Harjoittelu vesistönkunnostuksen maastotöissä
Ensimmäinen työkokemukseni ympäristöalan tehtävissä alkoi rennosti Valonian virkistyspäivällä. Astuin sisään toimiston ovista, valmistelimme eväät ja täytimme kahvitermarit ennen lähtöä Ruissalon luontopoluille. Siitä koko tiimin yhteisestä päivästä käynnistyi kolmen kuukauden mittainen harjoittelu, jonka aikana pääsin syventymään Varsinais-Suomen vesistökunnostuksiin ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseen.
Työskentelin vesi- ja luontoasiantuntija Jarkko Lekan ohjauksessa. Toukokuussa harjoittelu alkoi perehtymisellä pienvesiin, valuma-alueisiin sekä luontopohjaisiin vesiensuojeluratkaisuihin. Neljän vuoden maantieteen opintojen jälkeen olin osittain aivan uuden aihepiirin äärellä. Samalla pääsin näkemään, kuinka vahvasti vesistöt, maankäyttö, luonnon monimuotoisuus ja valuma-alueella tapahtuvat muutokset kytkeytyvät toisiinsa.
Kesän suurimpana työtehtävänä oli Savijoen valuma-alueen pienvesikartoitusten toteuttaminen. Maanomistajien ilmoittamia sekä aiemman paikkatiedon perusteella tunnistettuja kohteita käytiin kartoittamassa maastossa useiden päivien aikana kesäkuussa.
Kuljimme Jarkon kanssa kilometrejä purojen ja muiden uomien varsilla peltojen, metsien ja tiheiden pajukoiden läpi. Maastossa tarkastelimme muun muassa uomien luonnontilaisuutta, ympäröivää kasvillisuutta ja maankäyttöä sekä arvioimme mahdollisia suojelu- ja kunnostustarpeita. Monen ulkoisesti vaatimattoman uoman varrelta löytyi yllättävän luonnontilaisia ja monimuotoisia alueita.
Pienvesillä on luonnon monimuotoisuuden kannalta huomattava merkitys. Purot, lähteet, norot ja muut pienvedet tarjoavat elinympäristöjä suurelle joukolle kasvi- ja eläinlajeja sekä muodostavat ekologisia yhteyksiä eri elinympäristöjen välille. Myös pienvesiä ympäröivä kasvillisuus on tärkeää, sillä se tarjoaa suojaa ja ravintoa lajistolle, varjostaa uomia sekä voi vähentää ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista vesistöihin. Monet luonnontilaiset pienvesiympäristöt ovat kuitenkin harvinaistuneet esimerkiksi maankuivatuksen, uomien suoristamisen ja muun maankäytön seurauksena. Siksi jäljellä olevien luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten kohteiden tunnistaminen ja säilyttäminen onkin tärkeä osa sekä vesiensuojelua että luonnon monimuotoisuuden turvaamista.
Harjoittelun aikana osallistuin myös useisiin maastotapaamisiin maanomistajien kanssa. Yhteistyö maanomistajien kanssa on keskeisessä roolissa vesistökunnostuksessa, sillä suuri osa mahdollisista kunnostus- ja luonnonhoitotoimenpiteistä sijoittuu yksityisille maille. Kesän aikana oli mukavaa huomata kuinka monilla maanomistajilla oli omilla alueillaan merkittäviä luontoarvoja sekä ennen kaikkea halua niiden säilyttämiseen ja kunnostamiseen.
Valonia tukee maanomistajia muun muassa tiedottamalla, neuvomalla sekä auttamalla sopivien vesiensuojelu- ja luonnonhoitotoimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Pääsin harjoittelun aikana laatimaan maastomuistioita tapaamisista, joihin koottiin tapaamisten havainnot, keskustelut ja mahdolliset jatkotoimenpiteet.
Valonia oli harjoittelupaikkana monipuolinen sen laajan asiantuntijatiimin ja monien eri työtehtävien ansiosta. Noin 20 hengen tiimissä työskennellään muun muassa ilmastoon, energiaan, kiertotalouteen, vesistöihin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien teemojen parissa. Pyrin hyödyntämään harjoittelujakson mahdollisimman monipuolisesti ja osallistuin maastotöiden lisäksi mahdollisimman moniin erilaisiin tapahtumiin, työpajoihin ja tapaamisiin.
Monissa tilaisuuksissa pääsin tutustumaan myös muihin Varsinais-Suomen luonnon ja ympäristön parissa työskenteleviin tahoihin. Verkostoituminen ja keskustelut eri asiantuntijoiden kanssa olivat minulle yksi harjoittelun tärkeimmistä anneista. Samalla laajensin käsitystäni siitä, kuinka monenlaista työtä luonnon, vesistöjen ja ympäristön hyväksi tehdään.
Koinolevani aidosti osa työyhteisöä enkä vain harjoittelija. Sain tehdä hyödyllisiä työtehtäviä, mutta samalla sain olla paljon vain oppijan roolissa. Työympäristö oli rento, asiantunteva ja arvostava.
Varsinais-Suomen alue oli minulle vielä muutama vuosi sitten melko tuntematon. Harjoittelun aikana tilanne muuttui nopeasti, sillä kävin 15 eri Varsinais-Suomen kunnassa eli yli puolessa maakunnan kunnista. Kolmen kuukauden aikana maastopäiviä kertyi yhteensä 20 ja erilaisia kohteita lähes 60.
Harjoittelu vahvisti kiinnostustani vesistöjen, luonnon monimuotoisuuden ja käytännön luonnonhoidon parissa työskentelyyn. Erityisesti opin ymmärtämään, että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ei tarkoita vain yksittäisten lajien tai kohteiden suojelua, vaan olennaista on tarkastella kokonaisia valuma-alueita, elinympäristöjen välisiä yhteyksiä sekä ihmisen toiminnan vaikutuksia ympäristöön.
Haluan kiittää harjoitteluni ohjaajaa Jarkko Lekaa asiantuntevasta ohjauksesta ja siitä vahvasta pohjasta, jonka sinulta sain luonnon monimuotoisuuteen ja vesistökunnostukseen liittyvään työhön. Kiitos myös koko Valonian vesitiimille sekä erityisesti Jaana Röytiölle ja Sanna Kivimäelle opettavaisista ja mukavista työpäivistä maastossa.
