Laitilan keskustassa sijaitsee kolme perinnebiotooppia, jotka inventoitiin ja hoidettiin tänä kesänä. Rukoushuoneenmäen ja Pappilan kedot ovat nauttineet pari vuosikymmentä Laitilan seudun ympäristöyhdistyksen sekä muiden paikallisten aktiivien hoidosta. Helmikunnat III -hankkeen myötä ahkerat talkoolaiset ovat saaneet apukäsiä sekä uuden hoidettavan perinnemaisemakohteen, Kappelinmäen kedon.
Kasvillisuuskartoituksen tekijä Turkka Korvenpää Envibio Oy:stä kertoo kohteiden olevan hienoja perinnebiotooppeja, joissa lajisto on erittäin edustava.
”Edustavin on Rukoushuoneenmäki, joka on aikanaan arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi ja sitä se on ilman muuta edelleen.”
Rukoushuoneenmäessä Korvenpään huomio kiinnittyi erityisen runsaaseen mäkitervakkoon, jonka kukinnan hän arvioi olevan mittava sateisen alkukesän ansiosta.
”Muita huomionarvoisia lajeja alueella ovat kangasajuruoho, nuokkukohokki, ahokissankäpälä, ketomaruna, mäkikaura, sikoangervo, ketokaunokki ja ketoneilikka, jota oli myös harvinaisen runsaasti. Keltamataraakin alueella kasvaa, mutta sen lajipuhtaudesta on hankala sanoa mitään varmaa, koska se risteytyy valkoisen paimenmataran kanssa, jota kasvaa nykyään kaikkialla kulttuurimaisemassa kuten teiden pientareilla. Tosin ihan kedolta paimenmataraa ei löytynyt.”
Vieraslajeja Rukoushuoneenmäellä ei ole ja se johtuu Korvenpään mukaan yksinomaan monien vuosien hyvästä hoidosta.
”Mäellä on myös todella hienoja vanhoja mäntyjä. Kaiken kaikkiaan hoito on siellä hyvällä tolalla. Kedolle kuulumattomia punalehtiruusuja ja kiiltotuhkapensaita on raivattu ja sitä joudutaan jatkamaan, koska ne vesovat”, Korvenpää sanoo.
Pappilan keto on myös Korvenpään mielestä hyvässä hoidossa, vaikka jonkin verran sielläkin täytyy niiton lisäksi raivata vesovia pensaita.
”Pappilan kedon rinteessä on kuivaa ketoa, jossa on muun muassa ajuruohoa, joka toivottavasti voi hoidon myötä lähteä levittäytymään laajemmalle. Myös ketoneilikkaa on laajalti.”
Kappelinmäeltä laella on tiheää pensaikkoa, jossa kasvaa syreeniä. Se ei kuulu avoimelle kedolle, joten Korvenpää suosittelee sen raivaamista.
”Kappelinmäeltä löytyy muun muassa kangasajuruohoa, ketoneilikkaa sekä ketokaunokkia ja rinteestä näyttävä neidonkielikasvusto”, Korvenpää kertoo.
Hyvin hoidettu keto on urakoitsijankin ilo
Heinäkuun viimeisellä viikolla Kappelinmäen, Pappilan kedon ja Rukoushuoneenmäen alueilla tehtiin luonnonhoitotöitä. M & M Paakkinen Jokioisilta niitti ja raivasi puskia helteistä huolimatta.
”Teimme työt neljän päivän aikana neljän hengen voimin. Aloitimme varhain aamulla helteiden vuoksi. Ukkoset pysyivät onneksi loitolla”, luonnonhoidon urakoitsija Maisa Paakkinen kertoo.
Paakkiset tekevät ympäri Etelä-Suomea töitä erilaisilla luonnonhoitokohteilla. Laitilan kohteella he tekivät pääasiassa koneellista niittoa, sillä aikaisemmin hoidetut kedot eivät juuri muuta tarvinneet.
”Kappelinmäeltä raivattiin jonkin verran angervoa ja Rukoushuoneenmäeltä punalehtiruusua. Pääasiassa kuitenkin niittoa, koska pusikoiden raivausta on tehty aiempina vuosina, niin ne kasvavat maltillisesti. Laitilan perinnebiotooppien monipuolinen lajisto ja aikaisempien vuosien hyvä hoito jaksavat ilahduttaa, sillä hyvin hoidetun alueen hoitoa on helppo jatkaa, kun niitettävää tulee vähän.’’
Luonnon monimuotoisuuden puolesta puhuva Paakkinen korostaa, että kuka tahansa voi osaltaan parantaa luonnon ja eliöstön elinoloja.
”Keinoja on monia, mutta jos sinulla nyt sattuu olemaan vanhaa laidunmaata, ketoa tai perinnebiotooppia omistuksessasi, sitä kannattaa hoitaa. Niiton voi tehdä heinä–elokuussa ja kerätä niitetyn kasvuston hyötykäyttöön, esimerkiksi kompostiin tai eläinten rehuksi. Puiden ja pensaiden raivaus kannattaa ajoittaa syys–lokakuulle, lintujen pesimäkauden jälkeen. Luonnonhoitotyöllä voit omalta osaltasi ylläpitää luonnon monimuotoisuutta.”
