Sään ääri-ilmiöt kuten tulvat, helteet, kuivuus ja voimakkaat myrskyt voimistuvat ja yleistyvät ilmastonmuutoksen edetessä. Vaikka luonnonvoimia onkin mahdotonta kesyttää, sään ääri-ilmiöihin on mahdollista varautua ennakoivasti, jolloin väestöön, elinkeinoihin ja ympäristöön koituvien vahinkojen suuruus on mahdollista minimoida. Sääriskeihin varautuminen lähtee liikkeelle riskien arvioinnista, minkä myötä on mahdollista arvioida sopeutumistoimien tarve ja laajuus.
Tällä materiaalisivulla esitellään CLIVAS-hankkeen maatalouden kuivuudesta ja rankkasateista tehtyjen ilmastoriskiarvioiden tuloksia. Riskiarviot tarkentuvat vielä hankkeen edetessä, joten tulokset ovat vasta alustavia vaikkakin suuntaa antavia.
Tälle sivulle on koottu suomenkielinen tiivistelmä laajemmasta raportista. Laajempi englanninkielinen raportti lähdeviitteineen on luettavissa Zenodo-palvelusta.
Johdanto
Suomessa on tehty jo pitkään ilmastonmuutokseen sopeutumisen työtä kansallisella tasolla ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista tiedetään jo varsin kattavasti. Kansallisen tason onnistumisista huolimatta sopeutumisen työ kunnissa ja maakunnissa on kuitenkin monin paikoin vasta alussa.
Sopeutumistoimien konkreettinen toteuttaminen tapahtuu pitkälti paikallisella tasolla kunnissa ja maakunnissa. Eri hallinnon tasojen väliset vastuualueet ja työnjako ovat kuitenkin jääneet osittain epäselviksi, eikä alueille ole tähän mennessä myönnetty valtion puolesta työn tekemiseen erityistä rahoitusta. Maakunnissa työ on tähän mennessä keskittynytkin pääosin ilmastonmuutoksen hillintään eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.
Tämä on tilanne myös Varsinais-Suomessa, jossa kasvihuonekaasupäästöjä on onnistuttu vähentämään merkittävästi, mutta jossa koordinoitu ja tavoitteellinen maakunnallinen ilmastonmuutokseen sopeutumisen työ on vielä vasta käynnistymässä. Kunnissa on erityisesti vesienhallinnassa tehty sopeutumistoimia jo pitkään, mutta sopeutumista ei ole tähän mennessä tarkasteltu laajempana strategisena kokonaisuutena. Ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä on olemassa paljon tutkittua tietoa, mutta se on kokonaisuutena tarkasteltuna sirpaleista ja käytännön työssä usein hankalasti hyödynnettävissä. Kunnissa kaivataankin kipeästi paikallisiin olosuhteisiin helposti hyödynnettävissä olevaa tietoa.
CLIVAS-hanke vastaa edellä mainittuihin tarpeisiin tuottamalla paikallisille toimijoille paikallisiin olosuhteisiin soveltuvaa tietoa ja ymmärrystä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista sääriskeistä sekä niihin varautumisesta. Riskiarviotyötä tehdään CLIMAAX-tutkimushankkeessa kehitettyjen työkalujen ja asiantuntijatuen avulla.
Tässä työssä keskiössä on maakunnallisten ilmastoriskiarvioiden tuottaminen olennaisimmista ilmastonmuutoksen sääriskeistä, joilla tarkoitetaan sään ääri-ilmiöitä, jotka sekä yleistyvät että voimistuvat ilmastonmuutoksen seurauksena. Tällaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi joki-, merivesi- ja hulevesitulvat, pitkittyneet helle- ja kuivuusjaksot, voimakkaat myrskytuulet sekä maastopalot.
Mitä ilmastonmuutokseen sopeutuminen tarkoittaa?
Ilmastonmuutokseen sopeutumisella tarkoitetaan toimia, joilla yhteiskunnassa varaudutaan ilmastonmuutoksesta johtuviin kielteisiin vaikutuksiin aktiivisesti ja ennakoidusti. Toimien tavoitteena on vähentää erilaisista ilmastonmuutoksen vahvistamista sään ääri-ilmiöistä johtuvien vakavien seurausten riskiä ja varmistaa yhteiskunnan toiminta kaikissa tilanteissa.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen eroaa päästöjen vähentämisestä luonteeltaan siten, että sopeutumisen toimet ovat aina aidosti paikallisia. Sopeutumisen toimet tehdään paikallisissa yhteisöissä ja elinympäristöissä paikallisen väestön, elinkeinojen ja ympäristön turvaamiseksi. Sopeutumisen toimenpiteillä voidaan esimerkiksi alentaa tulvariskiä erilaisten vesienhallintaratkaisujen avulla, vähentää helleaaltojen aikaista rakennetussa ympäristössä koettua lämpökuormaa sekä varautua pitkien kuivien kausien aiheuttamiin haasteisiin.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimet eivät poista tai vähennä päästövähennysten tarvetta. Päinvastoin, sopeutumisen työ on sitä helpompaa ja halvempaa mitä pienempi sopeutumisen tarve jo lähtökohtaisestikin on.
CLIVAS-hankkeessa tuotetaan tietoa ilmastoriskeistä Varsinais-Suomessa
CLIVAS-hankkeessa tuotetaan riskiarvioita Varsinais-Suomeen kohdistuvista erilaisista ilmastonmuutoksen myötä voimistuvista sääriskeistä. Hankkeen tavoitteena on tarjota varsinaissuomalaisille toimijoille uudenlaista paikallisiin olosuhteisiin soveltuvaa tietoa ja ymmärrystä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista sääriskeistä sekä niihin varautumisesta. Hankkeen yhtenä tavoitteena on myös vauhdittaa kunnissa tehtävää sopeutumisen työtä tuomalla esiin sopeutumistoimien tarve ja kiireellisyys sekä tarjoamalla kuntapäättäjien, viranomaisten ja muiden toimijoiden käyttöön helposti käytettävää ja omaksuttavaa tietoa.
Hankkeessa tunnistetaan maakunnan kannalta olennaisimmat ilmastonmuutokseen liittyvät sääriskit, tehdään riskiarviot valituista Varsinais-Suomeen kohdistuvista ilmastonmuutokseen liittyvistä sääriskeistä, laaditaan laajassa sidosryhmätyössä suosituksia sopeutumisen toimenpiteiksi Varsinais-Suomessa sekä liitetään lopuksi sopeutumistoimet osaksi Varsinais-Suomen ilmastotiekarttaa, josta ne ovat toistaiseksi vielä laajemmassa mittakaavassa puuttuneet.
CLIVAS-hanke on rahoitettu EU:n Horisontti Eurooppa -ohjelmasta rahoitettavasta CLIMAAX–hankkeesta (CLIMAte risk and vulnerability Assessment framework and toolboX) kaskadirahoituksena. Hanke jatkuu vuoden 2026 loppuun asti.
Tutkittavien riskiarvioiden valinta
- Hankkeen puitteissa on mahdollista keskittyä syvällisesti vähintään kahteen eri CLIMAAX-työkalujen avulla arvioitavissa olevaan ilmastoriskiin.
- Hankkeessa on arvioitu eri riskit niiden vakavuuden, toimien kiireellisyyden, olemassa olevan tiedon sekä riskiarvioinneista syntyvän tiedon uutuusarvon ja käytettävyyden perusteella.
- Arviointi toteutettiin hanketiimin sisäisesti sekä ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvien hankkeen projekti- ja ohjausryhmän jäsenille lähetetyn kyselyn perusteella.
- Arviointien perusteella päädyttiin tekemään riskiarviot maatalouden kuivuudesta sekä rankkasateista.
- Muiksi olennaisiksi riskiarviointien tarpeiksi tunnistettiin suhteellinen kuivuus, rakennusten tulvavahingot & alttiina oleva väestö, jokitulvat ja myrskytulvat.
- Myös metsäpalot ja helleaallot tunnistettiin Varsinais-Suomessa olennaisiksi riskeiksi, mutta käynnissä olevien päällekkäisten tutkimushankkeiden vuoksi hankkeessa todettiin, ettei niitä tämän hankkeen piirissä kannata tutkia käytössä olevilla työkaluilla sen enempää.
Ilmastomalleilla mallinnetaan tulevaisuuden ilmasto-oloja
Ilmastotyössä keskeisessä osassa ovat ilmastomallit, joiden avulla voidaan mallintaa tulevaisuuden ilmasto-olosuhteita. Ilmastomalli on hilapohjainen laskennallinen järjestelmä, jolla simuloidaan ilmastoa ja sen kehitystä tulevaisuudessa. Malleja on erilaisia ja useimmat sisältävät laajan valikoiman ilmastoon vaikuttavia osatekijöitä jokaiselle hilalle kuten auringon säteilyenergian, tuulen nopeuden ja suunnan sekä ilmanpaineen.
Erilaiset ilmastonmuutosskenaariot eli ennusteet ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien kehittymisestä ovat ilmastomalleissa olennaisena taustatekijänä. Monet tekijät vaikuttavat kasvihuonekaasupitoisuuksiin, joten tapana on yleensä käyttää useita eri skenaarioita. Nämä skenaariot voivat perustua esimerkiksi tilanteeseen, jossa päästöt kääntyvät laskuun noin vuonna 2040 tai sellaiseen, jossa kasvihuonekaasupäästöt kasvavat voimakkaasti vielä tulevaisuudessakin. Kaikkein positiivisimpien skenaarioiden kuten globaalisti alle 1,5 asteen lämpenemiseen tähtäävien skenaarioiden käyttö on vähentynyt viime vuosina niiden toteutumisen näyttäytyessä yhä epätodennäköisemmältä.
Tämän raportin riskiarvioissa on käytetty keskitason lämpenemisen skenaariota RCP 4.5 sekä voimakkaan lämpenemisen skenaariota RCP 8.5.
Riskiarvioiden tuottamisessa käytetyt työkalut
CLIVAS-hankkeen riskiarviotyö perustuu Horisontti Eurooppa -ohjelmasta rahoitetussa CLIMAAX-tutkimushankkeessa kehitettyihin työkaluihin. Käytettävät työkalut ovat avoimia ja helposti käyttöön otettavia python-koodiin perustuvia työkaluja, jotka tuottavat helposti ymmärrettäviä tuloksia eri ilmastoriskeistä. Työkalujen avulla on mahdollista tutkia useita eri sää- ja ilmastoriskejä kuten esimerkiksi tässä hankkeessa tutkitut maatalouden kuivuus ja rankkasateet. Valittuun työkaluun määritellään halutut tiedot kuten sijainti ja tutkitut tulevaisuusskenaariot. Työkalua voi käyttää siinä valmiiksi tarjolla olevien eurooppalaisilla aineistoilla, mutta sitä voi kehittää eteenpäin hyödyntämällä myös paikallisia aineistoja, jolloin tuloksista tulee tarkempia ja kuvaavampia. Työkalusta saatavana tuloksena voi olla esimerkiksi kuivuuden aiheuttamat taloudelliset tappiot tietynkokoisella alueella tietylle viljalajille.
Työkaluihin pääsee tutustumaan tarkemmin CLIMAAX-hankkeen verkkosivuilla.
Maatalouden kuivuus
Tiivistelmä
- Varsinais-Suomi on kuivuuden osalta erityinen riskialue, jossa kuivuusjaksot pitenevät ja pahenevat ilmastonmuutoksen myötä
- Kuivuusriskin merkitystä on aliarvioitu Suomessa jo pitkään. Tehokkaita ja ennakoivia kuivuudenvastaisia toimia ei ole kyetty saamaan aikaan.
- Riskiarviossa on tutkittu kuivuuden vaikutusta vehnän, sokerijuurikkaan ja ohran viljelyyn. Riskiarvion tuloksena on arvio kuivuudesta syntyvistä taloudellisista menetyksistä.
- Tulosten perusteella tulotappiot ovat maakunnassa tutkittujen viljelykasvien osalta maltillisia. On kuitenkin huomattava, että tappiot eivät jakaudu tasaisesti, vaan ne voivat yksittäisten viljelijöiden tai seutujen kohdalla olla suuriakin.
- Kuivuusjaksot pahenevat ilmastonmuutoksen myötä, mutta lämpenevä ilmaston vaikutus satokausien pitenemiseen kompensoi nykytilanteeseen nähden enemmän satotappioita kuin kuivuus niitä heikentää.
Kuivuus koettelee varsinaissuomalaisia viljelijöitä jo lähes vuosittain
Varsinais-Suomessa tuotetaan merkittävä osa Suomessa tuotetusta ruoasta: esimerkiksi noin kolmannes niin vehnästä kuin myös peltovihanneksistakin tuotetaan maakunnan alueella.
Ilmastonmuutoksella arvioidaan olevan tulevaisuudessa sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia Varsinais-Suomen maatalouteen. Ilmastonmuutos pidentää kasvukausia vuosisadan loppuun mennessä noin 1–2 kuukaudella, mikä mahdollistaa sekä suurempien satojen tavoittelun että uusien viljelykasvien kuten maissin viljelyn. Toisaalta ilmastonmuutos tekee viljelyoloista epävakaampia ja tuo mukanaan kasvaneen satotuhoriskin. Talviaikaisen lumipeitteen katoaminen, kasvukauden aikaiset pitkät kuivuusjaksot ja voimakkaat rankkasateet sekä uusien tuholaisten ja kasvitautien leviäminen tuovat haasteita maanviljelykselle tulevaisuudessa.
Maatalouden kuivuusriskin merkitystä on Suomessa pitkään aliarvioitu. Kuivuudenvastaiset toimet ovat Suomessa jo pitkään olleet ennakoivien sijaan pääasiassa reaktiivisia eli viljelijöille on lähinnä korvattu kuivuuden vaikutuksia jälkikäteen. Kuivuus aiheuttaa kuitenkin jo nyt vuosittaisia satomenetyksiä ja sitä kautta taloudellisia tappioita viljelijöille.
Varsinais-Suomi on tunnistettu kuivuuden osalta erityiseksi riskialueeksi, sillä vedenkäyttö on suurta suhteessa käytössä olevaan vesimäärään. Maakunnassa kärsitään jo nyt kuivuudesta lähes vuosittain ja tilanteen arvioidaan ilmastonmuutoksen myötä pahenevan tulevaisuudessa. Maanviljelyn kannalta ongelmallista on, että kuivuus koettelee Varsinais-Suomea pahimmin keväällä, jolloin myös viljelykasvien vedentarve on suurimmillaan. Vedenpuutteen lisäksi kuivuus vaikuttaa viljelykasveihin myös siten, että sen myötä kasvien vastustuskyky esimerkiksi tuholaisia ja tauteja kohtaan on alhaisempi. Kuivuudella on satotappioiden lisäksi vaikutusta myös Saaristomeren rehevöitymiselle, sillä kuivan kauden jälkeen ravinteet huuhtoutuvat vesistöihin tehokkaammin.
Kuivuuden vaikutuksiin on mahdollista sopeutua ennakoivasti. Erilaiset maaperän kasvukuntoon vaikuttavat toimet, uusien kuivuutta paremmin kestävien kasvilajikkeiden käyttöönotto sekä kehittäminen ja kastelujärjestelmien hankkiminen ovat keinoja, joilla on mahdollista vähentää kuivuuden vaikutuksia tuotannolle. Varsinais-Suomessa peltoviljelyssä käytettävät kastelujärjestelmät ovat kuitenkin nykyään erittäin harvinaisia, mikä tekee järjestelmästä haavoittuvan. Kastelujärjestelmät ovat kalliita eikä Manner-Suomessa ole mahdollista saada tukea niiden hankintaan. Monet maanviljelijät painivat tällä hetkellä kannattavuushaasteiden kanssa, mikä vaikeuttaa investointien tekemistä ja heikentää viljelijöiden muutoskestävyyttä muuttuvan ilmaston haasteiden edessä. Taloudellisten haasteiden lisäksi järvien vähäisyys maakunnassa asettaa haasteita kastelujärjestelmien laajemmalle käyttöönotolle. Virtavedet ovat monille ainoa mahdollisuus hankkia vettä kasteluun. Kuivuuskausien aikana niiden virtaamat ovat kuitenkin alhaisempia, jolloin vettä ei välttämättä ole tarjolla pelloille.
Kuivuuden aiheuttamat satotappiot kasvavat erityisesti lyhellä aikavälillä
Maatalouden kuivuudesta tehdyssä riskiarviossa on tarkasteltu kuivuuden vaikutusta vehnän, sokerijuurikkaan ja ohran viljelyyn. Tutkittavat kasvilajit on valittu CLIMAAX-työkaluissa valittavana olevien lajien joukosta, josta puuttuu monia Suomessa olennaisia kasvilajeja kuten esimerkiksi kaura. Hankkeessa pyritään laajentamaan tutkittavien lajien joukkoa myös muihin, alueelle olennaisempiin lajeihin.
Riskiarvio toteutettiin useita eri ilmastomalleja ja ajanjaksoja tarkastelemalla. Riskiarvioinnin tulokset kertovat satomäärien heikkenemisestä suhteessa nykytilaan sekä niiden taloudellisista vaikutuksista prosentuaalisen sadonmenetyksen kautta.
Tämänhetkiset tulokset ennustavat maltillisia satotappioita tutkituille viljelykasveille. Tappioiden arvioidaan pääsääntöisesti olevan suurempia lähitulevaisuudessa kuin pitkällä aikavälillä. Satotappiot ovat kaikilla tutkituilla kasveilla noin 2-10 % pienentyen vuosisadan loppua kohden. Tuloksia tarkastellessa osalta on kuitenkin hyvä huomata, että ne kertovat ilmiöstä koko maakunnan keskiarvon osalta: Kuivuuden aiheuttamat tappiot eivät jakaudu maakunnassa tasaisesti, vaan vaikutukset yksittäisille viljelijöille tai seuduille voivat olla suuria.
Satotappiot ovat odotetusti voimakkaamman lämpenemisen skenaariolla arvioituna suuremmat kuin matalamman lämpenemisen skenaariolla, joskin erot eri skenaarioiden välillä ovat suhteellisen pieniä. Tulosten perusteella on odotettavaa, että kuivuuden aiheuttamat tuhot kasvavat erityisesti lähitulevaisuudessa. Lämpenevä ilmasto ja satokauden pitenemisestä johtuva yleinen satomäärien kasvu kompensoi kuitenkin vuosisadan loppua kohti kuivuuden aiheuttamia tuhoja alentaen satotappion määrää.
Rankkasateet
Tiivistelmä
- Ilmastonmuutos lisää vuotuisia sademääriä. Kokonaissademäärien lisäksi myös yksittäisten rankkasadetapahtumien voimakkuus ja yleisyys kasvavat.
- Rankkasateiden aiheuttamaan riskiin on varauduttu kunnissa pitkään jo lakisääteisestikin. Muuttuva ilmasto tuo kuitenkin mukanaan uudenlaisia haasteita, joihin ei ole vielä kyetty täysin varautumaan.
- Rankkasateista tehdyssä riskiarviossa arvioidaan eri voimakkuuksisten rankkasateiden esiintymisen muutoksia eri ilmastomalleilla tarkasteltuina. Tulokset kertovat, miten usein minkäkin voimakkuuksiset rankkasateet ilmastonmuutoksen myötä jatkossa toistuvat.
- Tulosten perusteella voidaan todeta, että nykyään harvinaiset erittäin voimakkaat rankkasadetapahtumat yleistyvät ilmastonmuutoksen seurauksena selkeästi. Jatkossa aiemmin kerran sadassa vuodessa tapahtuvia rankkasateita voi tulevaisuudessa tapahtua jopa kerran vuosikymmenessä.
Ilmastonmuutoksen myötä voimistuvat rankkasateet haastavat yhteiskunnan rakenteita
Vuosittaisten sademäärien ennakoidaan ilmastonmuutoksen myötä kasvavan Varsinais-Suomessa vuoteen 2100 mennessä noin 6–10 prosenttia. Kokonaissademäärien lisäksi myös yksittäisten rankkasadetapahtumien voimakkuuden ja niiden yleisyyden arvioidaan kasvavan, mikä haastaa yhteiskunnan nykyisten järjestelmien toimintaa. Varsinaiset rankkasateet osuvat Suomessa lähinnä kesäkuukausille. Pitkien kuivuus- ja hellejaksojen jälkeen saapuvat rankkasateet ovat erityisen ongelmallisia, koska kuivunut maanpinta ei ime itseensä vettä tehokkaasti. Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät talviaikaiset vesisateet puolestaan aiheuttavat kasvavassa määrin talviaikaisia tulvia, kun vesi ei roudan vuoksi pääse imeytymään maahan.
Erityisesti tiheästi rakennetuilla kaupunkialueilla voi rankkasateiden vuoksi esiintyä tulvia, jotka voivat aiheuttaa vesivahinkoja ja vaikeuttaa liikkumista, jolloin esimerkiksi pelastuslaitoksen saapuminen sairastapauksen tai muun hätätilan sattuessa voi viivästyä ratkaisevasti. Maataloudessa rankkasateet voivat aiheuttaa satotappioita ja lisäksi ne huuhtovat ravinteita pelloilta vesistöihin. Rankkasateilla voikin olla merkittäviä taloudellisia, ympäristöllisiä ja myös ihmisten terveyteen liittyviä vaikutuksia.
Toisin kuin maatalouden kuivuusriskin osalta, rankkasateisiin on varauduttu kunnissa jo pitkään ja vesienhallinnan toimista monet on kirjattu eri viranomaisten lakisääteisten tehtävien piiriinkin. Eri toimijat ovat tuottaneet monenlaisia vesienhallintaan liittyviä selvityksiä ja suunnitelmia sekä toteuttaneet erilaisia toimenpiteitä poikkeustilanteisiin varautumiseksi. Muuttuvan ilmaston vaatimuksiin ei ole kuitenkaan vielä toistaiseksi kyetty varautumaan täysin, vaan vesienhallinnan sopeutumisessa riittää edelleenkin työtä. Esimerkiksi kaupunkialueiden tämänhetkisten hulevesijärjestelmien riittävyys on mitoitettu aiemmassa ilmastossa vallinneille sademäärille. Hulevesijärjestelmien kapasiteettiin vaikuttaa myös aiemmilta vuosikymmeniltä monin paikoin kertynyt mittava korjausvelka. Tulvariskialueita on kartoitettu kunnasta riippuen vaihtelevalla laajuudella, mutta esimerkiksi Varsinais-Suomessa asutusta kaavoitetaan paikoittain edelleenkin tulvariskialueille.
Voimakkaat rankkasateet toistuvat tulevaisuudessa yhä useammin
Rankkasateista tehdyssä riskiarviossa on tarkasteltu eri voimakkuuksisten rankkasateiden esiintymisen muutoksia eri ilmastomallien avulla. Riskiarviossa on käytännössä tarkasteltu Ilmatieteen laitoksen sadevaroitusten mukaisia rankkasateita 24 tunnin ajanjaksoilla. Ilmatieteen laitoksen keltainen sadevaroitus tarkoittaa 50 mm, oranssi 75 mm ja punainen 120 mm vettä 24 tunnissa. Tulokset kertovat sateiden toistuvuuden muutoksista ilmastonmuutoksen edetessä eli käytännössä siitä, miten usein tietyn voimakkuuksinen sadetapahtuma on odotettavissa.
Riskiarvioinnin tulosten perusteella on todettavissa, että nykyään harvinaiset yli 50 mm / 24 h, 75 mm / 24 h ja 120 mm / 24 h rankkasadetapahtumat yleistyvät selkeästi keskipitkällä aikavälillä 2041–2070. Jatkossa aiemmin kerran sadassa vuodessa tapahtuvia rankkasateita voi tulevaisuudessa tapahtua jopa kerran vuosikymmenessä. Rankkasateiden toistuvuuden ja voimakkuuden määrä kasvaa tulevaisuudessa rannikkoalueilla enemmän kuin sisämaassa. Rannikon ja sisämaan ruutujen sademäärillä on jo nyt selkeä ero ja ilmastonmuutoksen myötä ero kasvaa entisestään. Rannikkoalueet ovat samalla myös sisämaa-alueita tiheämmin asuttuja, mikä lisää väestöön kohdistuvaa riskiä.
Työ arvioiden kehittämiseksi jatkuu
CLIVAS-hanke jatkaa kuivuudesta ja rankkasateista tehtyjen riskiarvioiden työstämistä seuraavaksi yhdessä paikallisten sidosryhmien kanssa integroimalla niihin mukaan paikallista dataa ja ymmärrystä niistä saatujen tulosten tarkentamiseksi ja niiden hyödyllisyyden kasvattamiseksi. Lopulliset riskiarviot valmistuvat ensi kesään mennessä.
Funded by the European Union. Views and opinions expressed are however those of the author(s) only and do not necessarily reflect those of the European Union or European Commission. Neither the European Union nor the granting authority can be held responsible for them.
