Teksti: Matti Välimäki | Kuvat: Ilari Välimäki.
Artikkeli videoineen on toteutettu osana CIRCWASTE – Kohti kiertotaloutta -hanketta. Hankkeessa on edistetty vuosina 2016–2023 materiaalivirtojen tehokasta käyttöä, jätteen synnyn ehkäisyä ja materiaalien kierrätystä.
Lounais-Suomessa kiertotalousajattelu on vahvistunut kautta ruokaketjun. Matkaa on kuitenkin vielä paljon jäljellä.
Kiertotaloudessa ruoan matka pellolta kauppaan ja kuluttajan lautaselle on fiksu sekä vastuullinen. Ruokaa tuotetaan ympäristöystävällisesti eikä raaka-aineita, vettä tai energiaa haaskata missään kohtaa. Ravinteet pysyvät mukana kierrossa.
Kiertotalouden mukaisessa ruokaketjussa lisätään muun muassa maaperää parantavaa maataloutta sekä maaperän hiilensidontaa. Siinä edistetään myös kasvipainotteisempaan ruokajärjestelmään siirtymistä.
Monet kiertotalouden tavoitteet, ennen kaikkea pyrkimys hävikin minimoimiseen, ovat ruokaketjulle jo entuudestaan tuttuja. Viime vuosina kiertotalousajattelu on kuitenkin vahvistunut ja laajentunut, ei vähiten maamme keskeisellä viljelyalueella Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa.
Maanviljelystä kehitetään; energialähteetkin muuttuvat
Turun yliopiston kehityspäällikkö Leena Erälinna on perehtynyt ruokaketjun kiertotalouteen erilaisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden kautta, lisäksi hänellä on oma viljatila Paimiossa.
Erälinna huomauttaa, että Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on jo monia maatiloja, joissa on otettu käyttöön maaperän rakennetta parantavia ja hiilien- ja vedensitomiskykyä lisääviä viljelytekniikoita. Ravinteiden huuhtoumista vesistöihin on pyritty estämään myös esimerkiksi peltojen kipsikäsittelyillä.
”Uudet viljelytekniikan hillitsevät osaltaan ilmastonmuutosta ja auttavat maataloutta sopeutumaan siihen. Ne edistävät osaltaan myös luonnon monimuotoisuutta”, Erälinna muistuttaa.
Lounaissuomalaisilla maatiloilla, kuten muuallakin ruokaketjussa ja laajemminkin yhteiskunnassa on käynnissä myös suuri energiamurros. Ruokaketjussa fossiilista energiaa on korvattu etenkin bio-, tuuli- ja aurinkoenergialla.
Myös erilaisia ruoantuotannon sivuvirtoja pyritään hyödyntämään entistä tehokkaammin, joko raaka-aineena tai energiana.
Videolla mynämäkeläinen maanviljelijä Aki Laaksonen kertoo, mitä kiertotalous tarkoittaa hänen maatilallaan.
Kuluttajalla on tärkeä rooli
Erälinna luonnehtii, että suunta on oikea, mutta matkaa on paljon jäljellä. Kyse on isoista asioista, joiden muuttaminen ei tietenkään tapahdu hetkessä
Hän korostaa myös, että kiertotalouden mukaisia toimintatapoja pitää tehostaa ruokaketjun jokaisessa kohtaa eli alkutuotannossa, elintarviketeollisuudessa, kuljetus- ja logistiikka-alalla, tukkuportaassa, vähittäiskaupassa – ja kuluttajien parissa.
Erälinna nostaa esille erityisesti kuluttajan merkityksen:
”Kuluttajalla taitaa olla loppujen lopuksi se kaikkein suurin rooli. Hän voi vaikuttaa ruokakaupassa valitsemalla fiksusti ja vastuullisesti tuotettua ruokaa ja ohjaamalla näin myös markkinoita. Lisäksi on tietenkin äärimmäisen tärkeää varmistaa, että kotona ei synny ruokahävikkiä.”
Hävikin vähentäminen on tällä hetkellä erityisen vahvasti esillä, kaikkialla ruokaketjussa. Sen puolesta kampanjoidaan myös esimerkiksi ruokakaupoissa sekä työpaikkojen ja koulujen ruokaloissa.
Huomiota myös tuotannon sivuvirtoihin
Satafood Kehittämisyhdistys ry, jonka kotipaikkana on Huittinen, toteuttaa monipuolisia ruokaketjuun ja biotalouteen liittyviä kehityshankkeita. Toimitusjohtaja Jari Lehmusvaara on samaa mieltä Erälinnan kanssa: kiertotalousajattelussa on menty selvästi eteenpäin, mutta paljon on vielä tehtävää.
”Reilu kymmenen vuotta sitten kiertotalous oli varmasti maatiloilla vielä terminäkin aika uusi asia. Nyt se on tullut osaksi arkipäivän agendaa ja ihan arjen toimia.”
Lehmusvaara mainitsee, että Satakunnan alueella on pyritty edistämään muun muassa maatalouden sivuvirtojen hyödyntämistä.
”Satafood on lanseerannut esimerkiksi sivuvirtapörssin, sähköisen alustan, missä on ideana yhdistää yritykset, joilta tulee biologista sivuvirtaa, jota joskus jätteeksikin kutsuttua, toisiin yrityksiin, joille sivuvirta onkin raaka-ainetta. Tällaisten materiaalien tarjonta ja kysyntä eivät vielä kohtaa toisiaan riittävästi.”
EU:n tukipolitiikka on auttanut
Lehmusvaara huomauttaa, että positiivisiin edistysaskeliin kuuluu myös maatilojen lietettä hyödyntävien biokaasulaitoksien teknologian kehittyminen. Hän mainitsee, että Kankaanpäästä löytyy myös esimerkiksi Suomen johtava eläinperäisten sivutuotteiden käsittelijä ja jalostaja, Honkajoki Oy.
Myös EU on omalla tukipolitiikallaan edistänyt maatalouden bio- ja kiertotaloutta.
”Samaan aikaan on tietenkin muistettava, että yksittäisistä hankkeista on vielä pitkä matka siihen, että uudet teknologiat tai toimintatavat otetaan laajasti käyttöön. Varsinkin monet pienemmät tilat ja niiden yrittäjät ovat nykyään varsin kovilla. Huomio on kiinnittynyt arjessa selviytymiseen eikä kaikilla ole välttämättä voimavaroja lisätyötä mukanaan tuoviin kehityshankkeisiin.”
Lehmusvaara uskoo, että kun asiaa tarkastellaan uudelleen vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua, olemme, tietenkin, jo huomattavasti pidemmällä.
”Fossiilisesta energiasta on pitkälti päästy eroon. Erilaisia sivuvirtoja hyödynnetään tehokkaasti. Kiertotaloutta tukevat ruoantuotantotavat ovat laajasti käytössä”, Lehmusvaara visioi.
Kiertotalous näkyy myös suurtalouskeittiöissä
Arkea Oy haluaa huomioida kiertotalouden niin ruokalistoissa, hankinnoissa kuin ruoan esillepanossakin.
Arkea Oy tuottaa ruokapalveluita päiväkoteihin opiskelijaruokaloihin, henkilöstöravintoloihin sekä hoivasektorille. Tuotekehityksen asiantuntija Jani Torkko kertoo, että toiminnassa halutaan huomioida kiertotalous:
”Hankinnoissa on tärkeää varmistaa esimerkiksi se, minkälaiset valmiudet, koneet ja tilat missäkin keittiössä on – eli tilataanko vaikkapa salaatit valmiiksi pilkottuna vai pystytäänkö ne tekemään paikan päällä tehokkaasti itse ja ilman merkittävää hävikkiä. Samalla tavalla on tärkeää huolehtia esimerkiksi siitä, että eri tuotteiden pakkauskoot eivät ole liian suuria.”
Hävikin minimoimiseksi Arkea pyrkii selvittämään jo etukäteen, minkä verran mihinkin toimipisteeseen voidaan odottaa tiettynä päivänä asiakkaita. Tärkeää on myös asiakasvirtojen reaaliaikainen seuranta, jotta ruokaa ei esimerkiksi kuumenneta kerralla liikaa esille. Kun lounasaika lähestyy loppuaan, ravintolasalin kaksipuolisesta linjastosta toinen linja suljetaan hävikin pienentämiseksi. Mikäli ruokaa jää kuitenkin yli, sitä myydään lounasajan jälkeen useissa ruokasaleissa hävikkiruokana tai käytetään mahdollisuuksien mukaan seuraavana päivänä. Henkilökuntaa koulutetaan jatkuvasti valmistuksessa syntyvän hävikin minimoimiseen.
Arkea pyrkii tuomaan esille myös ilmastoystävällistä ruokaa:
”Korkeakouluravintoloissamme on aina tarjolla myös kasvisvaihto ja kasvisruokaa on lisätty peruskouluissakin. Osallistumme Vegaanipäivän kaltaisiin teemapäiviin. Olemme myös ottaneet ruokalistalle esimerkiksi ympäristöystävällisen Hailia – pikkukalaruoan.”
Tärkeää on tietenkin, myös hävikin kannalta, valmistaa ruokaa, joka todellakin maistuu. Suurtalouskeittiön pitää, pysyä mukana kansainvälisissäkin trendeissä. Opiskelijaravintoloissa kanaviillokki on jo kadonnutta kansanperinnettä; sen paikan on vienyt Chicken Tikka Masala.
Arkea pyrkii vaikuttamaan myös siihen, että ruokaa otetaan lautaselle vain sen verran, mitä oikeasti jaksetaan syödä. Asiasta muistutetaan paitsi hävikkiruokaviikolla, myös ympäri vuoden erilaisilla opasteilla ja tiedotusmateriaaleilla.
”Erityisesti opiskelijaravintoloissa hävikin määrä on vähentynyt. Se on hyvin pientä ja se näyttää kutistuvan edelleen. Nykynuoret ovat fiksuja.”
