Someron Somerniemellä, Lätäkönmäellä, sijaitsee noin 1,6 hehtaarin kokoinen metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Alueen avosuota on kuivatettu menneinä vuosikymmeninä kaivamalla sinne useita metrejä syvä kuivatusoja. Tavoitteena oli edistää metsätaloutta ja lisätä puuston kasvua kuivattamalla suota. Tämä on samalla muuttanut suon luonnollista vesitaloutta ja heikentänyt alueen monimuotoisuutta.
Suomessa ojituksilla on pitkä historia, ja erityisesti 1960–1990-luvuilla ojituksia tehtiin laajasti maa- ja metsätalouden tarpeisiin. Vaikka ojitus on ollut tärkeä tuotannon kannalta, se on samalla muuttanut ympäristöä merkittävästi. Kun vettä johdetaan pois maastosta, se ei enää pidäty alueelle vaan virtaa nopeasti eteenpäin kuljettaen mukanaan ravinteita ja kiintoainesta. Nopeasti virtaava vesi lisää eroosiota ja kuormittaa alapuolisia vesistöjä ja Saaristomerta ravinteilla. Turvemaiden kuivuessa niihin sitoutunut hiili vapautuu ilmakehään ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Samalla kosteisiin elinympäristöihin sopeutunut lajisto kärsii.
Ennallistamalla alueen vesitalous voidaan palauttaa lähemmäs luonnontilaa. Keskeinen keino on veden pidättäminen takaisin maaperään: kun vettä saadaan pysymään alueella ravinteet pysähtyvät, laskeutuvat ja sitoutuvat kasvillisuuteen, eroosio vähenee ja suot sekä kosteikot alkavat palautua. Tämä vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja auttaa myös sitomaan hiiltä takaisin maaperään.
Nämä tiedot mielessä Lätäkönmäellä järjestettiin patotalkoot, joissa kuivatusojaan rakennettiin pato veden pidättämiseksi. Paikalle kokoontui joukko Valonian työntekijöitä, kaupungin ympäristötarkastaja sekä Livian ammattiopiston ympäristönhoidon opettaja ja opiskelijoita. Työ tehtiin siis yhteistyöllä, jossa yhdistyivät asiantuntijatieto, käytännön työ ja oppiminen.
Kohde löydettiin Varsinais-Suomen Helmikunnat 2 -hankkeen pienvesikartoituksessa, jossa etsittiin hankekuntien alueelta kunnostettavia pienvesikohteita. Pato sijoitettiin uoman valmiiksi kapeaan kohtaan, jotta voitiin hyödyntää myös uoman reunoille muodostuneita korkeampia penkereitä. Työt aloitettiin hakemalla maa-ainesta lähialueelta ja poistamalla ojasta kasveja, jotta padolle saatiin kestävä pohja. Paluutukseen käytettiin puiden runkoja ja maa-ainesta otettiin uoman pientareilta vanhoista kaivuumassoista.
Pato rakennettiin vaiheittain hakkaamalla puupaaluja lekalla syvälle uomaan. Paalutuksia tehtiin sekä pysty- että vaaka-asentoon, ja niiden väliin laskettiin maa-ainesta, joka tampattiin tiiviiksi rakenteeksi. Suuren porukan ansiosta työ eteni tehokkaasti, ja pato saatiin rakennettua huolellisesti alusta loppuun.
Padon rakentamisen lisäksi talkoissa jaettiin osaamista. Opiskelijat pääsivät osallistumaan konkreettiseen ennallistamistyöhön, soveltamaan oppimaansa käytännössä ja keskustelemaan asiantuntijoiden kanssa. Asiantuntijat puolestaan saivat arvokasta käytännön työpanosta ja mahdollisuuden jakaa osaamistaan.
Somerolla kunnostetaan ja ennallistetaan vuosien 2026 ja 2027 aikana myös Uittoonsuolla ja Lakiassuolla, joissa pyritään pienentämään metsätaloudesta aiheutuvaa vesistökuormitusta. Molemmat ovat ojitettuja soita, joissa metsätalouden harjoittaminen ei ojituksesta huolimatta ole kannattavaa. Metsistä merelle -hankkeessa pyritään kannustamaan ensisijaisesti ennaltaehkäisevään vesiensuojeluun metsätaloudessa, mutta konkreettiset vesiensuojelutoimet ovat myös tärkeitä.
