti ja maatalouden kohtaamat shokit kuten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan eivät ole vaikuttaneet maatalouden ulkoisen rakennemuutoksen vauhtiin. Tällä ulkoisella muutoksella tarkoitetaan esimerkiksi tilojen keskikoon kasvua ja tilamäärän laskua sekä maataloudessa työskentelevien määrän laskua. Nämä muutokset ovat olleet käynnissä jo pitkään. Markkinamuutokset vaikuttavatkin ensisijaisesti maatalouden sisäiseen rakennemuutokseen, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että viljantuotannosta siirrytään erikoiskasvien tuotantoon tai kotieläintuotannosta siirrytään päätoimiseen kasvintuotantoon.
Pitkän ajan tasaiset trendit ja turbulentti toimintaympäristö
Selvityksessä tarkastellut eri tuotantosuuntien skenaariot tuleville kymmenelle vuodelle ovat sellaisinaan maltillisia, ja niiden voi olettaa jatkavan samoilla kehityskäyrillä kuin edellisen kymmenen vuoden aikana. Mutta toimintaympäristö totisesti muuttuu ja tällä hetkellä olemme taas yhden sellaisen kriisin äärellä, joka asettuu maatalouden kriisivuosien jatkumoon, erityisesti peltokasvituotannon osalta. Tilanne Lähi-idässä nostaa polttoaineiden ja lannoitteiden hintoja – Persianlahden alueella tuotetaan merkittävä osa maailman lannoitteista. Jos tarkastellaan sitä, kuinka hyvin eri alueet tuottavat keskeisiä elintarvikkeita suhteessa omaan väestöönsä, on Varsinais-Suomi monissa tuotantosuunnissa kärkikastia. Tuotantopanosten osalta olemme riippuvaisia tuonnista siinä missä muutkin – tässä emme ole omavaraisia, kaukana siitä. Myös esimerkiksi rehua tuodaan Suomen rajojen ulkopuolelta. Vaikka tämänhetkinen maatalouden energiakriisi loppuisi huomenna, eivät näiden riippuvuuksien riskit katoa.
Geopolitiikan osalta onkin valitettavasti vaikea nähdä sellaista tulevaisuuden tilannetta, joissa maatalouden energiamurroksen ja lannoite- ja rehuomavaraisuuden edistäminen ei olisi kannatettavaa. Varsinkaan kun samaan aikaan ilmastonmuutoksen seurauksena alkutuotannon tuotantoedellytykset muuttuvat. Alkuvuodesta julkaistussa selvityksessä todetaan, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat olosuhteiden muutokset heiluttavat satotasoja kasvukausien välillä ja niiden sisällä yhä enenevissä määrin ja epävarmuus näkyy myös kuluttajahinnoissa. Myös markkinahintojen vaihteluiden voidaan ennustaa kasvavan sekä satovuosien sisällä että niiden välillä.
Varsinais-Suomessa tehdään parhaillaan ilmastoriskiarviointia ja maatalouden kuivuudesta ja rankkasateista on saatu jo alustavia suuntaa antavia tuloksia. Ilmastonmuutos pidentää kasvukausia, mikä mahdollistaa sekä suurempien satojen tavoittelun että uusien viljelykasvien viljelyn, mutta viljelyolot ovat epävakaampia ja satotuhoriski kasvaa. Muun muassa talviaikaisen lumipeitteen katoaminen ja uusien tuholaisten ja kasvitautien leviäminen haastavat maanviljelemistä tulevaisuudessa. Kuivuuden osalta Varsinais-Suomi on erityinen riskialue, jossa kuivuusjaksot pitenevät ja pahenevat ilmastonmuutoksen myötä.
Vain muutos on varmaa
Selvitystä laadittaessa kävimme paljon keskustelua siitä, mitkä asiat voidaan ottaa annettuina ja mihin voimme ja haluamme vaikuttaa? Nämä kysymykset eivät ole poistuneet mielestäni viime kuukausina. Minkä asioiden muuttumiseksi olemme valmiita näkemään vaivaa, ja mitä tämä vaivannäkö missäkin teemassa tarkoittaa? Olemmeko valmiita panostamaan lannoiteomavaraisuuteen? Maatalouden energiamurroksen vauhdittamiseen? Vientimahdollisuuksien ja jatkojalostavan teollisuuden kasvattamiseen? Entä siihen, että maataloutemme pystyy sopeutumaan parhaalla mahdollisella tavalla muuttuvaan ilmastoon? Kun puhutaan ruoasta, nämä pohdinnat ja niihin liittyvä toimeentuminen tai toimettomuus päätyvät lopulta meidän kaikkien lautasille.
Varsinais-Suomen ruokaketjun tulevaisuuskuva vuoteen 2035 -selvitys tilattiin osana Lähempää lautaselle -hanketta. Selvityksen toteutti Kyösti Arovuori REINU econ Oy:stä.
Lue lisää
Maatalouden kuivuudesta ja rankkasateista tehtyjen ilmastoriskiarvioiden tuloksia – valonia.fiVarsinais-Suomen ruokaketjun tulevaisuuskuva vuoteen 2035 – valonia.fi
Varsinais-Suomen ruokaketjun tulevaisuuskuva vuoteen 2035 – valonia.fi
