Kahden lossimatkan päästä Naantalista sijaitsee Velkuanmaan katajaketo, joka on yksi kaupungin Varsinais-Suomen Helmikunnat 3 -hankkeen kohteita. Alue on pieni, vain puolen hehtaarin laajuinen ja se koostuu pääasiassa kallioalueesta, jonka sisällä ja ympärillä on pieniä kallioketo- ja pienruohoketoalueita.
Kohde on tullut Naantalin kaupungille kuntaliitoksen myötä vuonna 2009, jolloin Velkua liitettiin Naantaliin. Sen historiasta tietää kaupungin ympäristöpäällikkö Saija Kajala.
”Vuoden 2000 luontoselvityksessä on maininta, että kyläläisten mukaan lampaat ovat laiduntaneet katajaketoa aiemmin. Viime vuosikymmeninä, ennen Helmi-hanketta, alueella ei ole ollut laidunnusta eikä siellä ole tehty hoitotoimia, lukuun ottamatta pienimuotoisia puun- ja risukonkaatoa. Hoidon loppuminen näkyy puuston, erityisesti katajien runsastumisena.”
Luontotyyppi äärimmäisen uhanalainen
Kaikki Sekstantin katajakedolla tavattavat perinnebiotooppien luontotyypit ovat äärimmäisen uhanalaisia. Alueella kasvaa kymmenen huomionarvoista perinnebiotooppilajia.
”Heinäratamoa, jäykkäpitkäpalkoa, mäkikauraa, ruoholaukkaa, mäkikattaraa, jäkkiä, aholeinikkiä, pölkkyruohoa, keltamaitetta sekä valtakunnallisesti vaarantunutta keltamataraa”, Kajala opastaa.
Hoitotöitä kahdessa osassa
Kesäkuussa alueen rehevä osa niitettiin ja niittojäte kerättiin pois ravinteiden vähentämiseksi. Työn toteutti Luonnonhoito Alanko. Elokuun toisella viikolla alueella tehtiin toinen, perusteellisempi niitto.
”Rehevämmän alueen lisäksi niitämme nyt myös pienruohoketoalueet ja mäkikaurakedon. Haemme niittojätteen pois vasta viikon päästä, jotta siemenet ehtivät varista. Työt tehdään niittokoneella ja raivaussahalla sieltä mihin niittokoneella ei pääse”, kenttätyönjohtaja Annamari Hietanen kertoo.
Aluetta on hoidettu Kunta- ja Järjestö-Helmistä rahoitettujen Varsinais-Suomen Helmikunnat-hankkeiden puitteissa myös aikaisempina vuosina. Kesällä 2023 tehty luontoarvojen selvitys toimi pohjana hoitosuunnitelmalle, ja syystalvella 2024 alueelta raivattiin puita ja vesakkoa.
”Ilman hoitotoimenpiteitä alue kasvaisi umpeen hyvinkin nopeasti”, Hietanen sanoo.
Kajalan mukaan alueen tulevaisuus näyttää varsin lupaavalta, sillä luoteisosan katajaketo on määritetty arvokkaaksi luontotyypiksi, jonka muuttaminen on kielletty. Muu osa alueesta on asemakaavassa lähivirkistysaluetta, ja kaupunki aikoo jatkaa hoitotoimia myös tulevina vuosina.
”Uskon kohteen säilyvän jatkossakin maankäytöltä. Hoidon jatkuessa huomionarvoinen lajisto ja muu niitty- ja ketolajisto saavat lisää jalansijaa, ja kohteesta voi tulla nykyistä näyttävämpi ja luonnon monimuotoisuudeltaan entistä arvokkaampi.”
