Tämän syksyn aikana kansallisessa ilmastotyössä on tapahtunut paljon. Sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma KAISU 3 että ilmasto- ja energiastrategiat valmistuivat lausuntokierrokselle lähes samanaikaisesti. Monet kunnat ja maakuntien liitot, myös Varsinais-Suomen liitto antoivat oman lausuntonsa.
Lausuntokierroksen aluksi julkaistiin myös Ilmastolain mukainen pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman taustaselvitys. Pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman tutkimuksellisen taustaselvityksen lähtökohtana on ollut laatia mahdollisimman erilaisia polkuja ilmastotoimien etenemiseen. Valitut polut ovat Suomi edellä, markkinat edellä, ympäristö edellä ja yhteiskunta edellä. Mikään poluista ei ennusta tulevaisuutta vaan katsoo mahdollisia etenemistapoja. Keskeisenä havaintona selvityksessä oli, että vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite on erittäin haastava nykytoimin. Suurimmat epävarmuudet liittyvät maankäyttösektorin nielujen kehitykseen, teknisten hiilinielujen investointien ja infrastruktuurin toteutumiseen ja fossiilisista irtautumisen nopeuteen. Eri toimijoiden päätökset määrittävät lopulta etenemispolun.
YK:n 30. ilmastokokouksessa keskusteltiin maapallon keskilämpötilan tehokkaammasta hillinnästä
Brasiliassa marraskuussa pidetyn COP30-ilmastokokouksen lopputulos ja poliittinen sitoumus oli vaatimaton. EU sai kuitenkin neuvotteluissa mukaan kirjaukset, joiden avulla onnistutaan varmistamaan työn jatkuminen energiasiirtymän ja fossiilisista polttoaineista irtautumisen osalta, vaikka vähemmän sitovasti kuin EU ja Suomi toivoivat. Myös maininta kuilusta tarvittavien päästöjen vähentämisen ja tavoitteiden välillä on mukana päätelmissä. Yli sata maata toimitti Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti uuden 2035 vuoteen ulottuvan päästövähennyssitoumuksensa ennen kokousta tai sen aikana, mutta yhteenlaskettuna maiden lupaukset vähentävät päästöjä huomattavasti vähemmän kuin mitä lämpötilan nousun rajaaminen 1,5 asteeseen edellyttäisi.
Kokouksen toinen keskeinen teema oli ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja varautumiseen suunnattava rahoitus. Maat sopivat, että kehittyville maille sopeutumiseen suunnattava rahoitus pyritään kolminkertaistamaan vuoteen 2035 mennessä ja kehotus koskee myös muita kuin perinteisiä rahoittajamaita. Lisäksi rahoituksen saatavuutta helpotetaan. Samalla päätettiin myös yhteisistä mittareista, joilla ilmastonmuutokseen varautumista ja sopeutumista seurataan maailmanlaajuisesti. Indikaattoreita täsmennetään vielä.
Energiatehokkuusvaatimusten kiristyminen on osa päästöjen vähentämistä
EU:n Energiatehokkuusdirektiivi (EED) tulee voimaan lainsäädännössä vuonna 2026. Valtioneuvosto lähetti syyskuussa eduskunnalle hallituksen esityksen laeiksi, joilla Suomen lainsäädäntöön tehdään EU:n energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanon edellyttämiä muutoksia. Keskeisimmät muutokset tehdään energiatehokkuuslakiin. Tavoitteena on edistää energiatehokkuutta ja ohjata asteittain fossiilisen polttoaineen käytön lopettamiseen lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmissä. Muutoksen taustalla oleva direktiivi on osa EU:n tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa EU:n ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Merkittävä osa velvoitteista voidaan toteuttaa Suomessa hyödyntämällä esimerkiksi jo nyt laajalti käytössä olevia energiatehokkuussopimuksia. Eduskunnan päätöstä odotetaan tämän vuoden aikana. Lisäksi EU:n Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) lainsäädäntö on valmisteilla, alkuperäisestä aikataulusta hieman jäljessä.
Maakunnan ilmastotoimia tehdään yhteistyössä
Varsinais-Suomessa on tehty ilmastotyötä pitkään. Ennen ilmastotiekartan laatimisen aloitusta vuonna 2020 harvalla Varsinais-Suomen kunnalla oli oma ilmasto-ohjelma tai -suunnitelma. Tiekartta toimi kunnille kimmokkeena ja mallina oman ohjelmatyön käynnistämiseen. Valonia on ollut käytännön tukena kunnille, erityisesti pienille, joilla omat resurssit ovat rajattuja. Yhteistyö on muodostunut pysyväksi ja Valonian asiantuntijarooli vahvistunut. Saamme kunnilta säännöllisesti pyyntöjä ja kysymyksiä ohjelmatyön kehittämiseen, ilmastosuunnitelmien päivitykseen ja mikä parasta, toimenpiteiden käytännön toimeenpanoon. Lisäksi olemme jo vuodesta 2021 asti järjestäneet säännöllisiä ilmastotapaamisia maakunnan kuntien pyynnöstä.
Maakunnan ilmastovastuujaosto on omalta osaltaan luonut mahdollisuuksia ilmastotiekartan laatimiseen, hyväksymiseen ja toimeenpanoon. Jaostossa on edustettuina eri sektoreiden asiantuntijoita muun muassa yrityksistä, järjestöistä, kunnista ja korkeakouluista. Tänä syksynä jäsenlistaa päivitettiin ja nimettiin uusia kuntaedustajia. Uuden kokoonpanon ensimmäisessä kokouksessa oli havaittavissa innostusta ja toimeen tarttumista. Kokouksessa käyty keskustelu osoitti, että ilmastotyö vahvistuu monella alalla ja yhä täsmällisempiä toimia suunnitellaan ja toteutetaan. Jaoston työlistalle tulee ensi vuonna maakunnallisen ilmastotiekartan tarkastelu ja päivittäminen. Tiekarttaan tullaan lisäämään myös sopeutumisen toimia. Valonian asiantuntijat ovat aktiivisesti mukana päivitysprosessissa ja sen koordinoinnissa.
Mediassa vievät tällä hetkellä tilaa muut kuin ilmastokysymykset. Ilmastokriisin on kuitenkin tärkeää olla osa kokonaisturvallisuuden keskustelua, sillä muuttuva ilmasto haastaa jo nyt elämisen ja elinkeinojen olosuhteita eri puolilla maailmaa. Ilmastotoimet ovat vakiintuneet osaksi kaikkien sektoreiden työtä ja tavoitteisiin sitoutuminen on vahvaa. Lisätoimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi edelleen tarvitaan ja Varsinais-Suomessa katse kannattaa kohdentaa muun muassa liikenteen ratkaisuihin, maankäyttösektorin hiilinielujen vahvistamiseen sekä vähähiilisiin investointeihin energiasektorilla ja rakentamisessa. Globaalit ilmastotavoitteet saavutetaan konkreettisin toimin paikallisesti ja Varsinais-Suomessa on siihen erinomaiset eväät.
Lisätietoa
Varsinais-Suomen Ilmastotiekartta
Maakunnan ilmastotiekarttatyön raportti 2024
COP30 ilmastokokouksen yhteenveto
CLIVAS project is funded by the European Union. Views and opinions expressed are however those of the author(s) only and do not necessarily reflect those of the European Union or European Commission. Neither the European Union nor the granting authority can be held responsible for them.
