Kaarinan Linnavuoren luonnonsuojelualueelta kuului syyskuun toisena päivänä kaivinkoneen ääniä ja pienten puiden poikki napsahtelua. Luonnonsuojelualueella tähän näkyyn tai äänimaailmaan ei odota törmäävänsä. Työt olivat kuitenkin osa Kaarinan kaupungin, WWF Suomen, Paimionjoki-yhdistyksen ja Valonian VALUTA 3 Varsinais-Suomi -hanketta, jonka tavoitteena on parantaa Saaristomeren tilaa. Linnavuori on hankkeen ensimmäinen toteutuskohde, ja sen lisäksi toimenpiteitä toteutetaan Tarvasjoen ja Hepojoen valuma-alueilla, jotka kuuluvat Saaristomeren valuma-alueeseen. Kunnostustyöt tehtiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen poikkeusluvalla.
Kunnostuskohteita alueella oli kaksi: itäisellä kohteella kolme vanhaa syvää ojaa tukittiin kaivinkoneella ja läntisellä työmaalla työt tehtiin käsin. Läntisellä ennallistamiskohteella ojat olivat hyvin matalia ja ympäristö herkempi. Siellä luontokartoittaja Otso Puusti ja ympäristönhoitaja Vesa-Matti Väärä tekivät kunnostuksen käsityönä.
”Korpi on kuivunut vanhan ojituksen myötä, joten teimme alueen kahteen ojaan padot, joiden tarkoitus on lisätä tulvavesiä ja näin palauttaa aluetta kohti alkuperäistä tilaa”, Puusti ja Väärä avaavat.
Kaksikko on tehnyt paljon erilaisia ennallistamistöitä, mutta yhtään täysin samanlaista kohdetta heillä ei ole ollut.
”Ei ole olemassa mitään sabluunaa, miten ennallistetaan. Jokainen kohde on erilainen. Joskus maa on kovaa, joskus virtaukset erilaisia. Nyt kun toimitaan luonnonsuojelualueella, puut otetaan maasta eikä niitä kaadeta lähialueelta. Tässä tapauksessa hyödynsimme alueella ollutta lahopuuta. Padot myös maisemoidaan, ja nyt syksyllä siihen voi hyödyntää lehtikariketta.”, Puusti jatkaa.
Vaikutukset näkyvät välittömästi
Itäisellä kohteella kaivinkone tukki kaikki suojelualueen itäisten ojien haarat eli noin 600 metriä vanhoja ojia. Ojat täytettiin samoilla kaivuumassoilla, joilla ne kaivettiin yli 60 vuotta sitten. Myös ojissa kasvaneet pienet puut ja ojien päälle kaatuneet lahopuut menivät täytteeksi.
”Työt sujuivat oikein hyvin ja vaikutukset näkyvät välittömästi, kun vettä ja kuormitusta ei enää lähde alaspäin. Nyt parin metrin levyistä ojan täyttöä ei välttämättä edes huomaa viiden vuoden päästä”, vesi- ja luontoasiantuntija Jarkko Leka Valoniasta sanoo.
Myös Kaarinan kaupungissa oltiin tyytyväisiä ennallistamistöiden lopputulokseen ja niiden vaikutuksiin luontoon ja ihmisiin.
”Ennallistamistyöt sujuivat oikein hyvin – jopa vauhdikkaasti, sillä ne valmistuivat yhdessä päivässä. Ammattitaitoinen kaivinkoneenkuljettaja osasi siirtää maamassoja ojiin pitkin matkaa niin, että sammalet, varvut ja puuntaimet pääsevät jatkamaan kasvuaan. Tämä auttaa kasvillisuutta palautumaan nopeammin. Käsin tehdyt padot puolestaan sulautuvat maisemaan ja näyttävät siltä kuin ne olisivat olleet paikallaan jo pitkään. Linnavuoren ennallistaminen tuo hyötyä sekä luonnolle että kaupunkilaisille: se parantaa vedenlaatua, tukee metsäluonnon palautumista ja vahvistaa lähiluonnon arvoa”, ympäristötarkastaja Anne-Marie Tuominen Kaarinan kaupungista iloitsee.
Linnavuoren ennallistaminen esimerkki EU:n tavoitteista
Ennallistamisasetus astui voimaan viime vuoden elokuussa. Asetus on osa EU:n biodiversiteettistrategiaa, jonka tavoite on pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä. Sen mukaan vuoteen 2030 mennessä ennallistamistoimenpiteitä tulee tehdä vähintään 20 prosentilla EU:n maa- ja merialueista. Lisäksi tavoitteena on ulottaa toimet kaikkiin ennallistamisen tarpeessa oleviin ekosysteemeihin vuoteen 2050 mennessä.
Suomen kansallinen ennallistamissuunnitelma on vasta muotoutumassa, mutta Linnavuoren kaltaiset toimenpiteet ovat oiva esimerkki ennallistamistoimista, joita Suomessa jo toteutetaan.
Linnavuorella ojituksen seurauksena kärsinyt suoekosysteemi odottaa nyt suolajiston palautumista, turpeen muodostumista ja samalla hiilen sitomisen käynnistymistä. Myös WWF Suomessa ollaan tyytyväisi ennallistamistoimien sujumiseen.
“Suon ennallistaminen on oiva tapa palauttaa tietenkin suoelinympäristöjä, mutta sen avulla edistetään myös vesiensuojelua. Suot tasoittavat virtaamia ja puhdistavat vettä, jolloin myös alavirran vesielinympäristöt hyötyvät työstä. Se voi kuulostaa erikoiselta, mutta ojien tukkiminen on yksi keino kunnostaa Piikkiönlahtea”, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Viivi Kaasonen.
