Salon Kuusjoella Ihanan luomutilaa viljelee Sarita Silvennoinen yhdessä 73-vuotiaan isänsä kanssa. Isä, Pekka Välikangas toimii mentorina ja suurena apuna.
”Isän kanssa tehdään yhdessä tilan työt. Hän on oikea teräsisä, mutta silti tosi letkeä ja leppoisa tyyppi”.
Kasvintuotantoon keskittyvällä tilalla viljellään 75 hehtaarin alueella kauraa, ruista ja rypsiä. Sarita on viljellyt viimeiset seitsemän vuotta ja oppinut niinä vuosina paljon maanparannuskasveista ja käännyttänyt myös isänsä siinä ajassa.
”Isäkin on huomannut muutoksen. Hän ei alkuun uskonut luomuun ja maanparannukseen, mutta näiden vuosien aikana on joutunut huomaamaan miten hyvä maa ja kasvustot meillä nyt on”.
Tuloksia on saatu panostamalla syväjuurisiin kasveihin ja nurmivuosiin viljelykierrossa sekä maaperän seurantaan maanäytteitä analysoimalla. Maan kasvukunnon parantamiseksi tehdyt kokeilut ovat tähän asti aina maksaneet itsensä takaisin.
”Kun on 100 vuotta kynnetty, mikään ei tehoa heti, mutta pikkuhiljaa. Pellon kasvukunto on tärkeintä etenkin luomuviljelyssä. Nyt maahan saa jotain muutakin kuin hiekkaa ja savea. Maanparannuskasveina olemme käyttäneet puna-apilaa ja retikkaa,” Sarita Silvennoinen sanoo.
Uudet tuulet perinteikkäällä Uudentalon tilalla
Salon Perniössä Mussaaren kylässä sijaitsee Uudentalon tila, jota on viljelty saman suvun toimesta jo 1900-luvun alusta. Tilalla koetaan myös uusia muutoksia, sillä tammikuussa 1976 isänsä saappaisiin astunut Juhani Uusitalo siirtää isännän vastuun vaiheittain pojalleen Oskari Uusitalolle. Hiilipelto -hankkeeseen he lähtivät mukaan, jotta Oskari pääsee helpommin mukaan kuvioihin.
”Kokemus on ollut hyödyllinen, kun on tutustuttu uusiin ihmisiin ja kuultu heidän kokemuksiaan. Sitä kautta on oppinut mitä kotitilalla voisi tehdä eri tavalla”, Oskari Uusitalo summaa.
Tilan 116 hehtaarilla kasvaa syys- ja kevätvehnää, ohraa, sokerijuurikasta, rypsiä ja hernettä. Ilmastokestävyyttä on ajateltu useasta näkökulmasta muun muassa vähentämällä kyntöä ja turhaa ajoa, lisäämällä sänkipeltoja ja huolehtimalla ojituksista ja kalkituksista.
”Tilan on oltava ilmastokestävä ympäristön reagoidessa näin. Viljely ei onnistu, jos me teemme hölmöjä ratkaisuja. Käytännössä pyrimme kaikin mahdollisin keinon tekemään muutoksia parempaan suuntaan, taloudelliset edellytykset huomioiden”, Juhani Uusitalo kiteyttää.
”Kasvipeitteisyys ja sänkipeltoihin siirtyminen vaatii omanlaisensa kaluston, joten olemme miettineet muun muassa suorakylvökoneen ostoa”, Oskari jatkaa.
Juhanin aikana tilalla on toteutettu viljelykiertoa aina, eikä tilalla ole ollut samalla lohkolla samaa lajiketta kahta kertaa peräkkäin. Sitä ennen hänen isänsä karjatalous ja heinämaat pitivät maat kunnossa. Kerääjäkasvejakin on viljelty, mutta tänä vuonna niitä ei päästy kylvämään.
”Ensin ei tullut vettä ja sitten tuli vettä niin paljon ettei päässyt kylvämään. Kehittelin vanhan apulannanlevittimen päälle heinänsiemenenlevittiminen, joka levittää siemenet 12–15 metrin matkalta ja menisi ruiskutuksen ajouria pitkin, mutta tänä vuonna en päässyt sitä vielä käyttämään”, Oskari kertoo.
Haastattelu tehtiin osana Hiilipelto-hanketta. Viljelijöiden haastattelut ja paljon hyödyllistä materiaalia ilmastokestävästä maataloudesta löydät hankkeen koostesivulta valonia.fi/hiilipelto.
