Taimenta on aikoinaan esiintynyt laajasti Saaristomereen laskevissa virtavesissä. Alkuperäisiä taimenkantoja on Saaristomeren alueella säilynyt vain Salon seudun virtavesissä ja Paimionjoen vesistössä. Ihmisen tekemät muutokset virtavesien fyysiseen tilaan kuten perkaukset ja padot sekä voimakkaat maankäytön muutokset ovat heikentäneet merkittävästi taimenen elinympäristöjen tilaa ja vedenlaatua. 

Virtavesihankkeessa kehitetään toimintamallia uhanalaisten taimenkantojen suojelun parantamiseksi. Tarkoituksena on tuoda esiintymistietoja uhanalaisista kalalajeista helpommin saavutettavaksi, jotta niitä voi huomioida esimerkiksi maankäytössä ja erilaisissa vesistöihin kohdistuvissa toimenpiteissä. Esimerkiksi metsänhoidolliset toimenpiteet ja maa- ja metsätalouden ojitukset ovat suuri uhka uhanalaisille taimenkannoille.

Virtavesien lähimetsät

Ensimmäisessä vaiheessa laaditaan paikkatietoaineisto taimenen esiintymisestä Varsinais-Suomen alueella. Tarkoituksena on saada aineisto hyödynnettäväksi muun muassa Metsäkeskuksen ja muiden toimijoiden käyttöön. Esiintymistiedot päivitetään Hertta-eliölajit tietokantaan, josta aineisto on muun muassa viranomaisten nähtävissä. Mikäli toimintamalli koetaan onnistuneeksi, sitä on helppo soveltaa valtakunnallisesti. Luotua paikkatietoaineistoa voidaan hyödyntää muun muassa tarkasteltaessa ojitusten tai muun maankäytön mahdollisia vesistövaikutuksia.

Uhanalaisten taimenkantojen suojelun parantaminen -toimintamallia kehitetään yhteistyössä Valonian, Suomen Metsäkeskuksen, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja FRESHABIT LIFE IP- Lounais-Suomen joet -hankkeen kanssa. Toimintamallia toteutetaan osana Valonian virtavesien kunnostushankkeen toimintaa. Tänä vuonna virtavesitoiminta jatkuu uusilla rahoituksilla.

 

Kiskonjoen taimenet kartalle

Ensimmäisenä pilottialueena toimii Kiskonjoen-Perniönjoen vesistö. Taimenen esiintymistä Kiskonjoella on selvitetty Valonian virtavesien kunnostushankkeen koekalastuksissa. Lisäksi on kerätty tiedot aiemmista koekalastuksista. Tiedoista laadittiin paikkatietoaineisto, johon otettiin mukaan taimenen lisääntymisalueet ja tärkeät poikasalueet. Aineisto tallennettiin Hertta Eliölajit -järjestelmään, josta aineisto päivittyy Metsäkeskuksen tietokantoihin uhanalaisaineiston päivityksen yhteydessä (toimintamallin kuvaus: www.metsakeskus.fi/uhanalaiset-lajit). Tarkoituksena on, että metsänkäyttöilmoituksen osuessa taimenen lisääntymisalueen läheisyyteen, tieto taimenen esiintymisestä välitetään Metsäkeskuksesta metsänomistajalle/metsänkäyttöilmoituksen laatijalle.

Koekalastusta

Toimintamalli mahdollistaa arvokkaiden taimenvesistöjen huomioimisen metsänhoidollisissa toimenpiteissä. Samalla tavalla toimitaan muiden uhanalaisten metsälajien kanssa. Taimenen huomioimisesta laadittiin ohjeistus, jota metsänkäyttöilmoitusten tarkastajat voivat hyödyntää metsänomistajien ohjeistuksessa. Ohjeistus pitää sisällään muun muassa rantametsien käsittelysuosituksia ja suojavyöhykesuosituksia. Toimintamallilla pyritään välttymään tilanteilta, jossa esimerkiksi kalastoltaan arvokkaiden vesistöjen rantametsiä avohakattaisiin.

Myös ihmistoiminnan heikentämät elinympäristöt ovat tärkeitä vesistöille, vaikka niillä ei olekaan lainsuojaa. Paremmalla tiedonvälityksellä metsänomistaja saa jatkossa tietoonsa, jos hänen omistamassa metsässä on taimenvesistö. Tällöin metsänhoidossa voidaan vapaaehtoisesti huomioida lakia tiukemmat suositukset vesistöjen rantametsien käsittelyssä.

 

Vesistöjen lähimetsät turvaavat virtavesien tilaa

Virtavesiekosysteemin toimintaan rantavyöhykkeen kasvillisuudella ja puustolla on suuri merkitys, muun muassa ravinteiden ja orgaanisen aineen tuottajana.Lisäksi rantapuusto suojaa vesistöä auringon paahteelta tasaten lämpötilan vaihteluita. Vesistöihin päätyvällä puuaineksella on tärkeä merkitys myös elinympäristönä, esimerkiksi hyönteisten, kalojen ja rapujen suojapaikkoina. Myös avoimilla maatalousalueilla vesistöjen rantapuustolla ja pensaikoilla on vaikutusta muun muassa vesistön lämpötilaolosuhteisiin. Esimerkiksi avoimilla peltoalueilla puronvarsiin jätettävä puusto vähentää uoman eroosiota, tasaa lämpötilavaihteluita ja toimii monimuotoisena elinympäristönä muun muassa linnuille.

Pienvesi

Rantametsien lainsuoja

Metsälaki suojaa luonnontilaisia erityisen arvokkaita ympäristöjä, kuten luonnontilaisia pienvesien lähimetsiä, mutta talousmetsien tai pera

ttujen virtavesien lähiympäristö ei

ole suojattu. Metsälaissa määritellään monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt, jotka ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita ja erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Näiden kohteiden ominaispiirteitä ovat ”lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto.” Metsälain erityisen tärkeissä elinympäristöissä metsiä tulee hoitaa siten, että monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen säilyminen turvataan ja elinympäristöjen ominaispiirteet on säilytettävä. Lainsäädännössä ei määritellä vesistön tai pienveden varteen jätettävän suojavyöhykkeen leveyttä.

Vesilailla on suojeltu luonnontilaiset ja luonnontilan kaltaiset pienvesiluontotyypit. Lain mukaan luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kiellettyä.

 

Suosituksia luontoarvojen huomioimiseksi rantametsien käsittelyssä

Vesistöjen rantametsät ovat hyvin tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle ja niillä on suuri merkitys myös vesistöjen hyvinvoinnille. Rantametsien suojelu on hyvä vaihtoehto ja siitä voi saada myös taloudellisen korvauksen. Vesistöjen lähimetsät soveltuvat usein suojeltavaksi METSO-ohjelmalla tai metsätalouden ympäristötuella

Kiskonjoella taimenpurojen suojelua on jo tehostettu Freshabit Life IP-hankkeessa, jossa on markkinoitu METSO-ohjelman suojelumahdollisuuksia taimenvesistöjen lähimetsien omistajille. Markkinointityö ollut onnistunutta Kiskonjoella ja uusia suojelualueita on jo hankittu hieman yli 50 hehtaaria. Valonian keräämiä tietoja taimenpuroista on hyödynnetty METSO-markkinoinnissa, jota on toteuttanut metsänhoitoyhdistys Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimeksiantona.

Jos suojelu ei ole metsänomistajalle kiinnostava vaihtoehto, tulee huolehtia vähintään lakisääteisten velvoitteiden täyttymisestä. Luonnontilaisten pienvesien tilan heikentäminen on kiellettyä ja vesien hyvää tilaa ei saa vaarantaa. Metsälaki mahdollistaa esimerkiksi varovaiset poimintahakkkuut rantavyöhykkeeltä.  Vesistöjen ylityksissä on tärkeää, että vältetään vesistöjen ja maanpinnan rikkoutumista mahdollisimman tehokkaasti. Suositeltavaa on noudattaa vähintään hyvän metsänhoidon suositusten esittämiä toimenpiteitä. Vesistöjen varsille tulisi jättää riittävä suojavyöhyke, jotta vesistöjen ja vesistöjen rantametsien ekologinen tilaa ei heikentyisi hakkuiden seurauksena. Tarvittavan suojavyöhykkeen leveys tulee määrittää tapauskohtaisesti olosuhteiden, muun muassa pienveden ominaispiirteiden, maanpinnan kaltevuuden ja maaperälajin mukaan.

Noin 85 % Suomen metsistä on PEFC sertifioituja ja vajaat 10 % FSC-sertifioituja. Metsäsertifiointien kriteereitä vesistöjen lähimetsien hakkuista voidaan suositella, vaikka metsänomistaja ei olisi sertifioinut metsiään. Sertifiointien edellyttämät kriteerit vesistöjen rantametsien hakkuista:

 

Lisätiedot

Janne Tolonen, vesiasiantuntija Valonia

Pinja Kasvio, aluekoordinaattori, FRESHABIT LIFE IP – Lounais-Suomen joet,  pinja.kasvio(at)ely-keskus.fi p. +358 295 022 9

Iiro Ikonen, luonnonsuojelutarkastaja, Varsinais-Suomen ELY-keskus, iiro.ikonen(at)ely-keskus.fi p. +358 40 8256610

Jarmo Uimonen, luonnonhodon asiantuntija,Metsäkeskus, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. p. 040 525 3053