Tiina ja Tuomas Uusitalo viljelevät 135 hehtaarin tilaansa Tl. Koskella. Aron tila on Tiinan kotitila, joka on ollut suvulla vuodesta 1917 lähtien. Yhdeksän vuotta sitten nuoripari siirtyi ohjaksiin ja teki oman näköisiään muutoksia.
”Vanhemmilla oli lypsylehmiä, joten alkuun niitä oli meilläkin. Siirryimme kuitenkin naudanlihantuotantoon ja Charolais-rotuun. Emolehmien tulon myötä siirryimme myös luomutuotantoon. Olemme viljelleet rehunurmea, mutta mahdollisimman monipuolisesti muutakin, jopa soijaa on tullut kokeiltua”, Tiina kertoo.
Pariskunta hankkii maatalouden toimeentulonsa emolehmätuotannosta sekä välitysvasikoista ja viljelevät pelloillaan pääasiassa nurmea, sekä syys- ja kevätviljoja ja hernettä. Viljely pyritään pitämään monipuolisena ja syyskasvipainotteisena, joten nurmen lisäksi tänä vuonna pelloilla kasvaa myös syysvehnää, -ruista, -rypsiä, hernettä, siementimoteitä ja kevätohraa. Nurmipinta-ala on vähän yli puolet ja loput puitavia kasveja.
”Sitä pyritään viljelemään, mikä on ekonomisesti ja agronomisesti viisasta”, Tuomas kiteyttää.
Enemmän monipuolisuutta, vähemmän muokkausta
Ilmastokestävyyttä on tilalla harjoitettu alusta asti miettimällä viljelyn monipuolisuutta ja viljelykiertoa. Pellot pidetään kasvipeitteisenä mahdollisimman pitkään kasvukaudella ja sen ulkopuolella ja niiden kasvukuntoa pyritään parantamaan mahdollisimman paljon.
”Olemme kunnostaneet vanhoja ojituksia, jotta saamme vesitalouden paremmin hallintaan. Valumavesien hallinta antaa paremmat olosuhteet kaikille kasveille. Palkokasvit ovat olennainen osa viljelykiertoa ja nurmipuolella olemme viljelleet syväjuurisempaa lajia. Kaikessa tekemisessä tähdätään siihen, että tuottaisimme mahdollisimman korkeaa satoa niillä panostuotannoilla, jota on mahdollista järkevästi käyttää”, Tuomas luettelee.
Aron tilalla pyritään panostamaan pellon kasvukuntoon sekä sadontuotantoon ja sitä kautta tekemään tarpeellisia ympäristötoimia. Pariskunta tunnistaa nautatuotannon ympäristö- ja ilmastopäästöt, mutta pyrkii vastavuoroisesti tuottamaan nautojen rehun mahdollisimman pienellä pinta-alalla ja saamaan peltoon hiilisyötettä. Myös muokkausmenetelmiä pyritään minimoimaan, vaikka se luomussa hankalampaa onkin. Silti pari miettii jatkuvasti uusia tapoja, joilla voisi vähentää muokkausta.
”Kun muokkauksia tehdään, yritetään ne tehdä kuivaan aikaan, jotta vältetään tiivistämistä. Syysviljat ovat tämän vuoksi yleensä parempia, koska muokkaukset voidaan yleensä tehdä kuivempaan aikaan ja vältetään kevään muokkauksia. Luonnon armoilla elettäessä kompromisseja joudutaan tekemään”, kertoo Tuomas.
”On hirveän muodikasta puhua tilannetajulaidunnuksesta tai rotaatiolaidunnuksesta. Tällä tilalla on aina laidunnettu lohko kerrallaan, jotka tehdään keväällä valmiiksi. Kesällä lohkonvaihto menee nopeasti tarkastuskierroksen yhteydessä. Isompi lauma siirretään 1–3 päivän välein uudelle lohkolle ja vaihtoväli riippuu nurmen kasvurytmistä”, Tiina ja Tuomas Uusitalo kertovat. Kuva: Anni Himberg.
Haastattelu tehtiin osana Hiilipelto-hanketta. Viljelijöiden haastattelut ja paljon hyödyllistä materiaalia ilmastokestävästä maataloudesta löydät hankkeen koostesivulta valonia.fi/hiilipelto.
